tiistai 31. tammikuuta 2012

päivän sana: kényeszerleszállás = hätälaskeutuminen

Pari edellistä päivää on ollu ihan parhaita! :) viimeks valitin sitä kun ei oo ketään jonka kanssa pystyy keskustelemaan kunnolla, mutta nyt oon tutustunu hollantilaiseen Sanneen ja ongelma on ratkaistu! Ollaan muutenki ihan samalla aaltopituudella ja Hollannissa on ilmeisesti melko samat systeemit ku Suomessa niin ymmärretään toisiamme hyvin. 

Eilen menin illalla Sannen kämpälle (ei oltu siis tavattu aikasemmin vaan juteltu vaan Facebookissa. Suomessa en IKINÄ tekis mitään tollasta :D) ja lähettiin siitä sitten Budapestin yöhön. Suomessa opiskelijat käy ulkona keskiviikkosin (ja perjantaisin ja lauantaisin, joskus myös ma & ti & to), mut täällä pikkulauantai on maanantaina. Maanantaisin kaikki Erasmus-opiskelijat menee Morrison'siin (jossa oltiin siis myös perjantaina) ja meidän yliopiston opiskelijoille on ilmanen sisäänpääsy sinne :)

Tapasin taas miljoona uutta ihmistä, enimmäkseen ranskalaisia koska niitä on oikeesti joka puolella :D lisäks pari unkarilaista (vihdoinkin) ja jopa kaks jenkkiä! Ei oo kyllä mitään mahdollisuuksia muistaa kaikkien nimiä ku kertarysäyksellä tulee 7 ihmistä esittelemään itsensä. Mut kyllä se siitä pikkuhiljaa! Ainiin ja eilen kuulin sadatta kertaa et suomen kieli kuulostaa laulamiselta :) moni ihminen on myös kertonu mulle et heillä on tällä hetkellä kavereita opiskelemassa Suomessa, mikä on musta aika yllättävää :D

Suorastaan idyllinen näkymä ikkunastani :) En hirveesti tykkää siitä että kaikki naapurit näkee mun huoneeseen, mut koska mun kattolamppu ei tosiaan toimi ja vihaan olla hämärässä nii pidän yleensä valosaan aikaan verhot auki.
Tänään päätin pestä pyykkiä ekaa kertaa, koska mulla ei tietenkään oo täällä pyykkikoria ja en tykkää pitää likapyykkiä seisomassa muovipusseissa pitkiä aikoja. Mireia lähti eilen kotiin, joten täällä ei ollut ketään joka olis neuvonu mua pyykkikoneen käytössä. Mutta onneks se meni ihan hyvin, jos ei ota huomioon sitä että kone kävi reilut 3 tuntia.. En tiiä minkä ohjelman oikeen valitsin, mut tärkeintä on että vaatteet ei kutistunu :D

Iltapäivällä tapasin Sannen ja meidän "buddyn" Floran. Buddy on koulun kautta järjestetty paikallinen opiskelija, joka auttaa käytännön asioissa. Käytiin katsomassa meijän koulua ja Flora näytti luokan, jossa meidän pitää olla perjantaina. (Tiesittekös muuten, että sana aula on myös unkariks aula! Tietoisku.) 

Koulussa käynnin jälkeen mentiin Westendiin ja käytiin hommaamassa mulle ja Sannelle unkarilaiset puhelinliittymät. Flora oli ihan korvaamaton apu siinä hommassa, en osaa edes kuvitella mitä siitä ois tullu jos oltais menty Sannen kanssa englanniks selittämään että moi, me haluttais pre-paid-liittymät :D
Westend <3 ! (kuva)

Käytiin lisäks kirjakaupassa (ostin sanakirjan) ja syömässä. Westendissä on ihan valtava ravintola-alue, mistä saa KAIKKEA. Aasialaista, turkkilaista, kreikkalaista, pizzaa, pastaa, hampurilaisia, you name it. Tuli kamala valinnanvaikeus, joten päädyin tuttuun ja turvalliseen pizzaan. Tai no, ei se nyt niin tuttua ollu ku vaihtoehtoina oli sienipizza, suolakurkkupizza ja jauhelihapizza jossa oli maissia :D päädyin sitten vähiten kummalliseen vaihtoehtoon eli jauhelihamaissipizzaan..
Hmm.. (kuva)

(Tiedoks kaikille kasvissyöjille, jotka suunnittelee vierailua Budapestissä; paikallisten ravintoloiden menuissa ei pahemmin oo kasvisruokia. Sanne ei syö lihaa ja melkeinpä ainoot vaihtoehdot hänelle oli salaatti tai grilled cheese ja ranskalaiset.)

Asioita, jotka ihmetyttää Budapestissä: kaikki nenäliinat on hajustettuja, täällä myydään peppua kohottavia legginssejä (varmaan pakko ostaa ja kokeilla), he-vi-osastolla hedelmät täytyy punnita mutta vihanneksia ei, sanakirjasta löytyy lause "jos et lopeta puhumista, alan huutaa", puhelinliittymää ostaessa täytyy ilmoittaa äidin täydellinen syntymänimi.

ps. Mun on oikeesti PAKKO alkaa ottaa enemmän kuvia! En tajuu mikä siinä on niin vaikeeta, ku kuitenki kannan kameraa mukana 24/7. Huomenna otan ainakin kymmenen kuvaa, piste.

maanantai 30. tammikuuta 2012

do you speak english?

Tähän alkuun ehdottaisin että kaikki taputtais itseään selkään tai vaikka antaa itselleen aplodit, on nimittäin mahtavaa olla suomalainen! Täällä sitä vasta huomaa kuinka hyvin suomalaiset ihmiset oikeesti osaa englantia ja kuinka erilainen se koulutuksen taso on esim. Etelä-Euroopan maissa. 

On kurjaa kun haluais jutella ihmisten kanssa kaikista aiheista maan ja taivaan välillä, mutta yleensä joko muut ei ymmärrä mua tai mä en ymmärrä muita :( turhauttaa ku tuntuu että kaikki pitää sanoa superyksinkertasella tavalla ja hitaasti, koska se ei oo se tyyli jolla normaalisti puhun :D toivon että a) se helpottuu ajan myötä ja b) tapaan jonkun suomalaisen/britin/englanninkielentaitoisen henkilön jonka kanssa voin höpötellä miettimättä että miten sanoa joku asia niin että kaikki ymmärtää ja jonka vastaukset ite ymmärrän. 


Tapasin eilen ranskalaisporukan, jotka on mun kämppäkaverin Evan kanssa lähtösin samasta yliopistosta ja he kaikki tuntee siis toisensa jo entuudestaan. Oli tosi kivaa ku kaikki puhu englantia tai ainakin yritti, eikä niin että ne puhuu ranskaa keskenään ja muut istuu vieressä ja pyörittelee peukaloita :D vaikka voin kyllä ihan rehellisesti sanoa et jos mulla olis täällä joku suomalainen kaveri niin tuskin puhuttais englantia keskenämme, ainakaan koko aikaa.

En tarkota sitä et ihmiset täällä ois ihan ummikkoja, mut vaikka ne puhuiski englantia niin mun on välillä tosi vaikee ymmärtää mitä ne oikeen ajaa takaa (onneks elekieli pelastaa). Ja siis normaalia "hi, how are you, when did you arrive here" -keskustelua on helppo käydä, mutta en voi viittä kuukautta puhua pelkästään tollasia lauseita! Tässä tilanteessa vaadittais varmaan sitä kuuluisaa kärsivällisyyttä, jonka kanssa mulla on toisinaan vähän ongelmia :D 


Meillä on perjantaina koulussa orientation day, niin toivon että sillon viimestään tutustun muihinkin ku espanjalaisiin ja ranskalaisiin ihmisiin :D Kaikki täällä on ihan älyttömän kivoja ja mukavia ja hauskoja ja vaikka mitä, ei näissä ihmisissä itsessään mitää vikaa oo! Kaipaan vaan seuraa jonka kanssa voi kommunikoida ja heittää läppää vapaasti. Onneks Eva sattuu olemaan niitä kielitaitosimpia henkilöitä täällä ja niitä jonka kanssa (yleensä) ymmärretään toisiamme ekalla yrittämällä.


En halua kuulostaa siltä että oon täynnä itseäni ja omaa englanninkielentaitoani, mutta näin se oikeesti täällä menee! Ja uskon että kenellä tahansa suomalaisella olis sama tilanne. Oli vaan pakko päästä purkamaan ja sitä vartenhan tää blogi täällä on :D

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

szombat & vasárnap - lauantai & sunnuntai

Lauantaina heräsin klo 13 ja ihan yllätyin että pääsin ylös niinkin aikasin ottaen huomioon että nukkumaan olin menny vasta aamuyöllä. Koko päivänä en oikeestaan tehny mitään muuta ku kävin taas Westendissä (oon tähän mennessä käyny siellä joka päivä :D) ja illalla otin kylvyn! Edellisestä kylvystä on varmaan lähemmäs kymmenen vuotta ja odotukset oli korkeella mut kyllähän se oli just niin ihanaa ku muistin :D 

Eilen Mireian vanhemmat tuli kylään ja on täällä tiistaihin asti eli siihen ku Mire lähtee kotiin. Ensin aattelin että voi olla vähän outoa asuu täällä jonkun vanhempien kanssa mut ne on ihan hauskoja espanjalaisia tovereita, jotka ei tosin englantia puhu sanaakaan.

Sulo-nimiset (ja todella puhtaat) roskikset
Sunnuntaina mulla oli suuret suunnitelmat lähtee shoppailemaan Váci utcalle joka on the ostoskatu Budapestissä (ja tottakai sijaitsee noin sadan metrin päässä meiltä), mutta kaupat oliki kiinni sunnuntain kunniaks. Sinänsä ihan hyvä, koska tuolla oli aika kylmä tuuli ja naama oli ihan umpijäässä jo viiden minsan kävelyn jälkeen, en tiedä mitä olis tapahtunu jos siellä ois kävelly useemman tunnin :D Päädyin sitte taas vaihteeks Westendiin ja tällä kertaa ostinki jotain; ihanan punasen hameen ja kolme vielä ihanampaa neuletakkia ja noi kaikki makso yhteensä noin 22e :)
Vasemmalla Nyugati eli juna-asema ja edessä Libri-niminen paikka joka on ilmeisesti 2-kerroksinen "kirjapalatsi"! Ooh. Hauskaa ku räpsin kuvia satunnaisista rakennuksista ja kotona googlaan et mikä paikka on kyseessä :D mut kirjapalatsissa on todellakin pakko käydä!
Mua henkilökohtasesti ärsyttää täällä se et ihmisiä (= myyjiä) ei huvita puhua englantia. Ymmärrän että vanhemmat ihmiset ei tod.näk. osaa enkkua, mut oon ihan varma et parikymppiset ihmiset osaa nyt ainaki perustervehdykset ja numerot. Ja se vasta onki jännä et miten baarimikot puhuu sujuvaa englantia mut kaupan kassat ei sanaakaan :D Yritän ite kovasti iskostaa päähäni unkarilaisia fraaseja mut tää kieli nyt ei oo sieltä helpoimmasta päästä (esim. kippis = egészségére.....) että voi mennä hetki jos toinenkin ennen ku pärjään asiakaspalvelutilanteessa unkarin kielellä!


Mutta sitten sunnuntain kohokohtaan: pääsin muuttamaan omaan huoneeseeni! Huraa! Heti tuli kotoisampi fiilis ku sai tavarat pois matkalaukuista :) mua ei ees yhtään haittaa se et tää huone on noin kolme kertaa pienempi ku muut huoneet täällä, enpä mä sitä tilaa ympärilleni nyt niin paljoo vaadi :) Mireia ja sen vanhemmat muutti siis tohon huoneeseen missä oon asustellu tähän asti, ihme et tajuttiin vasta nyt vaihtaa huoneita ku tuolla toisessa on kuitenkin kaks sänkyä ja se on paljon isompi jne :D

Tukikohta
Johan on ankeaa. (Johan is dreary.) Saan Mireltä yöpöydän ku se lähtee ja sit ajattelin etsiä kirppiksen jos löytyis vaikka halpa matto.

Täällä mun huoneessa on valonlähteinä 2 tollasta Miren ostamaa jalkalamppua koska kattolamput oli poksahtanu ja tonne korkeuksiin on melko hankalaa päästä vaihtamaan lamppuja :D pitänee soittaa vuokranantajalle jos tuntuu että nää kaks valaisinta ei riitä.


Tän päivän toinen kohokohta oli se ku kolmas kämppis ranskalainen Eva saapui paikalle. Ei olla hirveesti ehitty viel jutella mut hän vaikuttaa oikein mukavalta niinku kaikki muutki ihmiset täällä :) ja puhuu tosi hyvää englantia vaikka mä jo ennakkoluulosena ajattelin että ei ne ranskalaiset kuitenkaa osaa sanoa muuta ku bonjour. 

Elämän kulmakivet
Kello on nyt yhdeksän illalla ja tossa kymmenen maissa Mire tulee vanhempiensa kanssa dinneriltä ja sitten lähdetään viel jonnekki istuskelemaan, jei! :)

Kukkuu!


ps. lupaan että huomenna en mee Westendiin.

päivä kaksi

Eli otsikosta voi kaikki viisaimmat jo päätellä et kerron nyt reissun tokasta päivästä! En jatkossa ala joka päivältä kirjottaa raporttia, mut nää ekat päivät on varmaan sellasia et on kiva lukee sit jälkeenpäin mitkä fiilikset oli :)

Ekaan kokonaiseen Budapest-päivään heräsin virkeenä 13 tunnin yöunien jäljiltä :D oon tunnetusti hidas lähtemään liikkeelle eli siinä pari tuntia heräämisen jälkeen lähdin käppäilylle Tonavan varrelle, jonne on meidän kämpältä noin 800 metriä. Oli tosi kivaa ku aurinko paisto, tuli kuuma toppatakissa! Täällä on lämpötilat päivällä about +5 ja illalla/yöllä -5, torstaina sato lunta mut onneks se ei pysyny maassa! :D  Mun oli tarkotus ottaa hirveesti kuvia mut sit se vaan jotenki jäi :( täytyy jatkossa petrata kuvien räpsimisen suhteen nii on sitte paljon muistoja! Tässä nyt kuitenki pari:
Budan kukkulat, oon saanu sen verran selvitettyä että asun itse siis Pestin puolella :D

Kävelyllä ei ollu mitään tietoa mikä talo toi on, mutta Google kertoi että se on Budapestin parlamenttitalo!
Pikku lenkin jälkeen menin ostoskeskus Westendiin, joka on Budapestin isoimpia ja sattuu sijaitsemaan muutaman minuutin kävelymatkan päässä kämpältä :D sieltä löytyy kaikki ihanat kaupat kuten New Yorker, Bershka, Pull&Bear, Tally Weijl jne ja lisäks miljoona ravintolaa, elokuvateatteri ja Hilton-hotelli! En tosin ostanu vielä mitään, ehtiihän tässä :) Westendiin pääsee tottakai normaalisti ulkokautta mut lyhin reitti meiltä sinne kulkee metrotunnelin kautta. Tää metroasema on Budapestin ainoo missä kaikki kolme linjaa kohtaa ja tunnelin yläpuolelta kulkee junat ja tramit. Tunnelin sisältä löytyy mm. meijän lähin supermarket, söpöjä pikkuputiikkeja, baareja sekä mun sydäntä lähellä oleva Burger King! Kaikesta tästä voi siis päätellä että mun kämppä sijaitsee aika loistavalla paikalla ;) ainiin ja lisäks mun koulu on kirjaimellisesti kulman takana kotitalosta :D ei paha laisinkaan.
Alaovi..
Kotikatu
Westendissä kävin samalla supermarketissa ostamassa kaikenlaista tarpeellista kuten hammasmukin ja ruokaa. Se oli ihan mielenkiintonen kokemus koska täällä yllättäen kaikki paketit on unkariksi ja muutenki eri systeemit ku Suomessa. Pohdin esimerkiks viitisen minuuttia että tarviiko kurkkua punnita vai ei :D (ei tarvinnu) En myöskään löytäny leipähyllyä tai leikkeleitä, tänään selvis että ne on kaupan perimmäisessä nurkassa (epäloogista). Ostin myös vahingossa hiilihapollista vettä vaikka varmistin että se ei kupli! Aina sama juttu! :D vihaaaaan vichya :( täällä ei periaatteessa kannata juoda vesijohtovettä, mut koska se maistuu ihan ookoolle ja kämppikseni Mireia sano et kyllä hän sitä juo, niin aattelin itekki säästää pullovesirahani ja juoda vaan hanasta. 
Rappukäytävä
Illalla Mireia pyys mut ulos hänen ja espanjool-poikien Borjan ja sen veljen kanssa, mut lähtö ois ollu samantien ja mulle tyypillisesti en ollu valmis :D sovittiin sitten et tuun perässä ja Mire näytti kartalta mihin pitää mennä, matkaa oli joku 1,5km. Oli aika jänskää kävellä yksinään tuolla kaupungilla pikku kujilla mut hyvin se meni enkä eksyny! Plus että tääl on kiva käppäillä koska kaikki talot on vanhoja ja ihania :) se on myös hyvä et en pahemmin erotu joukosta täällä vaikka oonki tällänen kalkkilaivan kapteeni, niin en saa myöskään sitä epätoivottua huomiota kadulla.
Postilaatikot :D jos joku lähettää mulle postia niin ei tarvitse hämmästyä jos se ei ikinä tuu perille :D
Pääsin siis tosiaan perille helposti ja saavuin Szimplaan joka on ihan mahtava baari! Oon käyny täällä kolmessa eri baarissa ja ne kaikki on ollu sellasia et niissä on monta erillistä huonetta ja vähintään 2 kerrosta. Szimpla oli kyllä ihan omaa luokkaansa, siellä oli mm. huone missä sai soitella eri instrumentteja, huone missä pysty kattoo leffaa ja huone jonka seinät oli täynnä pieniä näyttöjä joissa pyöri psykedeelisiä kuvioita :D Szimplassa oli myös ihan normaalia tilata lautasellinen porkkanoita joita ihmiset sitten mutusteli pöydissään.. Porkkanoiden lisäks Szimplasta saa maailman parhaita pizza-slicejä :) (nää mun espanjalaiset toverit on ihan pakkomielteisiä pizzasta, ne arvioi paikkoja sen perusteella saako sieltä hyvää pizzaa vai ei :D)
Mutta jos tää talo kelpaa John Lennonille niin ei kai mulla mitään valittamista ole!
Vaikka Szimplasta löyty melkeen kaikkea mitä kuvitella saattaa niin tanssilattiaa siellä ei ollu. Lähettiin sit joskus puolen yön kieppeillä kodin kautta Morrisson's -nimiseen yökerhoon joka on kanssa iiiiihan meijän kämpän lähellä :) seki on ihan supersiisti paikka ja myöski eka johon piti maksaa sisälle jotain (samalla eka paikka jossa oli narikka). Sisäänpääsy oli 500ft eli about 1,70e eli ei käytännössä mitään. 

(Ulkona käyminen täällä on muutenki halvempaa ku Suomessa, esim yks olut baarissa maksaa suunnilleen euron, breezerit kolmisen euroo jne. Ruoka on myös halvempaa, mut sit taas esimerkiks shampoot, meikit yms on Suomen hinnoissa. Asuminen on halvempaa, samoin joukkoliikenne - kuukausilippu maksaa alle 15e.)

Sieltä se hissi tulloo!

Morrisson's oli niin mahtava paikka et oksat pois :D siel oli mm. karaoke-huone (siellä vietin n. 2 minuuttia), ysäri-huone ja sit mun lemppari r'n'b/pop/dance-huone jossa me tanssittiinki käytännössä koko ilta :) ihan mahtavaa musaa, lempparibiisejä peräperään! Ja kaikki tanssi, myös pojat, itseasissa parhaimmat muuvit mitä näin tuli miespuolisilta henkilöiltä :D ei ollu sama meininki ku Suomessa et tytöt hetkuttaa peppua ja pojat kattoo vierestä. 

Meitsi hississä. En tajuu miks ees kuljen tolla ku aina saa pelätä henkensä edestä.
Morrisson's oli myös siitä kiva et siel ei saanu polttaa tupakkaa ku tietyissä huoneissa mikä on ilmeisesti melko uus juttu Unkarissa. Harmittaa ettei tullu otettuu kuvia vaik oli kamera mukana mut enköhän mä sinne vielä uudestaan päädy :D täällä ei ilmeisesti oo mitään yleistä virallista sääntöä millon baarit menee kiinni, kuulemma 5-6 maissa yleensä. Perjantaina tuli pilkku puol viiden maissa mikä oliki loistava hetki lähteä kotiin ennen ku jalat sano itsensä irti siit monen tunnin tanssimisesta korkkareilla :D

Tähän loppuun tällänen random-havainto: täällä on miljoona kertaa enemmän pariskuntia ku Suomessa, tai sitten suomalaiset ei vaan kehtaa kävellä käsi kädessä yms. Täytyy kyl sanoo et on se vähän häiritsevää kun yrität esim. kaikessa rauhassa shoppailla ostarilla jonka käytävät on täynnä lääppiviä pariskuntia :D


Vizlát kuten täällä Unkarissa sanotaan!

first day


Noniin täällä sitä nyt ollaan Budapestissä! Siitä on melkein vuosi kun sain kuulla et pääsen tänne vaihtoon ja muistan miten kaukaselta tuntu koko ajatus siitä että asuisin Unkarissa. Viimeset kuukaudet ennen lähtöä meniki sit hujauksessa ja tj-laskenta oli nollassa ennen ku huomasinkaan.

Torstaina 26.1 kello 07.00 lähti kone Helsinki-Vantaalta Kööpenhaminan kautta Budapestiin kyydissään yksi erittäin väsynyt Laura(yhden tunnin yöunilla mentiin).. Olin varma et nukahtaisin samantien ku pääsen istumaan koneeseen mut en saanu nukuttua yhtään, johtu ehkä pienestä jännityksestä mitä oli vatsanpohjassa.

(Pakko kertoa tarina lentomatkalta: mun takana istu kaks kolmekymppistä miestä joiden juttuja kuuntelin paremman tekemisen puutteessa. Eka he puhu erilaisista työkomennuksista joilla olivat olleet (ilmeisesti armeijan palkkalistoilla) ja sitten puhe käänty juhlimiseen ja mietin mielessäni et joopajoo, joudunko kuuntelemaan kännitarinoita tässä seuraavat 1,5h. Sitten siihen herrojen penkkirivin kohdalle käveli vähän vanhempi mies, joka ilmiselvästi tunsi nää mun takana istuvat, ja kerto heille et joku näiden kaikkien kolmen yhteinen ystävä oli kuollut edellisenä yönä. Aika kamala tilanne :( )

Kööpenhaminan kentällä mulla oli kahden ja puolen tunnin odotteluaika ennen jatkolentoa ja käytin sen pyörähtämällä kaupoissa, tekemällä Pakollisen Facebook-Päivityksen ja lukemalla Seiskaa :D en oo ikinä aikasemmin ostanu Seiskaa, mut ajattelin et sitä on oikeesti hauska lukee välillä ja ulkomailla kehtaaki viel lukee ku kukaan ei tiiä et millasesta roskasta on kyse! Puol tuntia ennen boardingin alkua olin niin väsyny et pelkäsin että nukahdan penkille ja missaan lennon, mut onneks sain pidettyä itseni hereillä siihen asti et pääsin lösähtämään lentokoneen tuoliin. Mun vieressä (tai no oli siinä yks penkki välissä) istu joku nuorimies joka hais ihan järkyttävälle! Henkilökohtanen hygienia, ihmiset! ONNEKS nukahdin melkein samantien niin ei tarvinnu kärvistellä siinä hajussa.

Budapestin kentällä sain jotenkin taisteltua mun molemmat miljoona kiloa painavat laukut pois sieltä karusellista huolimatta niistä idiootti-ihmisistä joiden pitää TUNKEA siihen hihnan viereen kärkkymään laukkuaan niinku kyse ois elämästä ja kuolemasta. Rakkaat kanssamatkustajat, jos se oma laukku nyt sattuu menemään nenän ohi, niin ei hätää, se tulee ensi kierroksella uudestaan kohdallesi!!

No anyway, saavuin arrivals-halliin ja sain puhelun noutajaltani eli vuokraemäntä-Rékalta että he ovat hieman myöhässä. Ei siinä mitään, istuin alas ja räpsin ajankulukseni salakuvia näistä sankareista:
Herrat kilteissä

Réka ja toinen vuokraemäntä Martina tulivat hakemaan ja toivat mut tänne kämpälle. Kun näin meidän rappukäytävän olin ihan järkyttyny et mihin kamalaan loukkoon jouduin asumaan, mut on tää asunto onneks sisältä ihan hyvä ja siisti. Vanha ku mikä (ja kylmä!!) mutta onneks ne tärkeimmät eli keittiö ja kylppäri on ihan moderneja :) ja maailman isoimmat plussat kylpyammeesta ja pyykkikoneesta! Mun on pakko huomenna ottaa kuva meidän rapun ovesta (siinä on graffiteja), sisältä rapusta ja hissistä (oon varma että se on 1800-luvulta) ja laittaa tänne kansan nähtäville, voin kertoo et Suomen "huonokuntoset" kerrostalot kalpenee tän rinnalla :D Ainiin ja meidän vessan ovessa ei oo lukkoa ja täällä ei oo palovarottimia.


Sisäpiha/"rappukäytävä". Näyttää ihan vankilalta. Meidän ovi on toi ylemmässä kerroksessa oleva jonka edessä on kalterit. Mun huoneen ikkuna on toi oven vieressä oleva ikkuna jossa on kalterit. Jee.


Eteinen. Vasemmalla kämppiksen huone, oikeella mun huone. Suoraan edessä vessa ja käytävä jonka varrella keittiö & kolmas makuuhuone
No se amme!

Onnellinen ammeenomistaja
Keittiö, huomatkaa huonekorkeus! Meillä on kaikki huoneet noin 3m korkeita

Täällä oli semmonen "pieni" sekaannus että mun huoneessa asuu vielä entinen asukas espanjalainen Mireia, joka lähtee vasta tiistaina. Siihen asti mä asun mun toisen kämppiksen Meenalin huoneessa, mikä on ihan ok koska hän on jossain reissussa eli saan olla täällä rauhassa. Se vaan harmittaa etten oo päässy purkamaan tavaroitani vaan ne on vieläki matkalaukuissa, mut ei tässä oo enää ku 3 yötä ja sitten pääsen omaan huoneeseen :) kurjaa tosin että Mireia lähtee kotiin eikä ehditä tutustua enempää.


Mun väliaikanen huone

Silloin tulopäivänä olin todella väsynyt ja varmaan jonkinlaisessa shokkitilassa, en oikein osannut tehdä mitään tai ees ajatella järkevästi. Sanoinki Mireialle että en varmaan parin viikon kuluttua muista enää koko päivästä mitään :D Parin tunnin päiväunien jälkeen sain kuitenkin koottua itseäni sen verran että lähdin Mireian ja hänen kahden espanjalaisen kaverin kanssa pubiin, mut tulin nukkumaan jo ennen puoltayötä kun muut lähti vielä yökerhoon jatkamaan juhlia. Oli yllättävän helppoa kommunikoida kolmen ihmisen kanssa joista kaks puhuu melko kehnoa englantia ja yks vaan muutaman sanan. Mut elekielellä selvittiin kun sanat loppu kesken! 

Aika paljon ehti tapahtua yhden päivän aikana varsinki mun mittakaavassa, viimesen puolentoista kuukauden aikana tapahtumarikas päivä on tarkottanu sitä että kävin kaupassa/kirjastossa :D ja se on pakko sanoa et oli yllättävän kivaa matkustaa yksin! Ainoo hetket millon kaipasin seuraa oli niitä kun olisin halunnu kommentoida erilaisia ihmisiä :D

En nyt tiedä mitä tähän loppuun pitäis sanoa, heippa? Heippa!