sunnuntai 29. tammikuuta 2012

first day


Noniin täällä sitä nyt ollaan Budapestissä! Siitä on melkein vuosi kun sain kuulla et pääsen tänne vaihtoon ja muistan miten kaukaselta tuntu koko ajatus siitä että asuisin Unkarissa. Viimeset kuukaudet ennen lähtöä meniki sit hujauksessa ja tj-laskenta oli nollassa ennen ku huomasinkaan.

Torstaina 26.1 kello 07.00 lähti kone Helsinki-Vantaalta Kööpenhaminan kautta Budapestiin kyydissään yksi erittäin väsynyt Laura(yhden tunnin yöunilla mentiin).. Olin varma et nukahtaisin samantien ku pääsen istumaan koneeseen mut en saanu nukuttua yhtään, johtu ehkä pienestä jännityksestä mitä oli vatsanpohjassa.

(Pakko kertoa tarina lentomatkalta: mun takana istu kaks kolmekymppistä miestä joiden juttuja kuuntelin paremman tekemisen puutteessa. Eka he puhu erilaisista työkomennuksista joilla olivat olleet (ilmeisesti armeijan palkkalistoilla) ja sitten puhe käänty juhlimiseen ja mietin mielessäni et joopajoo, joudunko kuuntelemaan kännitarinoita tässä seuraavat 1,5h. Sitten siihen herrojen penkkirivin kohdalle käveli vähän vanhempi mies, joka ilmiselvästi tunsi nää mun takana istuvat, ja kerto heille et joku näiden kaikkien kolmen yhteinen ystävä oli kuollut edellisenä yönä. Aika kamala tilanne :( )

Kööpenhaminan kentällä mulla oli kahden ja puolen tunnin odotteluaika ennen jatkolentoa ja käytin sen pyörähtämällä kaupoissa, tekemällä Pakollisen Facebook-Päivityksen ja lukemalla Seiskaa :D en oo ikinä aikasemmin ostanu Seiskaa, mut ajattelin et sitä on oikeesti hauska lukee välillä ja ulkomailla kehtaaki viel lukee ku kukaan ei tiiä et millasesta roskasta on kyse! Puol tuntia ennen boardingin alkua olin niin väsyny et pelkäsin että nukahdan penkille ja missaan lennon, mut onneks sain pidettyä itseni hereillä siihen asti et pääsin lösähtämään lentokoneen tuoliin. Mun vieressä (tai no oli siinä yks penkki välissä) istu joku nuorimies joka hais ihan järkyttävälle! Henkilökohtanen hygienia, ihmiset! ONNEKS nukahdin melkein samantien niin ei tarvinnu kärvistellä siinä hajussa.

Budapestin kentällä sain jotenkin taisteltua mun molemmat miljoona kiloa painavat laukut pois sieltä karusellista huolimatta niistä idiootti-ihmisistä joiden pitää TUNKEA siihen hihnan viereen kärkkymään laukkuaan niinku kyse ois elämästä ja kuolemasta. Rakkaat kanssamatkustajat, jos se oma laukku nyt sattuu menemään nenän ohi, niin ei hätää, se tulee ensi kierroksella uudestaan kohdallesi!!

No anyway, saavuin arrivals-halliin ja sain puhelun noutajaltani eli vuokraemäntä-Rékalta että he ovat hieman myöhässä. Ei siinä mitään, istuin alas ja räpsin ajankulukseni salakuvia näistä sankareista:
Herrat kilteissä

Réka ja toinen vuokraemäntä Martina tulivat hakemaan ja toivat mut tänne kämpälle. Kun näin meidän rappukäytävän olin ihan järkyttyny et mihin kamalaan loukkoon jouduin asumaan, mut on tää asunto onneks sisältä ihan hyvä ja siisti. Vanha ku mikä (ja kylmä!!) mutta onneks ne tärkeimmät eli keittiö ja kylppäri on ihan moderneja :) ja maailman isoimmat plussat kylpyammeesta ja pyykkikoneesta! Mun on pakko huomenna ottaa kuva meidän rapun ovesta (siinä on graffiteja), sisältä rapusta ja hissistä (oon varma että se on 1800-luvulta) ja laittaa tänne kansan nähtäville, voin kertoo et Suomen "huonokuntoset" kerrostalot kalpenee tän rinnalla :D Ainiin ja meidän vessan ovessa ei oo lukkoa ja täällä ei oo palovarottimia.


Sisäpiha/"rappukäytävä". Näyttää ihan vankilalta. Meidän ovi on toi ylemmässä kerroksessa oleva jonka edessä on kalterit. Mun huoneen ikkuna on toi oven vieressä oleva ikkuna jossa on kalterit. Jee.


Eteinen. Vasemmalla kämppiksen huone, oikeella mun huone. Suoraan edessä vessa ja käytävä jonka varrella keittiö & kolmas makuuhuone
No se amme!

Onnellinen ammeenomistaja
Keittiö, huomatkaa huonekorkeus! Meillä on kaikki huoneet noin 3m korkeita

Täällä oli semmonen "pieni" sekaannus että mun huoneessa asuu vielä entinen asukas espanjalainen Mireia, joka lähtee vasta tiistaina. Siihen asti mä asun mun toisen kämppiksen Meenalin huoneessa, mikä on ihan ok koska hän on jossain reissussa eli saan olla täällä rauhassa. Se vaan harmittaa etten oo päässy purkamaan tavaroitani vaan ne on vieläki matkalaukuissa, mut ei tässä oo enää ku 3 yötä ja sitten pääsen omaan huoneeseen :) kurjaa tosin että Mireia lähtee kotiin eikä ehditä tutustua enempää.


Mun väliaikanen huone

Silloin tulopäivänä olin todella väsynyt ja varmaan jonkinlaisessa shokkitilassa, en oikein osannut tehdä mitään tai ees ajatella järkevästi. Sanoinki Mireialle että en varmaan parin viikon kuluttua muista enää koko päivästä mitään :D Parin tunnin päiväunien jälkeen sain kuitenkin koottua itseäni sen verran että lähdin Mireian ja hänen kahden espanjalaisen kaverin kanssa pubiin, mut tulin nukkumaan jo ennen puoltayötä kun muut lähti vielä yökerhoon jatkamaan juhlia. Oli yllättävän helppoa kommunikoida kolmen ihmisen kanssa joista kaks puhuu melko kehnoa englantia ja yks vaan muutaman sanan. Mut elekielellä selvittiin kun sanat loppu kesken! 

Aika paljon ehti tapahtua yhden päivän aikana varsinki mun mittakaavassa, viimesen puolentoista kuukauden aikana tapahtumarikas päivä on tarkottanu sitä että kävin kaupassa/kirjastossa :D ja se on pakko sanoa et oli yllättävän kivaa matkustaa yksin! Ainoo hetket millon kaipasin seuraa oli niitä kun olisin halunnu kommentoida erilaisia ihmisiä :D

En nyt tiedä mitä tähän loppuun pitäis sanoa, heippa? Heippa!

3 kommenttia:

  1. Vai on se mummin pieni mussukka kotiutunut sinne
    sukulaiskansan hoteisiin. Kertomasi mukaan matka
    sitten meni muksvasti, ilman kommelluksia, vienoja
    miehihisiä tuoksuja nuuhkien ( heh,heh,).
    Täällä on tänään torstaina todella kylmä, 25 pakkasta, mutta me jääkarhut olemme näihin tottuneet.
    Lähdemme tästä päivällä ajelemaan Huittisiin Tertun luo kylään.
    Luemme vastaisuudéssa tätä sinun plokiasi, joten kerro kuulumisista, mutta yksityiset asiat ja viestit sähköpostilla.
    Kaikkea hyvää Sinulle, Me rakastamme sinua/
    Mummi ja Reino-pappa.

    VastaaPoista
  2. Luitko Laura tämän.
    terv. Reino-pappa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin mutta en ehtinyt vastaamaan ja sitten unohdin koko jutun!
      Kiva kuulla että luette tätä, yritän tänne kirjotella joka päivä. Ja ei huolta, en aio kertoa täällä yksityisasioita vaan pelkästään päällisin puolin mun kuulumisia! :)
      t. Laura

      Poista