keskiviikko 29. helmikuuta 2012

tattoo

Oon ainakin 18-vuotiaasta asti suunnitellu ottavani tatuoinnin, mutta en oo vaan saanu aikaseks. Viimesen puolen vuoden aikana idea on alkanu hahmottua ja päätin että otan sen täällä Unkarissa halvempien hintojen vuoksi ja siitä syystä että sitten mulla on ainakin yks koko elämän pysyvä muisto tästä vaihto-ajasta :) 

Eilen surffailin netissä ja löysin luotettavanoloisen tatuointiliikkeen joka sijaitsee kätevästi Westendissä. Tänään koulun jälkeen marssin paikan päälle tarkoituksena varata aika ehkä johonkin parin viikon päähän, mutta kun siellä kysyttiin että "Do you want to do it now" niin mitäpä muuta Yes Man voisi vastata kuin että KYLLÄ! :D Niin mä sitten huomasinkin istuvani tatuointituolissa hermot ihan riekaleina koska kaikki tapahtui niin nopeasti :D Mulla on melko korkea kipukynnys, mutta koska tää oli uudenlaista kipua mulle niin vähän pelotti siinä että mitä jos pyörryn..

Olin jo aiemmin näyttänyt millasen kuvan haluan ja tatuoija liimas ensin mallin mun selkään ja katoin peilistä että juu hyvältä näyttää. Sitten hän pisti koneen käyntiin ja mietin että tässä sitä mennään :D Iloiseksi yllätyksekseni tatuoiminen oikeestaan tuntu kivalta! Sellasta pientä raapimista selässä vaan. Kuva oli valmis jossain parissakymmenessä minuutissa ja olisin kyllä voinut istua siinä pidempäänkin. 

Tatuoijalta menin apteekkiin hakemaan vähän Bepanthenia ja sieltä kemikalioon ostamaan elmukelmua ja ihoteippiä, nimittäin tätä täytyy putsata 4h välein ja vaihtaa kelmu aina tietysti puhdistuksen yhteydessä. Huomisaamulla saan ottaa kelmun pois ja rasvaus jatkuu 2 viikkoa jona aikana en saa mennä solariumiin (no naamasta näkee etten muutenkaan siellä turhan usein ramppaa..), saunaan tai kylpyyn. Suihkut saa onneks ottaa ihan normaalisti :)

Ja tässä se nyt sitten on ja en vois olla tyytyväisempi!


tiistai 28. helmikuuta 2012

ajatuksia

Mulla on muutamia ajatuksia, jotka haluan purkaa tänne blogiin. Varoituksena voin sanoa tähän alkuun että tää postaus on varmaan tosi sekava, mutta tää on mun blogi ja jos haluan kirjottaa ajatuksenvirtaa niin mulla on siihen oikeus :D (Kuvien kanssa pidän myös tän sekalaisen linjan ja laitan tähän nyt satunnaisia kuvia, joita en oo vielä julkassu.)

Minä ja Mia House of Terrorilla turisteilemassa
Teen täällä koko ajan asioita, joita en Suomessa tee. Kyse on ihan pikkujutuista kuten kasvisruoan syömisestä tai teen juomisesta, mutta silti :D Oon ajatellu että mulla on täällä semmonen asenne että sanon "kyllä" jokaiselle ehdotukselle ja kutsulle (no en nyt kirjaimellisesti jokaiselle, mutta aina jos on tilaisuus!). Jos joku on nähnyt elokuvan Yes Man niin hän tietää mitä mä tarkotan :) ja jos ei ole nähnyt niin kannattaa katsoa. (Mä välillä kutsunkin itseäni Yes Maniksi täällä :D) Mutta ihan tosissaan, jos vaan lähtee mukaan kaikenlaiseen menoon miettimättä sen kummemmin niin tulee saaneeksi mahtavia muistoja ja kokemuksia. Esimerkkinä vaikka se kun kävin luistelemassa, tai viime lauantai kun päädyin hulluihin underground tekno-bileisiin, vaikka en normaalisti todellakaan kuuntele teknoa tai käy missään underground-klubeilla :D Näytin varmaan ihan idiootilta siellä kaikkien reivaajien joukossa, mutta hauskaa oli ja aion mennä uudestaan!

Synttärikakku, joka ostettiin Erikalle :)

Oon ollu täällä nyt yhden kuukauden ja aika on mennyt ihan naurettavan nopeasti. Pelottaa ajatella että 1/5 tästä vaihdosta on jo takana! Tällä hetkellä on sellanen olo, että ei vois vähempää kiinnostaa palata Suomeen mutta eiköhän se koti-ikävä ehdi iskeä ennen kesäkuuta (tällä hetkellä on lähinnä ikävä vaan suomalaisia ruokakauppoja). Mun yks kaveri puhu eilen että vois jäädä asumaan tänne ihan pysyvästi, mutta mä en kyllä jäis. Budapest on mahtava kaupunki (ja TODELLA aliarvostettu), mutta yhteiskunta (terveydenhuolto yms) täällä ei toimi lähellekään niin hyvin kuin Suomessa. Lisäks täällä on tosi matalat palkat, esimerkiksi lääkärin palkka on 700e/kk. On siis ihanaa olla Budapestissä nää 5 kuukautta mutta kyllä Suomi on se maa, jossa haluan asua :)

Vaikka oonkin ihan mielettömän onnellinen että oon täällä, oon saanu paljon kavereita ja uusia kokemuksia ja kaikki sujuu muutenkin hyvin, niin en halua antaa ymmärtää että elämä täällä on yhtä juhlaa ja hauskanpitoa. Samat huonot päivät täällä on kuin Suomessakin, täällä ne vaan tuntuu astetta helpommilta. On hetkiä kun en vaan jaksa kommunikoida unkarilaisten ummikkojen kanssa tai koulussa joku asia tuntuu vaan ihan ylitsepääsemättömän vaikealta tai joku ihminen pahottaa mun mielen. Niinä hetkinä mietin että mitä ihmettä mä täällä oikeen teen, mutta joka kerta oon tullu siihen tulokseen että kaikki pienet tai isommatkin vastoinkäymiset on ehdottomasti tän kaiken arvosia ja on ihan normaalia ettei kaikki mee aina nappiin :)



Ekoina päivinä koulussa monet opettajat kerto meille, että unkarilaiset ihmiset on epäystävällisiä ja masentuneen oloisia ja se on kyllä totta :D Luulin että suomalaiset kulkee kaduilla suupielet maata kohden, mutta täällä sitä vasta ollaankin yrmeitä. Kaupan kassat on niitä pahimpia, mutta en kyllä muuallakaan oo montaa hymyä nähnyt. Nuoret on mukavia kunhan heihin tutustuu, mutta ongelma onkin se että ensinnäkään heitä ei niin kiinnosta (tai he eivät uskalla) jutella ulkomaalaiselle ja toisekseen mä elän täällä sellaisessa Erasmus-kuplassa ja hengaan joka paikassa vaihtareiden kanssa niin ei oo oikein edes tilaisuutta tutustua unkarilaisiin. On mulla tosin muutama unkarilainen kaveri, ja he kaikki ovat superkivoja :)

Suomalaisedustus :D

Joskus aikoja sitten kuulin, että kun vaihtarit ystävystyvät paljon nopeammin kuin normaalit ihmiset (:D) ja se on kyllä totta. Mun paras kaveri täällä on Sanne ja ollaan ku paita ja peppu ja voidaan puhua toisillemme ihan mistä vaan, ja ollaan tosiaan tunnettu vasta 4 viikkoa. Muutenkin täällä muodostu aika nopeasti sellaset omat porukat (klikit), jotka tosin tietenkin sekoittuvat välillä ja ollaan myös isolla porukalla liikkeellä usein. Mä liikun eniten Sannen ja Erikan kanssa ja heidän lisäks yks mun tosi hyvä kaveri on saksalainen Thomas. (Itse asiassa Sanne, Erika ja Thomas on ne henkilöt joiden kanssa oon menossa Madridiin.) He ovat se tiivein (onko tämä sana) kaveririnki, ja heistä seuraavaan ulompaan rinkiin kuuluukin sitten jo ehkä kymmenisen henkilöä joiden kanssa hengailen toisinaan. (Nyt just tajusin että meidän luokalla on myös pari henkilöä joiden kanssa en oo vielä "kerennyt" vaihtamaan sanaakaan! Pitänee tehdä asialle jotain.)

Kuva jossa ollaan kuvaamassa tätä ↓ kuvaa :D
 

Viime postauksessa mainitsin että kevät on saapunut Budapestiin. No, taisin niin sanotusti nuolaista ennenkuin tipahti, tänään nimittäin sato lunta :/ Yhyy. Odotan kevättä & kesää niiiiin innolla, uskon että täällä tulee olemaan tosi kaunista :) Mietin yks päivä että on tosi hyvä että tulin tänne nimenomaan kevätlukukaudeksi, koska alotin kurjassa säässä ja koko ajan mennään parempaa kohti :D Muutenkin odotan tulevaisuutta niin paljon, vajaan parin viikon kuluttua ollaan menossa Bratislavaan, vajaan kolmen viikon kuluttua lähdetään Madridiin ja reilu kuukauden päästä mun perhe tulee tänne! Maaliskuu menee varmaan ihan yhtä hujauksessa ohi kuin helmikuukin, mutta sitten kun kesä saapuu niin ajankulu sais mun puolesta vähän hidastua :D

lauantai 25. helmikuuta 2012

thank god it's friday

Perjantaina heräsin piiitkien unien jälkeen edelleen väsyneenä :D Kahdentoista maissa lähdettiin Mian ja Sannen kanssa liikkeelle, käytiin ensin koululla tulostamassa Mian lentolippu ja sitten otettiin suunta kohti House of Terror -museota. 



Tähän liittyy sellainen tarina, että viime keväänä koulussa meillä oli yhdellä kurssilla tehtävänä koota erilaisia lyhyitä esittelyitä kolmesta eri matkakohteesta. Esittelyjen piti sisältää tietoa kuinka päästä kohteeseen, missä majoittua ja mitä paikan päällä voi tehdä. Mä tiesin jo silloin että oon tulossa Budapestiin vaihtoon, joten valitsin sen yhdeksi mun esiteltäväksi matkakohteeksi. Kun tein tutkimusta Budapestistä tehtävää varten, törmäsin tähän museoon ja päätin jo silloin että tonne haluan mennä :D


Oon kirjoittanut mun koulutehtävään seuraavanlaisen kuvauksen museosta: 
House of Terror - Hieman karumpaa puolta Budapestin historiasta pääsee kokemaan House of Terrorissa, eli Terrorin talossa. Museo esittelee kaunistelemattomasti kommunistien ja natsien tekoja, propagandapuheita sekä videonauhoja, joilla selviytyneet kertovat tarinoitaan. Talosta löytyy myös sellejä, jollaisissa uhreja kidutettiin.


Olin kuitenkin hieman pettynyt museon antiin, koska siellä ei ollut oikein mitään informaatiota englannin kielellä :( Tiedoksi siis kaikille jotka sinne joskus menevät; kannattaa sijoittaa opastettuun kierrokseen, jotta saa enemmän irti kaikista näyttelyistä! Se hyvä puoli museovisiitissä oli että osuttiin sinne sattumalta päivänä jolloin sisäänpääsy oli ilmainen :D


Lähdettiin House of Terrorilta kohti Sankareiden aukiota, jossa ei tosin oikeasti ole mitään nähtävää tai tekemistä :D en ymmärrä miten se voi olla niin suosittu nähtävyys täällä.. Räpsittiin aukiolla muutamat valokuvat ja matka jatkui luistelukentän ohi kivan näköistä puistoa kohti, mutta ei ikinä päästy puistoon asti koska oli mahdotonta päästä tien yli! :D Unkarilaisten liikennekulttuuri on lähes yhtä hullua kuin esimerkiksi Italiassa, tosin vähemmällä tööttäämisellä sekä sillä erotuksella että italialaiset osaavat ajaa..

Minä ihmettelemässä. Täällä on nyt oikeasti kevät, koska päivällä nahkatakissa tulee kuuma! Jes!
Aukion molemmilla puolilla on museo, tässä toinen niistä
Ja tässä toinen
Sanne
Minä ja Mia :D siis kuinka tyytymättömältä voi ihminen näyttää, ollaan naurettu tälle kuvalle niin paljon! :D Tuolla oli ihan älytön tuuli, siitä tuo Mian ilme siis

Taitaa olla tän talven luistelut luisteltu :D
Käveltiin tosta ohi ja haluttiin käydä katsomassa mikä tuo vasemmanpuoleinen rakennus on

Ja sehän on..

..museo! Ei tällä kertaa menty sisälle asti
Käännyttiin takaisinpäin ja mentiin kahville (= limulle). Istuskeltiin hetki kahvilassa ja kerättiin energiaa shoppailua varten! Hypättiin metroon ja matkattiin Deak Ferenc -asemalle, joka on ainoa metroasema jossa Budapestin kaikki kolme metrolinjaa yhdistyvät. (Kun tulin Budapestiin luulin aluksi jostain syystä että mun lähiasema Nyugati on se jossa linjat kohtaavat, mutta olin väärässä :D) 

Kahvilasta

Neuvostoliittolaisen näkönen metro :D
Deak Ferenciltä on ihan lyhyt kävelymatka shoppailu-/turisti-alueelle. Ja tällä kertaa jopa ostinkin jotain kunnollista!



Vaci utca
Toi setä on ihan mahtava! Hän tekee hassua musiikkia vesilaseilla ja ollaan Mian kanssa hänen faneja :D Hän on myöskin eka katumuusikko ikinä jolle oon antanu rahaa :)

 Ei menny toi videon kuvaus ihan nappiin, luulin ensin kuvanneeni jo jotain ja kun painoin nappia lopettaakseni kuvaamisen niin se vasta alkoikin :D  

Unkarilaista muotia?

Tässä mun saalis! Eli lyhyt pinkki t-paita, mustat pitsishortsit, 2 peruspaitaa (en osannut päättää väriä niin otin molemmat) ja tummansiniset farkkulegginsit
Rannekoru & 2 sormusta, toisessa lukee love ja toisessa you :)
 Shoppailun jälkeen tultiin kotiin syömään ja sitten pitikin taas lähteä juhliin.. Oli hauska ilta, joka loppui siihen kun saatoin Mian juna-asemalle, lentokone takaisin kohti Hollantia lähti nimittäin kuudelta aamulla :D Oli tosi erilainen viikko kun Mia oli täällä, sain paljon enemmän irti kaupungista kuin mitä tähän mennessä :) Ensi viikko onkin sitten taas sitä perusarkea.

budapest on best

Oon ollut täällä nyt melkein kuukauden ja oon huomannut että oon jo luiskahtanut sellaseen omaan arkielämän rytmiini. Käyn koulussa, juhlissa ja ruokakaupassa samalla tavalla joka kerta ja olen tosi laiska tekemään mitään kaupunkikierroksia tms. Ollaan muutamien kavereiden kanssa käytetty aina tekosyynä sitä että "mennään kiertelemään nähtävyyksiä sitten kun on vähän parempi ilma", mutta nyt täällä on jo alkukevät ja päivisin on yli 10 astetta lämmintä joten se selitys ei enää päde :D 

Kun Mia tuli tänne ja oltiin tiistaina siellä Budan kukkuloilla olin sen jäljiltä niiiiiiin nääntynyt ettei mitään järkeä :D En vaan oo tottunut tekemään täällä mitään noin rasittavaa! Hahah. Keskiviikkona sitten olin koko päivän koulussa ihan väsyneenä ja kun pääsin kotiin neljän jälkeen oli edessä shoppailua Vaci utcalla, jee.. Suomessa en tykkää shoppailusta, mutta täällä se on yleensä kivaa, koska täältä löytyy kaikki kivat kaupat joita ei kotona ole plus kaikki on halvempaa. Keskiviikkona olin vaan niin uupunut etten jaksanut keskittyä ostosten tekoon :( Ostin mä kuitenkin jotain; kotelon opiskelijakortille & julkisen liikenteen lipulle (tätä kysytään aina kun menee metroon ja on tosi rasittavaa alkaa aina kaivaa lompakkoa siellä ruuhkan keskellä, joten tämä kotelo tuli todella tarpeeseen ja itse asiassa etsin näitä joka puolelta ennen kuin löysin I am -kaupasta täydellisen yksilön) ja passikotelon (no tää nyt ei ollu niin tarpeellinen).



Minä 17v ja blondit hiukset :D

Kuuden maissa tultiin kotiin ja alettiin pikaisesti valmistautua illan juhliin. En todellakaan ollu juhlatuulella vaan lähinnä olisi tehnyt mieli käydä nukkumaan, mutta Erikalla oli synttärit joten oli pikkupakko mennä :D Oltiin Sannen kanssa ostettu suklaajäätelökakku (meidän oli tarkoitus leipoa, mutta ei saatu aikaseks...) ja yllätettiin Erika sillä :) oltiin alkuilta Sannen ja Erikan kämpällä pienellä porukalla ja mentiin sitten pubiin jonne tuli melkein kaikki meidän Erasmus-kaverit. Täällä on toinenkin Laura ja hän oli löytänyt jostain jättikokosen Unkarin lipun ja tekstiilitusseja ja kirjotettiin kaikki Erikan selän takana pienet synttäritervehdykset siihen lippuun ja annettiin se sitten Erikalle onnittelulaulun säestyksellä :) Myöhemmin mentiin vielä klubille. (Asun ihan täydellisellä paikalla, nimittäin baarikadulta meille on joku 500 metriä.) Oli ihan kiva ilta kaikinpuolin, mutta kuten mainittu olin melko väsynyt ja takaraivossa oli koko ajan tieto siitä että seuraavanakin aamuna täytyy nousta kello kahdeksalta..

Vallattiin baarista kokonainen huone

Torstaina sitten tosiaan kello herätti klo 08.00 joka oli todella mukavaa :) not. Pakotin itseni kouluun ja jotenkin onnistuin olemaan nukahtamatta yhdellekään tunnille :D Pääsin koulusta kello 14.30 ja tulin kotiin aikeissa vajota koomaan, mutta en sitten nukahtanutkaan ihme kyllä. Hengailtiin Mian kanssa tässä meillä muutama tunti ja päätettiin sitten lähteä kävelylle ja illalliselle. Oltiin katsottu Lonely Planetista kivan oloinen kreikkalainen ravintola (mä en siis tosiaan oo innostunut tosta unkarilaisesta ruoasta :D), jonne päätettiin mennä Ateenan matkan muistoksi. Käveltiin ensin parlamenttitalon ohi ja sitten joenvartta eteenpäin St. Stephenin kirkkoa kohti.


Tämä on viimeinen kuva parlamenttitalosta tässä blogissa



:D
Meiltä ravintolaan on suorinta tietä yli kolme kilometriä ja meidän mutkittelevalla reitillä matkalle tuli pituutta varmaan tuplasti enemmän, mutta jotenkin vaan ei saatu aikaseks hypätä metroon, vaan käveltiin joka risteyksestä aina vaan eteenpäin :D Meidän molempien jalkoja oli jo alkanut särkeä siinä vaiheessa kun saavuttiin ravintolalle, joka mukavaksi yllätykseksi olikin suljettu :) Siis ihan kokonaan suljettu niin että koko ravintolaa ei siis enää ole olemassakaan.. Nice, kiitos Lonely Planet! Meillä ei ollut mitään b-suunnitelmaa ja tosiaan oltiin vielä kuolemanväsyneitä alkuviikon jäljiltä plus siitä kävelymatkasta ravintolalle ja nälkäkin alko jo hiipiä, joten oli vähän turhautunut olo siinä vaiheessa. Onneks meidän tapa selviytyä pienistä elämän vastaiskuista on vaan nauraa hysteerisesti :D 

Hmph

Neuvoteltiin hetki ja päätettiin mennä paikkaan joka tiedettiin jo entuudestaan ja otettiin suunnaksi Westendin T.G.I Friday's joka on amerikkalaistyylinen pihvipaikka. Matkattiin sinne metrolla (mä alan jo aika hyvin hahmottamaan metrolinjat ja asemat, jee!) ja saatiin viimeinen pöytä täpötäydestä ravintolasta. Tilasin kanaa, koska Suomessa syön kanaa vähintään kerran viikossa mutta täällä en oo saanut sitä kertaakaan, nimittäin kaupoissa ei myydä mitään kanan fileesuikaleita enkä uskalla/halua mennä lihatiskille tekemään ostoksia :D 

Ruoka oli hyvää ja niin edelleen ja kun tilattiin lasku huomattiin, että oltiin jostain syystä saatu koko ateriasta -50% alennusta. Oltiin tilattu alkupalat, pääruoat, juomat ja jälkkärit ja koko lysti maksoi meille muka vain vähän alle 20e?? Pohdittiin siinä hetki että voiko tää olla mahdollista koska meille ei oltu mainittu mistään alennuksista, mutta maksettiin sitten ja poistuttiin paikalta hyvin hämmentyneitä :D Kotona kävin vielä katsomassa netistä että onko T.G.I Fridaysillä jotkut kampanjat menossa, mutta en löytänyt mitään. Todettiin sitten Mian kanssa että kyseessä on todennäköisesti alennus joka saatiin meidän söpöjen kasvojen ansiosta :) 

Oli ihan älyttömän pitkä päivä joten oli maailman paras tunne tulla vatsa täynnä kotiin nukkumaan, varsinkin kun seuraavana päivänä tiedossa EI ollut koulua, ah!

torstai 23. helmikuuta 2012

castle hill

Mia saapui Budapestiin maanantaina ja kävin hakemassa hänet lentokentältä junalla. Tultiin meille, syötiin pizzat ja lähdettiin siitä suoraan Morrison'sin opiskelijakemuihin :D

Junassa
 Tiistaina oli sitten vuorossa nähtävyyksiä ja käveltiin Budapestin vanhimmalle sillalle eli Széchenyin ketjusillalle, joka sijaitsee 2 kilometrin päässä meiltä. Matkan varrella pysähdyttiin syömään Burger Kingissä, tosi unkarilaista heh heh..



Siellä se silta näkyy!
Täs me vaa ollaa

Turisti



Pest
 

Buda
Ja pääsimme sillan yli, juhuu!

Turisti


 Budan kukkulat on jono matalia vuoria, ja meidän kohteena oli Castle Hill eli Linnavuori. Sinne päästäkseen on edessä kiipeäminen, mutta saatiin Ateenassa traumoja vuorille kiipeämisestä joten päätettiin ottaa helpompi vaihtoehto ja matkata ylös kaapelihissillä. (Saatiin tosin niistäkin traumoja Ateenassa kun mentiin kaapelihissillä joka kulki vuoren sisällä, hyi :D)


"Meitä pelottaa olla hississä" :D
Linnavuoren kartta, sieltä löytyy kaikkea ihanaa tuhat vuotta vanhaa katseltavaa


Matiaksen kirkko
 
Kalastajalinnake, en oikein tiedä mikä tän tehtävä on :D todennäköisesti se on rakennettu muuriksi suojaamaan kaupunkia hyökkäyksiltä (ihan niinku joku hyökkäis tonne vuoren huipulle ihan tosta vaan..)
 

Pyydettiin jotain saksalaista setää ottamaan meistä kuva. Eka kuva oli semmonen joka oli zoomattu niin ettei siinä näkyny mitään muuta ku meidän naamat :D Tää oli sitte se toinen otos, ei nyt mikään loistava mutta parempaan suuntaan..

Kalastajalinnakkeelta oli upeet näkymät Pestin puolelle
Parlamenttitalo


Luettiin Lonely Planetista että Linnavuorella on labyrintti, joka sijaitsee 16 metriä maan alla ja pakkohan sinne oli päästä.

 

Mentiin sisälle luoliin ja ostettiin pääsyliput (1500ft = reilu 5e). Ei saatu siinä mitään ohjeita tai taskulamppua, mutta ei ihmetelty sitä sen enempää koska ajateltiin että tää nyt on tämmönen pieni hassuttelulabyrintti, ei mikään big deal. Noh mentiin sitten itse tunneliin ja voin kertoa etten oo montaa kertaa ollu elämässäni niin peloissani ku siellä :D Labyrintti oli matala, kostea, pilkkopimeä, sokkeloinen ja siellä soi kamala kauhumusiikki. Siellä ei ollut mitään opastuksia tms ja eksyttiin samantien.

Älkää menkö tuonne
 Kun päästiin pois labyrintistä haluttiin vaan lähteä pois koko kukkulalta, se oli oikeesti ihan kamala kokemus :D 

 
Ystäväni Mia
Linnavuoren jälkeen oltiin ihan nääntyneitä ja päätettiin vaan mennä kahville, jatkettiin tätä traditionaalista unkarilaista linjaa ja mentiin Starbucksiin :D  

Väsähtänyt naama
Illalla ei jaksettu oikein tehdä mitään, käytiin vaan syömässä Vapianossa koska ei jaksettu nähdä vaivaa ja ottaa selvää mistään kunnon ravintolasta. :D Oli ihana päivä monesta syystä; näin Miaa ja sain jutella ihmiselle joka oikeesti tuntee mut JA vieläpä suomen kielellä & sain vihdoinkin aikaseks käydä katsomassa nähtävyyksiä! Sekin piristää jännästi ku aurinko paistaa. Tälläisiä päiviä lisää :)