tiistai 28. helmikuuta 2012

ajatuksia

Mulla on muutamia ajatuksia, jotka haluan purkaa tänne blogiin. Varoituksena voin sanoa tähän alkuun että tää postaus on varmaan tosi sekava, mutta tää on mun blogi ja jos haluan kirjottaa ajatuksenvirtaa niin mulla on siihen oikeus :D (Kuvien kanssa pidän myös tän sekalaisen linjan ja laitan tähän nyt satunnaisia kuvia, joita en oo vielä julkassu.)

Minä ja Mia House of Terrorilla turisteilemassa
Teen täällä koko ajan asioita, joita en Suomessa tee. Kyse on ihan pikkujutuista kuten kasvisruoan syömisestä tai teen juomisesta, mutta silti :D Oon ajatellu että mulla on täällä semmonen asenne että sanon "kyllä" jokaiselle ehdotukselle ja kutsulle (no en nyt kirjaimellisesti jokaiselle, mutta aina jos on tilaisuus!). Jos joku on nähnyt elokuvan Yes Man niin hän tietää mitä mä tarkotan :) ja jos ei ole nähnyt niin kannattaa katsoa. (Mä välillä kutsunkin itseäni Yes Maniksi täällä :D) Mutta ihan tosissaan, jos vaan lähtee mukaan kaikenlaiseen menoon miettimättä sen kummemmin niin tulee saaneeksi mahtavia muistoja ja kokemuksia. Esimerkkinä vaikka se kun kävin luistelemassa, tai viime lauantai kun päädyin hulluihin underground tekno-bileisiin, vaikka en normaalisti todellakaan kuuntele teknoa tai käy missään underground-klubeilla :D Näytin varmaan ihan idiootilta siellä kaikkien reivaajien joukossa, mutta hauskaa oli ja aion mennä uudestaan!

Synttärikakku, joka ostettiin Erikalle :)

Oon ollu täällä nyt yhden kuukauden ja aika on mennyt ihan naurettavan nopeasti. Pelottaa ajatella että 1/5 tästä vaihdosta on jo takana! Tällä hetkellä on sellanen olo, että ei vois vähempää kiinnostaa palata Suomeen mutta eiköhän se koti-ikävä ehdi iskeä ennen kesäkuuta (tällä hetkellä on lähinnä ikävä vaan suomalaisia ruokakauppoja). Mun yks kaveri puhu eilen että vois jäädä asumaan tänne ihan pysyvästi, mutta mä en kyllä jäis. Budapest on mahtava kaupunki (ja TODELLA aliarvostettu), mutta yhteiskunta (terveydenhuolto yms) täällä ei toimi lähellekään niin hyvin kuin Suomessa. Lisäks täällä on tosi matalat palkat, esimerkiksi lääkärin palkka on 700e/kk. On siis ihanaa olla Budapestissä nää 5 kuukautta mutta kyllä Suomi on se maa, jossa haluan asua :)

Vaikka oonkin ihan mielettömän onnellinen että oon täällä, oon saanu paljon kavereita ja uusia kokemuksia ja kaikki sujuu muutenkin hyvin, niin en halua antaa ymmärtää että elämä täällä on yhtä juhlaa ja hauskanpitoa. Samat huonot päivät täällä on kuin Suomessakin, täällä ne vaan tuntuu astetta helpommilta. On hetkiä kun en vaan jaksa kommunikoida unkarilaisten ummikkojen kanssa tai koulussa joku asia tuntuu vaan ihan ylitsepääsemättömän vaikealta tai joku ihminen pahottaa mun mielen. Niinä hetkinä mietin että mitä ihmettä mä täällä oikeen teen, mutta joka kerta oon tullu siihen tulokseen että kaikki pienet tai isommatkin vastoinkäymiset on ehdottomasti tän kaiken arvosia ja on ihan normaalia ettei kaikki mee aina nappiin :)



Ekoina päivinä koulussa monet opettajat kerto meille, että unkarilaiset ihmiset on epäystävällisiä ja masentuneen oloisia ja se on kyllä totta :D Luulin että suomalaiset kulkee kaduilla suupielet maata kohden, mutta täällä sitä vasta ollaankin yrmeitä. Kaupan kassat on niitä pahimpia, mutta en kyllä muuallakaan oo montaa hymyä nähnyt. Nuoret on mukavia kunhan heihin tutustuu, mutta ongelma onkin se että ensinnäkään heitä ei niin kiinnosta (tai he eivät uskalla) jutella ulkomaalaiselle ja toisekseen mä elän täällä sellaisessa Erasmus-kuplassa ja hengaan joka paikassa vaihtareiden kanssa niin ei oo oikein edes tilaisuutta tutustua unkarilaisiin. On mulla tosin muutama unkarilainen kaveri, ja he kaikki ovat superkivoja :)

Suomalaisedustus :D

Joskus aikoja sitten kuulin, että kun vaihtarit ystävystyvät paljon nopeammin kuin normaalit ihmiset (:D) ja se on kyllä totta. Mun paras kaveri täällä on Sanne ja ollaan ku paita ja peppu ja voidaan puhua toisillemme ihan mistä vaan, ja ollaan tosiaan tunnettu vasta 4 viikkoa. Muutenkin täällä muodostu aika nopeasti sellaset omat porukat (klikit), jotka tosin tietenkin sekoittuvat välillä ja ollaan myös isolla porukalla liikkeellä usein. Mä liikun eniten Sannen ja Erikan kanssa ja heidän lisäks yks mun tosi hyvä kaveri on saksalainen Thomas. (Itse asiassa Sanne, Erika ja Thomas on ne henkilöt joiden kanssa oon menossa Madridiin.) He ovat se tiivein (onko tämä sana) kaveririnki, ja heistä seuraavaan ulompaan rinkiin kuuluukin sitten jo ehkä kymmenisen henkilöä joiden kanssa hengailen toisinaan. (Nyt just tajusin että meidän luokalla on myös pari henkilöä joiden kanssa en oo vielä "kerennyt" vaihtamaan sanaakaan! Pitänee tehdä asialle jotain.)

Kuva jossa ollaan kuvaamassa tätä ↓ kuvaa :D
 

Viime postauksessa mainitsin että kevät on saapunut Budapestiin. No, taisin niin sanotusti nuolaista ennenkuin tipahti, tänään nimittäin sato lunta :/ Yhyy. Odotan kevättä & kesää niiiiin innolla, uskon että täällä tulee olemaan tosi kaunista :) Mietin yks päivä että on tosi hyvä että tulin tänne nimenomaan kevätlukukaudeksi, koska alotin kurjassa säässä ja koko ajan mennään parempaa kohti :D Muutenkin odotan tulevaisuutta niin paljon, vajaan parin viikon kuluttua ollaan menossa Bratislavaan, vajaan kolmen viikon kuluttua lähdetään Madridiin ja reilu kuukauden päästä mun perhe tulee tänne! Maaliskuu menee varmaan ihan yhtä hujauksessa ohi kuin helmikuukin, mutta sitten kun kesä saapuu niin ajankulu sais mun puolesta vähän hidastua :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti