sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

sunnuntain matkahaaveita

Nyt kun oon ammattikorkeakoulun viime metreillä - enää 2 raporttia ja harjoittelu suorittamatta - mut on vallannut sellanen mukava vapauden tunne. Kun saan restonomin paperit kouraan, mua ei enää sido mikään pysymään yhdessä tietyssä paikassa tietyn määrän vuosia. Ensimmäistä kertaa ikinä mulla ei ole käytännössä minkäännäköistä tulevaisuudensuunnitelmaa; en tiedä mitä haluan tehdä työkseni, tai kun ihmiset kysyy multa kauanko aion olla Unkarissa vastaan, että kuka tietää. Vähintään oon täällä nyt kesäkuun loppuun, ja ainakin tällä hetkellä kaikki menee sen verran hyvin että en nää syytä miks sen jälkeenkään lähtisin mihinkään :) (Mutta jos viime vuodesta jotain opin niin sen, etten koskaan voi tietää mitä tulee tapahtumaan.)

Anyway, vaikka mulla ei ookkaan suunnitelmissa lähteä kiertämään maailmaa tai tehdä muutakaan radikaalia, on kivaa tietää että periaatteessa mulla on siihen mahdollisuus. Mulla on myös hirvittävä matkakuume, melkein joka päivä katselen lentoja ja luen matkakertomuksia, ihan vaan huvikseen. Mun mielestä matkan suunnittelu on osa sitä koko kokemusta ja musta on itseasiassa hauskaa metsästää halpoja lentoja ja tutkia eri majoitusmahdollisuuksia ja niin edelleen. Tosin viime vuonna reissasin niin paljon (Madrid, Milano, Rooma, Brasov, Tukholma ja tietty Budapestin elämä joka oli yks suuri retki), että aloin inhoamaan lentomatkustamista ja sen ainaista odottelua ja tylsyyttä. Nyt oon ilmeisesti ollut suunnilleen aloillani tarpeeksi kauan kun uuden reissun tekeminen alkaa jo houkuttaa.


Ennen mua ei kiinnostanut Aasia ollenkaan, en kokenut minkäänlaista mielenkiintoa matkustaa sinne. Mulla oli (ja on) sellainen käsitys, että nykyään (Kaakkois-)Aasian maat on täynnä länsimaalaisia turisteja ja reppureissaajia, jotka tuhoavat alkuperäistä kulttuuria ja joiden menoa paikallisväestö katsoo nöyristellen. Oon kuitenkin alkanut pikkuhiljaa lämpeämään ajatukselle Aasiaan matkustamisesta, mikä alkoi kun luin Merja Mähkän kirjan Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois, joka on siis kertomus suomalaisen naisen maailmanympärysmatkasta sekä Madventures-kaksikon kirjoja. Nyt viimeisenä pisarana olen tänään koko päivän lukenut Paulan Subway to Venus -blogia, jossa hän kertoo elämästään Tokiossa (tosin nykään Paula elelee Lontoossa).


Mun päässä on alkanut kehittymään sellainen erittäin epärealistinen ja käytännössä mahdoton haave/suunnitelma/toive matkasta maailman ympäri, tai oikeastaan haluaisin tehdä muutamia "pienempiä" matkoja eri mantereille. Esimerkiksi USAn ja Kanadan matka voisi olla oma matkansa, Etelä-Amerikka omansa, samoin kuin Aasia, Afrikka ja Australia. Eurooppaan tutustumista aion jatkaa täsmäiskuilla, vielä on täältäkin niin paljon näkemättä.


En nyt suunnittele koluavani ihan jokaista maailman kolkkaa (vaikka se vasta oiskin mahtavaa), vaan mulla on sellaiset suurpiirteiset ajatukset missä haluaisin käydä. Pohjois-Amerikassa haluaisin ensin lentää New Yorkiin, sieltä vuokrata auton ja huristella etelävaltioiden läpi Californiaan. Haluan ehdottomasti nähdä New Orleansin (vaikka eihän se ilmeisesti enää ole entisessä loistossaan, damn you Katrina) ja San Franciscon. Californiasta siirtyisin Las Vegasiin, sieltä sitten taas Kanadaan jossa mulle riittäisi muutaman suurimman kaupungin katsastus sekä Niagaran putoukset.


Etelä-Amerikan läpi haluaisin matkustaa pohjois-etelä-suunnassa. Aloittaisin Meksikosta (joka on oikeasti osa Pohjois-Amerikkaa, tiedetään), ja sieltä reissaisin etelään päin. Brasilia olisi Etelä-Amerikan pääkohde, jossa haluaisin viettää eniten aikaa, haluan nähdä rannikon suurkaupungit ja Amazonin sademetsän. Buenos Aires on myös jo nimensä takia pakko kokea!


Afrikan mantereella kiinnostus kohdistuu lähinnä Saharan eteläpuolisiin valtioihin. Etelä-Afrikka on must-see ja lisäksi matkustaisin sekä viidakon että savannien alueille. Madagascarille on myös päästävä, eikä pelkästään sen leffan takia vaan myös Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjan vuoksi (yksi lempikirjasarjoistani!).


Intian ja muun Keski-Aasian jättäisin ihan kylmästi väliin, samoin kuin Lähi-idän maat. Luulen, että Intiassa en pystyisi käsittelemään sitä kaaosta ja kurjuutta. (Mulle tuli yhtäkkiä mieleen autokouluajat vuonna 2008, mun yksi kurssikaveri oli intialainen poika jonka vanhemmat omisti ravintolan, ja aina kun tää poika saapui teoriatunnille niin koko luokkahuone haisi ihan currylle.) Tosin tältä alueelta Bhutan kyllä kiinnostaa. Pääasiassa haluaisin nähdä Aasian kaakkoisosan maita, eli näitä supertrendikkäitä reppureissukohteita; Thaimaa, Laos, Vietnam, Kambodza & Indonesia. Sieltä pomppaisin Japaniin, sillä luulen että sen maan meininki on jotain mikä pitää itse päästä todistamaan.


Kaakkois-Aasiasta lentäisin Australiaan, jossa viihtyisin varmasti muutaman kuukaudenkin. Uusi-Seelanti on myös kiehtova, samoin kuin Polynesian saaret, joista kukaan ei ikinä puhu mitään :D Asuuko siellä edes ketään?


Semmoinen vaatimaton matkasuunnitelma, jonka ulkopuolellekin jää vielä monen monta mielenkiintoista paikkaa. Tämän kaiken jos pääsisin toteuttamaan, voisin kuolla tuntien että olen nähnyt elämässä paljon. Koska tämä kaikki vaatii aikaa ja etenkin rahaa, keskityn nyt ensiksi ihan vain Euroopan maihin, jospa sitä jonkun pienen matkan tässä keväällä pääsisi tekemään :) Mulla on myös sellainen ääneenlausumaton suunnitelma käydä kaikissa Euroopan pääkaupungeissa, tällä hetkellä 8 nähty ja 42 jäljellä..........


Jos olisin miljonääri, käyttäisin aikani ja rahani kahteen asiaan: matkusteluun ja katukoirien pelastamiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti