torstai 25. huhtikuuta 2013

happily ever after

Oon kirjoittanut tän tekstin jo pari viikkoa sitten ja mietin kauan että julkaisenko tän vai en.. En yleensä tykkää puhua kovin henkilökohtasista asioista blogissa, mutta halusin kuitenkin avata tätä mun "tarinaa" niillekin, jotka eivät mua oikeessa elämässä tunne. Lisäksi tykkään itse lukea täntyyppisiä juttuja muiden blogeissa. Voi olla että tää teksti täältä katoaa jossain vaiheessa, mutta tässä sitä nyt mennään :)

En muistaakseni oo täällä blogissa kertaakaan maininnut miten tapasin Hakanin ja päädyin palaamaan Budapestiin, nytpä siis ajattelin kertoa miten tässä näin pääsi käymään.

Viime kesäkuun alussa olin jo kypsää kauraa palaamaan Suomeen lähes viiden Budapestissa vietetyn kuukauden jälkeen. Koulu oli jo loppunut ja osa vaihtarikavereista palannut kotiinsa ja jäljellä olevien kanssa vietettiin aikaa lähinnä bilettäen. Mulla oli lentolippu kotiin 29. kesäkuuta ja kirjaimellisesti laskin päiviä kotiinpaluuseen.

Tässä ollaan kesällä täällä Budapestissa
Sitten eräänä keskiviikkoiltana mentiin kavereiden kanssa tapamme mukaan aloittelemaan iltaa Erszébet-aukiolle, jonne koko kaupunki kokoontuu kesäiltaisin. Mulla oli yksi turkkilainen vaihtarikaveri, joka oli sitten kutsunut omia kavereitaan meidän kanssa hengailemaan. Istuin mun tyttökavereiden kanssa höpöttelemässä niitä näitä, kun kolme turkkilaista poikaa (Hakan ja kaksi muuta), eli juurikin nämä mun kaverin kaverit, tuli meidän luokse. Esiteltiin itsemme puolin ja toisin ja yksi pojista istui mun viereen, tää poika ei tosin ollut Hakan. 

Siirryttiin sitten yökerhoon ja tämä mun viereen istunut poika alkoi olla vähän liiankin tuttavallinen mulle, ja pelastuakseni tilanteesta aloin juttelemaan Hakanin kanssa. En enää muista mitä kaikkea puhuttiin, mutta ainakin kun oltiin kävelemässä pois baarista niin näytin Hakanille jotain suomenkielisiä tekstareita mun puhelimesta ja hän sitten yritti lukea niitä ääneen ja se vasta olikin hauskaa. Hakanin ensivaikutelma musta oli kuulemma että toi tyttö liitelee jossain korkeuksissa :D No joo, siinä vaiheessa kun kolme turkkilaista poikaa tuli juttelemaan mulle olin kieltämättä aluksi vähän lyhytsanainen, ja muistankin että Hakan totesi mulle että "sua taitaa kiinnostaa tosi paljon puhua meidän kanssa kun annat yhden sanan vastauksia".. Totuushan on se ettei kyse ollut siitä halusinko jutella heidän kanssaan vai en, vaan siitä että oon vaan luonteeltani niin jäinen, en hallitse small talkia!

 Mentiin pienellä porukalla mun kämpälle vielä jatkoille ja siitä eteenpäin oltiin Hakanin kanssa käytännössä koko ajan yhdessä siihen saakka kun mun piti lähteä takaisin Suomeen, eli kokonaisuudessaan vain reilut kaksi viikkoa. Voitte varmaan kuvitella kuinka paljon siinä vaiheessa huvitti palata kotiin..

Minä lähdössä takaisin Suomeen
Skype oli kovassa käytössä!
Välillä oli tosin hermojen lähtö lähellä kun videopuhelun laatu oli tätä tasoa..

Päätettiin yrittää pysyä yhdessä välimatkasta huolimatta, koska molemmat tiedettiin että tässä on nyt tapahtunut jotain erityistä ja ei tuntunut edes olevan vaihtoehtona katkaista välit. Ja mitäs siinä menettää jos yrittää :) Se tieto myös helpotti, että pakollista erossaoloa olisi luvassa vaan puolisen vuotta, eli sen aikaa että mä saan hoidettua viimeiset kurssit Haaga-Heliassa. En itse asiassa muista missä vaiheessa oon tehnyt sen päätöksen, että palaan Budapestiin työharjoitteluun, mutta muistan että sen idean sanoin jo varovasti ääneen sillon kesällä kun olin vielä täällä. Ja selvennetään vielä, että Hakan siis opiskelee täällä hammaslääkäriksi ensimmäistä vuotta, Budapestiin hän saapui jo 2,5 vuotta sitten ja pakollisia opintoja täällä olisi edessä vielä vähintään neljän vuoden verran.. Mutta se oli kyllä onnenpotku ettei Hakan ollut myös vaan vaihtarina Budapestissa vaan asuu täällä pysyvästi, sillä tähän tuttuun kaupunkiin mun oli helppo palata.

Hakan tuli Suomeen elokuun lopussa, mä taas tulin Budapestiin ensin lokakuussa ja sitten vielä uutena vuotena. Nyt ajateltuna puoli vuotta meni ihan hujauksessa, mutta voin kyllä kertoa ettei viime syksy ollut varsinaisesti mitään maailman helpointa aikaa :D Siinä vaiheessa vielä kun tulin tänne nyt tammikuussa, sanoin vielä etten tiedä jäänkö tänne työharjoittelun jälkeen, mutta kyllä se nyt siltä näyttää että en mä täältä mihinkään ole lähdössä :) niin se elämä vie ihmisiä yllättäviinkiin suuntiin välillä, ja vaikka mulla ei oo täällä aina niin helppoa kuin Suomessa olisi, niin kyllä tää on nyt tällä hetkellä oikea paikka olla ja asua.

Elokuussa Suomessa
Lokakuussa palasin tänne kahdeksi viikoksi
 

Nää kuvat onkin sitten toissa viikolta

tiistai 23. huhtikuuta 2013

maanjäristys

Olen juuri selviytynyt elämäni ensimmäisestä maanjäristyksestä! Eilen puolen yön jälkeen olin menossa nukkumaan ja olin jo peiton alla sängyssä, kun tunsin että sänky tärisee ja samalla näin että pyykit kuivaustelineessä heiluu ees taas. Ekana aattelin että okei, rakennus romahtaa, tässä sitä mennään ja hyvästi maailma :D Tärinää kesti ehkä jonkun puoli minuuttia ja sen jälkeen aloin epäillä että tuskin se nyt maanjäristys oli kun Unkarissahan tässä ollaan, mutta Facebookissa selvisi että kyllä vaan, täällä järisi 4.5 richterin voimalla. Jännää! (Tiedoksi niille, joille Richterin asteikko on yhtä hepreaa kuin mulle, että Wikipedian mukaan 4.5 richterin järistys on "pienehkö, ikkunat helisevät, merkittävät vahingot ovat epätodennäköisiä.".)

Muuten elämässä ei ole tapahtunut mitään kiehtovaa, oon lähinnä yrittänyt hengailla mahdollisimman paljon ulkona nauttimassa kivasta säästä :) Sunnuntaina olin kaupunginpuistossa, jossa tosin oli ihmisiä ihan tungokseen asti enkä kauaa viihtynyt. Eilen ja tänään sitten oltiin Maritan ja Locan kanssa Margit-saarella.

Ainiin joo, käytiin viikonloppuna siellä Szimplan "polkupyörämarkkinoilla", jossa ei tosin yhden yhtä fillaria näkynyt.. En tiedä olinko sitten katsonut päivämäärän väärin. Sen sijaan siellä oli tarjolla kaikenlaisia käsitöitä koruista kosmetiikkaan ja vaatteisiin. Luin jostain että lauantai-päivisin Kazinczy-kadun rauniobaareissa toimii useita tälläisiä "design-marketteja", eli ihmiset tulevat paikan päälle myymään kaikkea mahdollista itsetehtyä tavaraa.

Sunnuntaina käytiin syömässä cyber-ravintola Kajassa
Ravintola on "cyber" siitä syystä että ruokien tilaaminen tapahtuu pöytiin upotetuilla tietokoneilla. Ruokalistalta valitaan mitä halutaan, klikataan "tilaa", kello kilahtaa ja tarjoilija on vastaanottanut tilauksen.



Pitikin mennä mainitsemaan siitä dieetistä täällä..
Joenrannassa parlamenttitalon kohdalla on tuollaisia rautaisia kenkiä, jotka on siellä toisessa maailmansodassa kuolleiden juutalaisten muistona. Juutalaisia siis ammuttiin juurikin tuossa samaisessa kohdassa, mutta kengät eivät ole alkuperäisiä vaikka moni niin luuleekin :D jos niitä tarkastelee lähempää niin huomaa että suurin osa kengistä on suunnilleen kämmenen kokoisia..

Parlamenttitalo on ollut koko kevään remontissa

Käveltiin kotiin kaupunginpuistosta tollasen hienostoalueen poikki 

KUUUUUUUUUUMA. Viikonlopuksi on luvattu jo +30 astetta, jes!
Tänään olin parvekkeella ottamassa aurinkoa ja tekemässä unkarin läksyjä uskollisen seuralaiseni kanssa 
"ai miten niin oon muka tiellä"

perjantai 19. huhtikuuta 2013

tänään

Multa aina kysytään että mitä sä oikeen teet siellä?, tässä nyt sitten tyypillinen päivä mun elämässä!

Kello 9.45

Herätyskello soi ja Loca kiipeää sänkyyn leikkimään (ellei hän jo ollut siellä valmiiksi nukkumassa). Päivä on alkanut, nyt ylös ja ulos!



Lähden pissattamaan Locaa kirjaimellisesti suoraan sängystä nousseena, vaihdan vaan vaatteet ja laitan aurinkolasit naamalle. 


Ulkona havaitsen että on luvassa taas lämmin päivä sillä huppari päällä tulee kuuma, vaikka kierrän vain parin korttelin ympäri.



Aurinko paistaa täydeltä taivaalta, mutta korkeiden talojen välissä on tietty varjoisaa. 


Kotona Loca kipittää parvekkeen ovelle ja tuijottaa ilmeellä joka sanoo "ovi auki niinku olis jo!"


Ovi aukeaa ja koira on tyytyväinen


Loca jää partsille hengaamaan ja minä sen sijaan kiirehdin suihkuun - näyttää siltä että tuun olemaan myöhässä, taas. 



Meillä oli ennen samanväriset mutta kuitenkin erilaiset hammasharjat, mutta sen jälkeen kun ne toistuvasti sekottuivat marssin kauppaan ja ostin mulle pinkin ja Hakanille sinisen harjan :D


Meikkaan aina tossa sohvannurkassa, siinä on paras valo :) Samalla läppäri on tietty auki, tsekkaan Facebookin, luen sähköpostit ja kuuntelen musiikkia


Ostin toissapäivänä elämäni ensimmäisen BB-voiteen, joka oli kyllä huima pettymys.. Eihän toi peitä yhtään mitään. 


Kello 11.00

Aika lähteä töihin, kaikesta huolimatta vain muutaman minuutin myöhässä


Kuten olen aiemmin kertonut olen siis töissä hostellissa ja loma-asuntoja vuokraavassa yrityksessä. Tänään tänne saapui ryhmä brittiläisiä miehiä, jotka olivat vuokranneet neljä loma-asuntoa viikonlopuksi. Tää yritys ei periaatesyistä yleensä hyväksy asiakkaiksi polttariryhmiä, mutta tämä ryhmä ei ollut ilmoittanut etukäteen tulevansa juhlimaan polttareita, vaan se selvisi vasta kun varaus oli jo tehty. Tänään sitten mun tehtävänä oli tyhjentää nämä kyseiset neljä asuntoa kaikesta särkyvästä sekä poistaa taulut seiniltä ja matot lattioilta :D en tiedä millaista tuhoa polttariporukat on aiemmin aiheuttaneet täällä, mutta näiden varotoimenpiteiden jälkeen voin ymmärtää minkä takia tänne ei normaalisti hyväksytä moisia ryhmiä..

Tässä osa tavaroista jotka asunnoista poistettiin :D


Kello 13.00

Hurjan pitkä työpäiväni on ohi, huraa! Takaisin kotiin, matkalla kurkkaan postilaatikkoon ja mulle on tullut postia :) Tätä tapahtuu niin harvoin että se on joka kerto tosi erityinen asia. Tällä kertaa sain mun DM:n kanta-asiakaskortin.



Hakan oli tänään koko päivän kotona ja syötiin terveelliset aamiaisvoileivät. Vuosisadan onnistunein dieetti..


Kello 14.30

Aika kerätä rohkeuteni ja lähteä vaihtamaan sitä eilen ostettua t-paitaa. Suunta metroasemalle siis!



Vain kolme pysäkinväliä ja perillä ollaan 



Vaihto sujui tällä kertaa melko sujuvasti, mitä nyt jouduin näyttämään henkkarit ja allekirjottamaan noin sata kuittia. Vörösmarty teriltä hyppäsin taas metroon ja kävin meidän lähelle avatussa uudessa CBA-ruokakaupassa. Se on lähempänä kuin mikään muu supermarket, mutta sen verran esim. Sparia kalliimpi ettei siellä tule turhan usein käytyä, ainakaan sen suurempia ostoksia tekemässä. Tänään ostin kuitenkin vain kanaa ja Pepsiä joten en ajautunut vararikkoon (vaikka se eilisten shoppailujen jälkeen onkin lähellä..).


Tää CBA on ihanan kiiltävä ja uusi


Kello 15.30

Kotona taas, läppäri auki ja tv:tä tuijottamaan! Kuulin eilen sellaisesta palvelusta kuin Tvkaista, josta voi katsoa suomalaista telkkaria, jee! Se on maksullinen, mutta ekat kaksi viikkoa saa kokeilla ilmaiseksi ja oon jo ekan päivän jälkee sitä mieltä että kyllä tästä huvista voisi maksaakin :)


Sain tv:n katseluseuraa ja saatoin syödä pari Mariannea.. 


Kello 18.15

Kuuden jälkeen lähdettiin Locan kanssa tapaamaan paria Hakanin tuttua ja päädyttiin istuskelemaan terassille joenvarteen, sopivasti just auringonlaskun aikaan :) En tosin kehdannut ottaa kuvia niiden Hakanin kavereiden takia, hmph.


Mun uus lemppari on sitruunalemonade, nammm! Tätä pitää kesällä tehdä itse. Mikään ei tosin oo Pepsi Maxin voittanutta!


Oltiin terassilla pari tuntia ja koko sen ajan Loca hössötti ympäriinsä, tässä kuvassa se on rauhottunu paikalleen noin nanosekunnin ajaksi. Terassi ei oo koirien paikka joo, mutta ajateltiin että tekee sillekin hyvää nähdä välillä vähän uusia maisemia :D ja täällä on oikeesti ihan normaalia ottaa koira mukaan minne tahansa, kerran kävin Locan kanssa postissa eikä kukaan vilkaissut kahta kertaa. Muutamaan otteeseen ollaan käyty myös pienessä ruokakaupassa :o 




Kello 21.40

Subwayn kautta kotiin! Tänään ei ole suunnitelmissa tehdä yhtään mitään, aion istua tässä sohvalla niin kauan kuin jaksan ja sitten nukkumaan :)