torstai 25. huhtikuuta 2013

happily ever after

Oon kirjoittanut tän tekstin jo pari viikkoa sitten ja mietin kauan että julkaisenko tän vai en.. En yleensä tykkää puhua kovin henkilökohtasista asioista blogissa, mutta halusin kuitenkin avata tätä mun "tarinaa" niillekin, jotka eivät mua oikeessa elämässä tunne. Lisäksi tykkään itse lukea täntyyppisiä juttuja muiden blogeissa. Voi olla että tää teksti täältä katoaa jossain vaiheessa, mutta tässä sitä nyt mennään :)

En muistaakseni oo täällä blogissa kertaakaan maininnut miten tapasin Hakanin ja päädyin palaamaan Budapestiin, nytpä siis ajattelin kertoa miten tässä näin pääsi käymään.

Viime kesäkuun alussa olin jo kypsää kauraa palaamaan Suomeen lähes viiden Budapestissa vietetyn kuukauden jälkeen. Koulu oli jo loppunut ja osa vaihtarikavereista palannut kotiinsa ja jäljellä olevien kanssa vietettiin aikaa lähinnä bilettäen. Mulla oli lentolippu kotiin 29. kesäkuuta ja kirjaimellisesti laskin päiviä kotiinpaluuseen.

Tässä ollaan kesällä täällä Budapestissa
Sitten eräänä keskiviikkoiltana mentiin kavereiden kanssa tapamme mukaan aloittelemaan iltaa Erszébet-aukiolle, jonne koko kaupunki kokoontuu kesäiltaisin. Mulla oli yksi turkkilainen vaihtarikaveri, joka oli sitten kutsunut omia kavereitaan meidän kanssa hengailemaan. Istuin mun tyttökavereiden kanssa höpöttelemässä niitä näitä, kun kolme turkkilaista poikaa (Hakan ja kaksi muuta), eli juurikin nämä mun kaverin kaverit, tuli meidän luokse. Esiteltiin itsemme puolin ja toisin ja yksi pojista istui mun viereen, tää poika ei tosin ollut Hakan. 

Siirryttiin sitten yökerhoon ja tämä mun viereen istunut poika alkoi olla vähän liiankin tuttavallinen mulle, ja pelastuakseni tilanteesta aloin juttelemaan Hakanin kanssa. En enää muista mitä kaikkea puhuttiin, mutta ainakin kun oltiin kävelemässä pois baarista niin näytin Hakanille jotain suomenkielisiä tekstareita mun puhelimesta ja hän sitten yritti lukea niitä ääneen ja se vasta olikin hauskaa. Hakanin ensivaikutelma musta oli kuulemma että toi tyttö liitelee jossain korkeuksissa :D No joo, siinä vaiheessa kun kolme turkkilaista poikaa tuli juttelemaan mulle olin kieltämättä aluksi vähän lyhytsanainen, ja muistankin että Hakan totesi mulle että "sua taitaa kiinnostaa tosi paljon puhua meidän kanssa kun annat yhden sanan vastauksia".. Totuushan on se ettei kyse ollut siitä halusinko jutella heidän kanssaan vai en, vaan siitä että oon vaan luonteeltani niin jäinen, en hallitse small talkia!

 Mentiin pienellä porukalla mun kämpälle vielä jatkoille ja siitä eteenpäin oltiin Hakanin kanssa käytännössä koko ajan yhdessä siihen saakka kun mun piti lähteä takaisin Suomeen, eli kokonaisuudessaan vain reilut kaksi viikkoa. Voitte varmaan kuvitella kuinka paljon siinä vaiheessa huvitti palata kotiin..

Minä lähdössä takaisin Suomeen
Skype oli kovassa käytössä!
Välillä oli tosin hermojen lähtö lähellä kun videopuhelun laatu oli tätä tasoa..

Päätettiin yrittää pysyä yhdessä välimatkasta huolimatta, koska molemmat tiedettiin että tässä on nyt tapahtunut jotain erityistä ja ei tuntunut edes olevan vaihtoehtona katkaista välit. Ja mitäs siinä menettää jos yrittää :) Se tieto myös helpotti, että pakollista erossaoloa olisi luvassa vaan puolisen vuotta, eli sen aikaa että mä saan hoidettua viimeiset kurssit Haaga-Heliassa. En itse asiassa muista missä vaiheessa oon tehnyt sen päätöksen, että palaan Budapestiin työharjoitteluun, mutta muistan että sen idean sanoin jo varovasti ääneen sillon kesällä kun olin vielä täällä. Ja selvennetään vielä, että Hakan siis opiskelee täällä hammaslääkäriksi ensimmäistä vuotta, Budapestiin hän saapui jo 2,5 vuotta sitten ja pakollisia opintoja täällä olisi edessä vielä vähintään neljän vuoden verran.. Mutta se oli kyllä onnenpotku ettei Hakan ollut myös vaan vaihtarina Budapestissa vaan asuu täällä pysyvästi, sillä tähän tuttuun kaupunkiin mun oli helppo palata.

Hakan tuli Suomeen elokuun lopussa, mä taas tulin Budapestiin ensin lokakuussa ja sitten vielä uutena vuotena. Nyt ajateltuna puoli vuotta meni ihan hujauksessa, mutta voin kyllä kertoa ettei viime syksy ollut varsinaisesti mitään maailman helpointa aikaa :D Siinä vaiheessa vielä kun tulin tänne nyt tammikuussa, sanoin vielä etten tiedä jäänkö tänne työharjoittelun jälkeen, mutta kyllä se nyt siltä näyttää että en mä täältä mihinkään ole lähdössä :) niin se elämä vie ihmisiä yllättäviinkiin suuntiin välillä, ja vaikka mulla ei oo täällä aina niin helppoa kuin Suomessa olisi, niin kyllä tää on nyt tällä hetkellä oikea paikka olla ja asua.

Elokuussa Suomessa
Lokakuussa palasin tänne kahdeksi viikoksi
 

Nää kuvat onkin sitten toissa viikolta

4 kommenttia:

  1. Tosi kiva kuulla teidän tarina!

    Melkeen kahen vuoden Espanja-ajan jälkeen kuukaus sitten tutustuin yhteen poikaan ja nyt ei enää yhtään tekis mieli lähteä Suomeen! Meidän tulevaisuus ei ihan näytä noin valoisalta, mutta onneks voin nä neljä viimestä kuukautta vielä nauttia.

    Ihana kuulla teidän tarinan kaltasia juttuja!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) oltiin kyl monessa suhteessa onnekkaita, esim just tää et Hakan asuu Budapestissa ja et mulla oli opinnot siinä vaiheessa et pystyin nyt tulee tänne tekemään työharjottelua :)

      Niinhän siinä aina käy et just kun on lähdössä jonnekin nii sitten sen kivan tyypin tapaa! :D ja neljä kuukautta on pitkä aika :)

      Poista
  2. Oli kiva lukea teidän tarina, muakin aina kiinnostaa miten ihmiset päätyy minnekin.. :) Kuvittelin heti, että Hakan olisi unkarilainen, mutta asuttekin neutraalilla maalla. Toi on jotenkin niin tyypillistä, että vikoina viikkoina/päivinä tapaa huippukivoja ihmisiä tai sen yhden tärkeän ihmisen.

    VastaaPoista
  3. Luulen että suurin osa aatteli että Hakan on unkarilainen :) mun mielestä on jotenkin reilu peli ettei asuta kummankaan kotimaassa, oon ihan tyytyväinen :D Ja sillon kesäkuussa tutustuin myös moniin muihin kavereihin vasta kunnolla, ja oon ilonen että tutustuin vaikka sillon ei sitä yhteistä aikaa enää niin paljon ollutkaan!

    VastaaPoista