tiistai 17. joulukuuta 2013

jouluksi kotiin

Huomenna minä lähden Suomeen joulunviettoon. Suomessa on luvassa kaikenlaista ohjelmaa, mm. hammaslääkäri ja kaveriporukan jättiristeily (meitä on lähdössä seitsemän hytillistä porukkaa, en malta odottaa!). Oon Suomessa kymmenen päivää ja kun palaan tänne niin saan vain hetken hengähtää ennen kuin on taas pakattava laukku ja suunnattava takaisin lentokentälle - nimittäin heti seuraavana päivänä ollaan Hakanin kanssa lähdössä sinne Pariisiin uudeksi vuodeksi. 

Voin siis jo melko varmuudella sanoa että blogissa tulee olemaan hiljaista sinne tammikuun ensimmäisille viikoille asti. Muita tuomitsematta oon henkilökohtasesti sitä mieltä että on hölmöä ajastaa blogiin postauksia loman ajaksi, tuskinpa ne lukijat mihinkään karkaavat vaikka blogissa olisikin pari viikkoa vähän hiljaisempaa? Varsinkin näin joulun ja uuden vuoden aikana kaikilla muillakin on varmaan muuta tekemistä kuin nököttää tietokoneen ääressä :)

Ennen kuin lopettelen tämän vuoden 2013 viimeisen postauksen niin katsotaan mitä kaikkea ollaan taas täällä Budapestin päässä ehditty tekemään viime aikoina :D

Kärsivällistä odottelua ennen lenkille lähtöä

Käytiin tosiaan vähän hienommassa pihviravintolassa juhlistamassa Hakanin synttäreitä. Tolla La Pampalla on sisar-ravintola nimeltä Pampas, jossa käytiin viime vuonna kerran syömässä ja oli sen verran positiviinen kokemus että kokeiltiin nyt tätä toista sitten. Suosittelen molempia, eikä toi hintakaan nyt niiiin järkyttävä ollut: salaatti + 2 pääruokaa + juomat (2x virvoitusjuoma + olut + viini + espresso) tekivät yhteensä n. 50e. Että kyllähän sitä nyt kerran vuoteen voi käydä :D 
(Tajusin että toi 50e on Suomessa varmaan ihan perushinta kahden hengen illallisesta, mutta mainittakoon nyt vielä että toi on Budapestin hintatasossa sieltä tyyriimmästä päästä.)

Minä söin New York stripin ja valkosipuliperunamuusia plus jaettiin toi salaatti, ja vaikka annos näytti ensin tosi pieneltä niin oli kyllä mulle ihan riittävä.


Viikko sitten olin Arena Plaza -ostoskeskuksessa joululahjoja metsästämässä ja törmäsin Kimiin! En muista oonko täällä blogissa kertonut elämäni tähtihetkestä eli siitä kun ensin Helsinki-Vantaalla istuin ravintolassa Mika Häkkisen viereisessä pöydässä ja sitten paria tuntia myöhemmin törmäsin Mikaan vielä Frankfurtin kentällä ja hän sanoi mulle moi......!! Mulla oli hirvee kiire ja hämmennyin ihan täysin niin etten saanut sanaa suustani ja sekös mua edelleen harmittaa, olis nyt voinut edes vastata sille jotain :D (tai pyytää yhteiskuvan..) 

Käytiin Locan kanssa Margitilla pitkästä aikaa


Siellä on nyt keväästä asti hurjasti rempattu paikkoja, ainakin joku uusi (uima-?)allas näkyi ilmestyneen paikalle


Nagymezö-kadun jouluvalaistusta, täällä näyttää joka puolella jo ihan joululta vaikke sitä kaivattua lunta olekaan.

Vietettiin perjantaina 13. päivä meidän omaa pikku jouluaattoa, mä kun en tosiaan oo täällä silloin varsinaisena päivänä. Turkissa ei tietenkään vietetä joulua joten tää oli samalla Hakanin ensimmäinen joulu, tuitui. Ei tosin syöty jouluruokia koska olis mennyt vähän monimutkaseksi, mutta syötiin muuta herkkuruokaa, kuunneltiin joululauluja ja avattiin lahjoja :)
  
Locakin sai tietysti oman pikku lahjansa, hän ei vaan osannut/tajunnut avata pakettia vaan juoksi sen kanssa ympäri kämppää ihan innoissaan

Hakanin pienellä avustuksella lahja saatiin sitten esille


Olin ostanut Hakanille lahjaksi pari paitaa jotka YLLÄTTÄEN (not) oli sitten väärää kokoa. Onneksi olin tapojeni vastaisesti ollut kaukaa viisas enkä leikannut hintalappuja irti, joten lauantaina pääsin sitten vaihtamaan paitoja toiseen kokoon. Kaikki viisaus tuli ilmeisesti käytettyä sillä päätin mennä asioimaan Vörösmarty teren liikeeseen, ja alueella oli mun lisäksi ehkä noin miljoona muuta ihmistä.

(Mitä olisikaan postaus ilman peilikuvaa.) Oon jo monta talvea halunnut ostaa polvisukat ja nyt sitten vihdoin sen tein, ja lauantaina ne oli ekaa kertaa jalassa. Muuten tykkäsin tästä asusta, mutta noi kengät ei kyllä yhtään sovi.. Löysin muuten ihanan entistä työpaikkaani Tigeria muistuttavan krääsäkaupan nimeltä Pylones, mistä olisin voinut ostaa suunnilleen kaiken.

Eilisilta meni sitten Pariisin matkaa suunnitellessa ja nyt on jonkunlainen löyhä matkasuunnitelma valmis. Jos jollain on mitätahansavinkkejä kahdelle ekaa kertaa Pariisiin ja ylipäätään Ranskaan matkustavalle niin niitä otetaan vastaan! :)

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

i love food 'cause food is good

Luen paljon ulkosuomalaisten blogeja ja yksi mielenkiintoinen aihe on aina ruoka ja etenkin ruokaostokset eri maissa ja eri perheissä. Mitä ostetaan ja paljonko maksaa? Tälläinen ruokakauppapostaus on tähänkin blogiin tulossa, mutta nyt ajattelin kertoa mitä meidän jääkaapista löytyy juuuuuuri tällä hetkellä. Puutalobaby
kirjoitti aiheesta viime kuussa ja haastoi muutkin kuvaamaan kaappinsa sellaisena kuin ne just nyt on.

Käydään suunnilleen kerran kuussa jättiostoksilla jolloin täytetään kuiva-ainevarastoja, ostetaan tiskirättejä, majoneeseja, pesuaineita ja sen sellaista. Edellisistä isommista ostoksista on kulunut joku kolmisen viikkoa, eli jääkaappi on nyt sellaisessa survival-tilassa, eli lähinnä perusjutut ja seuraavan päivän ruoat löytyy.


Ylähyllyllä takana muovipurkissa itsetehtyä hummusta ja sen päällä purkki sieniä, edessä valmiskermavaahtoa. Lisäksi Hakanin energiajuomia ja vesipulloja - me juodaan aina pullovettä vaikka hanavettäkin periaattessa vois juoda, se vaan maistuu pahalle.

Keskihyllyllä on sata (=3) purkkia oliiveja ja isot limu/mehu/jääteepullot.

Seuraavalta hyllyltä löytyy kanaa, lisää oliiveja (...), viis purkkia jotain turkkilaisia tuorejuustoja, Hakanin mummon tekemää mansikkahilloa sekä margariinia ja avattu tomaattimurskatölkki. 

Alimmalla hyllyllä on kahdessa purkissa erilaisia dippejä (ainoa asia jota mä hamstraan tänne Suomesta), erilaisia kinkkuja, lisää tuorejuustoja ja mun jogurtteja. Takana on kolme tai neljä purkkia lisää sitä mansikkahilloa :D alkaa jo ihan naurattaa tää touhu, en ollukaan tajunnu ees että jääkaapin sisällöstä 70% on noita samoja tuotteita.

Tästä voikin jo ehkä havaita että Hakanilla on tapana vähän hamstrata asioita. Ennen jaksoin kiusata sitä että mihin katastrofiin hän on oikeen varautumassa mutta nykyään oon ilmeisesti jo tottunut tähän että kaikkea mahdollista pitää olla olemassa useita kappaleita, ihan vaan kaiken varalta. Turkista kun saa maailman parhaita oliiveja, niin niitähän sitten kannetaan sieltä tänne niin paljon kun laukkuun mahtuu, eihän nyt unkarilaisia oliiveja voi ostaa, phyi! Voin muuten luvata että noista oliivi- ja tuorejuustopurkeista on kesään mennessä syöty enintään kaksi.

Paras majoneesi päällä maan. Aina jos oon tulossa Suomesta Budapestiin niin kysyn Hakanilta että haluaako hän että tuon mukanani jotain, ennen vastaus oli että "ei tarvitse mitään, kunhan tuot itsesi" mutta nykyään ykkösenä listalla on tää paprikamajoneesi...

Alalaatikossa on juustoja ja toisessa vihanneksia. Mun jääkaapista täytyy löytyä aina kurkkua, aina. Jos joku ei vielä tähän mennessä kyseenalaistanut Hakanin järkevyyttä niin mainitaan nyt vielä että noi juustot on tuotu Turkista.

Ovesta on mystisesti jo ennen mun aikaa kadonnut alin "maitohylly", mutta eipä se mitään. (Jääkaapin valo ei myöskään ole kuulemma toiminut noin kolmeen vuoteen. Mainitsin asiasta n. 17 kuukautta sitten että eiks tää kantsis korjata, mihin Hakan totesi että "ihan turhaa, totut siihen nopeesti" ja niinhän siinä kävi.) 

Ovesta ylhäältä löytyy joku tomaatti/chilikastike, ruokakermapurkki, toinen paprikamajoneesi ja parmesaania. Seuraavalla rivillä erilaisia kastikkeita ja alhaalla minun tuorejuusto, voita, yks reppana kananmuna ja jotain lääkkeitä.

Siinäpä se jääkaappi, innostuin lisäksi vielä kuvaamaan kuiva-ainekaapitkin
  
Tee/kahvikaappi. Hakan juo tietysti turkkilaista kahvia ja sen lisäksi ihan vaan pikakahvia. Ostin muuten tänä syksynä pitkään himoitsemani valkoiset Iittalan Taika-kupit, mutta ne oli kuvaushetkellä ilmeisesti likaisena jossain. 

Ylhäällä lisäksi maapähkinävoita.

Seuraavana pasta/mauste/jauho/valmisruoka/namikaappi. Tosta kaaoksesta nyt ei saa mitään tolkkua, mutta ylähyllyllä edessä on herkkuja kuten sipsiä ja suklaata. Toi valkonen laatikko missä on Knorrin pussi on täynnä valmiskeittoja ja takana on kaikkea epämääräisiä mausteita ja pussukoita.

Alempana sitten pastaa, riisiä, nuudelipaketti, mausteita ja tossa valkosessa rasiassa on mun Suomesta tuomat dippijauheet. Takana jauhoja ja muuta sekalaista. Oon keväällä käynyt noi kaapit läpi ja järjestin ne niin että kaikki valmiskeitot on samassa paikassa, mausteet omassa rasiassaan jne, mutta tavaraa vaan on niin paljon että se pakostakin leviää ympäriinsä.

Sitten vielä viimeisenä Hakanin valtakuntaa, eli hirveästi kaikkia pähkinöitä ja mysliä ja en ihan oikeesti tiedä mitä kaikkea. Ainoa mitä käytän tuolta on noi maissinjyvät ja sen tiedän että noita keskellä takana olevia pastan näköisiä juttuja käytetään turkkilaisen riisin tekemiseen.

Noin! Syy miksi tuolla on niin paljon kaikkea minkä sisällöstä mä en tiedä mitään, on se että joka kerta kun Hakan käy kotona Turkissa hän palaa sieltä oikeasti yksi matkalaukullinen täynnä pelkkää ruokaa. Ja näitä reissujahan on tässä kertynyt sen verran että yksi tai kaksikin ihmistä ei vaan pysty syömään niitä kaikkia määriä oliiveja ja ties mitä. Meillä on pakkanenkin niin täynnä kaikkea turkkilaista ruokaa että kun ostin yhden jäätelöpaketin niin jouduin 10 minuuttia järjestelemään että sain sen sinne tungettua. Hakan on tammikuussa menossa käymään kotonaan, että pitää tässä varmaan alottaa hirveät syömistalkoot että saadaan tilaa taas uudelle kuormalle.. En sinänsä valita asiasta, koska lähestulkoon kaikki turkkilainen ruoka mitä Hakan syö ja mitä meidän on kaapeista löytyy on oikeesti hyvää. Ja näyttääpähän jääkaappi täydemmältä kun sieltä löytyy viis pakettia oliiveja ja seitsemän tuorejuustoa :D

tiistai 10. joulukuuta 2013

asiaa koirista

Kenellekään tätä blogia viimeisen vuoden aikana lukeneelle ei varmaan ole jäänyt epäselväksi, että pidän koirista ja etenkin kahdesta omastani (no okei Loca on periaatteessa Hakanin koira, mutta päätoimisena hoitajana ajattelen että kyllä se vähän munkin on..). Kotona Suomessa asuu siis Paras Ystävä nimeltään Dolla, hän on suomenlapinkoira ja ikää löytyy jo reilut 10 vuotta, Loca täällä Budskissa on taas kaksivuotias jackrusselineiti.



Oon muuttanut pois kotoa vuonna 2010 ja sen jälkeen ei ollut missään vaiheessa tarkoitus ottaa enää ihan ikiomaa koiraa (Dolla kun on koko perheen yhteinen ystävä), paitsi ehkä joskus sitten kun olen oikeasti aikuinen ja asun omakotitalossa ja niin edelleen. Olin tottunut tulemaan ja menemään niinkuin itseäni huvittaa ja nukkumaan aamuisin pitkään yms, ja koska vielä lisäksi matkustelin useita kertoja vuodessa niin en tosiaan edes harkinnut ottavani lemmikkiä.

Mun ja Locan ihka ensimmäinen yhteinen kävelylenkki



Minä ja Dolla noin viikkoa ennen kuin lähdin ekaa kertaa Budapestiin, voi kun olisin tiennyt mihin vielä päädynkään.. :D

No, asiat muuttuivat kun tapasin Hakanin jolla tosiaan oli jo Loca siinä vaiheessa. (Mitä muuten tekevät pariskunnat, joista toisella osapuolella on koira ja toinen on vaikka allerginen/pelkää/vihaa koiria?) En asiaa sen kummemmin miettinyt tai murehtinut, koska Loca on ihana pikku riiviö ja tultiin heti hyvin toimeen. Nykyäänhän mä tosiaan oon se joka Locan pääasiassa hoitaa, mites tässä näin on päässyt käymään..........



Nyt päästäänkin jo tän postauksen varsinaiseen pointtiin, eli siis toisen koiran ottamiseen. Siitä asti kun tavattiin niin Hakan on puhunut että haluaisi ottaa toisen koiran sitten ku Loca on vähän vanhempi. Alunperin hänen ideansa oli teettää Localle pennut ja pitää niistä yksi, mutta siitä ajatuksesta on jo onneksi luovuttu :D Ei meistä kumpikaan tiedä vastasyntyneiden pentujen hoitamisesta yhtään mitään, tai muutenkaan ei ole mitään hajua edes että mitä kaikkia asioita moisessa tilanteessa pitää ottaa huomioon. Ei siis varsinaisesti mikään kuningasidea.



Oon tässä viime aikona puhunut paljon siitä, miten ihania koirat on ja miten niillä jokaisella on se oma hassu persoonansa. Esimerkiksi Dolla ja Loca on ku yö ja päivä, toinen tykkää tehdä omia juttujaan ja toinen taas haluaa koko ajan olla mukana ihmisten touhuissa, mutta silti (tai ehkä juuri siksi) molemmat niin rakkaita :)

Oman pihan vartiointihommissa

Pitkän pehmitystyön jälkeen mäkin oon alkanut kallistua siihen että olishan se oikeesti Locankin kannalta kiva että sillä olisi kaveri täällä, ja pentuvaiheen jälkeen toinen koira menee oikeasti siinä samassa kuin yksikin (tosin kaikki kustannukset tietysti tuplaantuvat). Loca on kuitenkin niin älyttömän energinen ja leikkisä, ja kevään myötä se joutuu varmasti olemaan täällä asunnossa pidempiä aikoja yksin kuin mitä nyt. Tai no käytännössähän mä oon aina kotona tällä hetkellä. Joka tapauksessa ollaan nyt alustavasti sovittu, että toinen koira on ajankohtainen asia sitten kun mä saan työpaikan ja elämä tasoittuu.


Seuraava keskustelunaihe meillä onkin ollut että millainen koira ja mistä se sitten otetaan. Kriteerinä on pieni koko ihan jo siksi että asutaan kerrostalossa, karkeakarva (suomenlapinkoira on opettanut että minä en ole ihminen joka jaksaa erityisen ahkerasti olla koko ajan harjaamassa koiraa ja epäilen ettei Hakankaan) ja halutaan tyttökoira. Hakan tahtoo ehdottomasti toisen jackrusselin samalta kasvattajalta kuin Loca ja se olikin alunperin suunnitelmana, mutta mutta...





Nyt viimeaikoina oon kuitenkin alkanut miettimään, että josko sitten kuitenkin pitäisi ottaa pelastuskoira. Unkarissa toimii katukoiria ja laiminlyötyjä koiria pelastava organisaatio nimeltä FAPH, jota seuraan Facebookissa jossa he julkaisevat pelastamiensa koirien tarinoita ja kotia tarvitsevien koirien "profiileja". (Tai no oon itseasiassa piilottanut heidän julkaisunsa mun etusivulta, koska joidenkin koirien koettelemuksista tulee vain niin paha mieli, mutta käyn aina tasaisin väliajoin itse heidän sivullaan lueskelemassa.) 

Onneksi suurin osa koirista löytää uuden rakastavan kodin joko täältä Unkarista, tai sitten jostain toisesta maasta kuten Saksasta tai Norjasta. Haluaisin auttaa niitä kaikkia koiria, mutta resurssit ovat sen verran olemattomat pienet, että täytynee vain alottaa yhdestä koirasta. Tietysti kasvattajalta tulevassa rotukoirassa on puolensa, tietää koiran geeniperimästä jotain (sairaudet) ja sekarotuisen koiran kasvuvaiheessa saattaa aina tulla yllätyksiä. Silti musta tuntuu että olisi oikea teko auttaa koditonta koiraa saamaan uuden elämän :)




Joka tapauksessa asia ei oo nyt ihan ajankohtainen, mutta ehkä ensi vuoden puolella aletaan tosissaan miettiä asiaa. Oon kyllä jo päättänyt saada oman tahtoni läpi tässä(kin) asiassa (ja niin on varmaan Hakankin), että saa nähdä mihin päädytään :)

tiistai 3. joulukuuta 2013

joulumarkkinat

En oo aiemmin ollut Budapestissa tähän aikaan vuodesta vaan aina ainoastaan alkutalvesta kesään, ja onkin ollut kiva kokea taas uusi puoli tästä kaupungista. (Tosin tää pimeys ja harmaus on hieman masentavaa ja en malta odottaa että saadaan tänne vähän lunta...) Yksi juttu jota olin odottanut oli joulumarkkinoiden näkeminen ja sunnuntaina pääsin vihdoin paikan päälle katsomaan mitä kaikkea sieltä oikein löytyykään.

Markkinapaikka on siis varsinaisesti Vörösmarty ter, mutta kojuja löytyy Deak terin metroasemalta asti sekä lisäksi ainakin basilikan edustan aukiolta.







Näytän siltä että olis botoxia naamassa (ei ole)


Ei oltu markkinoilla kovin kauaa koska meillä molemmilla oli ihan hirvee nälkä, mutta kivoja juttuja siellä näkyi olevan :) oon muutenkin tänä vuonna pitkästä aikaa saanut päälle kunnon joulutunnelman, johtunee ehkä siitä ettei mulla ole nyt töitä tai koulua häiritsemässä elämää vaan aikaa riittää muille hömpötyksille :D

Tässä vielä kuvia tältä päivältä, oli ihan hassua kun aurinko paistoi täydeltä taivaalta. 


 En oo ikinä nähnyt joenpintaa noin alhaalla!






Hakanilla oli eilen synttärit ja ollaan tänään menossa sen kunniaksi syömään oikein hienoon ravintolaan, jee :) siitä varmaan lisää sitten myöhemmin!