tiistai 10. joulukuuta 2013

asiaa koirista

Kenellekään tätä blogia viimeisen vuoden aikana lukeneelle ei varmaan ole jäänyt epäselväksi, että pidän koirista ja etenkin kahdesta omastani (no okei Loca on periaatteessa Hakanin koira, mutta päätoimisena hoitajana ajattelen että kyllä se vähän munkin on..). Kotona Suomessa asuu siis Paras Ystävä nimeltään Dolla, hän on suomenlapinkoira ja ikää löytyy jo reilut 10 vuotta, Loca täällä Budskissa on taas kaksivuotias jackrusselineiti.



Oon muuttanut pois kotoa vuonna 2010 ja sen jälkeen ei ollut missään vaiheessa tarkoitus ottaa enää ihan ikiomaa koiraa (Dolla kun on koko perheen yhteinen ystävä), paitsi ehkä joskus sitten kun olen oikeasti aikuinen ja asun omakotitalossa ja niin edelleen. Olin tottunut tulemaan ja menemään niinkuin itseäni huvittaa ja nukkumaan aamuisin pitkään yms, ja koska vielä lisäksi matkustelin useita kertoja vuodessa niin en tosiaan edes harkinnut ottavani lemmikkiä.

Mun ja Locan ihka ensimmäinen yhteinen kävelylenkki



Minä ja Dolla noin viikkoa ennen kuin lähdin ekaa kertaa Budapestiin, voi kun olisin tiennyt mihin vielä päädynkään.. :D

No, asiat muuttuivat kun tapasin Hakanin jolla tosiaan oli jo Loca siinä vaiheessa. (Mitä muuten tekevät pariskunnat, joista toisella osapuolella on koira ja toinen on vaikka allerginen/pelkää/vihaa koiria?) En asiaa sen kummemmin miettinyt tai murehtinut, koska Loca on ihana pikku riiviö ja tultiin heti hyvin toimeen. Nykyäänhän mä tosiaan oon se joka Locan pääasiassa hoitaa, mites tässä näin on päässyt käymään..........



Nyt päästäänkin jo tän postauksen varsinaiseen pointtiin, eli siis toisen koiran ottamiseen. Siitä asti kun tavattiin niin Hakan on puhunut että haluaisi ottaa toisen koiran sitten ku Loca on vähän vanhempi. Alunperin hänen ideansa oli teettää Localle pennut ja pitää niistä yksi, mutta siitä ajatuksesta on jo onneksi luovuttu :D Ei meistä kumpikaan tiedä vastasyntyneiden pentujen hoitamisesta yhtään mitään, tai muutenkaan ei ole mitään hajua edes että mitä kaikkia asioita moisessa tilanteessa pitää ottaa huomioon. Ei siis varsinaisesti mikään kuningasidea.



Oon tässä viime aikona puhunut paljon siitä, miten ihania koirat on ja miten niillä jokaisella on se oma hassu persoonansa. Esimerkiksi Dolla ja Loca on ku yö ja päivä, toinen tykkää tehdä omia juttujaan ja toinen taas haluaa koko ajan olla mukana ihmisten touhuissa, mutta silti (tai ehkä juuri siksi) molemmat niin rakkaita :)

Oman pihan vartiointihommissa

Pitkän pehmitystyön jälkeen mäkin oon alkanut kallistua siihen että olishan se oikeesti Locankin kannalta kiva että sillä olisi kaveri täällä, ja pentuvaiheen jälkeen toinen koira menee oikeasti siinä samassa kuin yksikin (tosin kaikki kustannukset tietysti tuplaantuvat). Loca on kuitenkin niin älyttömän energinen ja leikkisä, ja kevään myötä se joutuu varmasti olemaan täällä asunnossa pidempiä aikoja yksin kuin mitä nyt. Tai no käytännössähän mä oon aina kotona tällä hetkellä. Joka tapauksessa ollaan nyt alustavasti sovittu, että toinen koira on ajankohtainen asia sitten kun mä saan työpaikan ja elämä tasoittuu.


Seuraava keskustelunaihe meillä onkin ollut että millainen koira ja mistä se sitten otetaan. Kriteerinä on pieni koko ihan jo siksi että asutaan kerrostalossa, karkeakarva (suomenlapinkoira on opettanut että minä en ole ihminen joka jaksaa erityisen ahkerasti olla koko ajan harjaamassa koiraa ja epäilen ettei Hakankaan) ja halutaan tyttökoira. Hakan tahtoo ehdottomasti toisen jackrusselin samalta kasvattajalta kuin Loca ja se olikin alunperin suunnitelmana, mutta mutta...





Nyt viimeaikoina oon kuitenkin alkanut miettimään, että josko sitten kuitenkin pitäisi ottaa pelastuskoira. Unkarissa toimii katukoiria ja laiminlyötyjä koiria pelastava organisaatio nimeltä FAPH, jota seuraan Facebookissa jossa he julkaisevat pelastamiensa koirien tarinoita ja kotia tarvitsevien koirien "profiileja". (Tai no oon itseasiassa piilottanut heidän julkaisunsa mun etusivulta, koska joidenkin koirien koettelemuksista tulee vain niin paha mieli, mutta käyn aina tasaisin väliajoin itse heidän sivullaan lueskelemassa.) 

Onneksi suurin osa koirista löytää uuden rakastavan kodin joko täältä Unkarista, tai sitten jostain toisesta maasta kuten Saksasta tai Norjasta. Haluaisin auttaa niitä kaikkia koiria, mutta resurssit ovat sen verran olemattomat pienet, että täytynee vain alottaa yhdestä koirasta. Tietysti kasvattajalta tulevassa rotukoirassa on puolensa, tietää koiran geeniperimästä jotain (sairaudet) ja sekarotuisen koiran kasvuvaiheessa saattaa aina tulla yllätyksiä. Silti musta tuntuu että olisi oikea teko auttaa koditonta koiraa saamaan uuden elämän :)




Joka tapauksessa asia ei oo nyt ihan ajankohtainen, mutta ehkä ensi vuoden puolella aletaan tosissaan miettiä asiaa. Oon kyllä jo päättänyt saada oman tahtoni läpi tässä(kin) asiassa (ja niin on varmaan Hakankin), että saa nähdä mihin päädytään :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti