torstai 27. helmikuuta 2014

töissä Unkarissa - part 1

Tiedattehan sen tunteen, kun tuntuu etta selittaa jotain yhta ja samaa tarinaa aina vain uudestaan ja uudestaan? On vaikka tapahtunut jotain suurta, josta pitaa sitten kertoa kaikille, mutta jossain vaiheessa alkaa jo tympia koko juttu kun sen on joutunut jo kertomaan niin monesti.

Kuten viimeksi mainitsin olen nykyaan muutaman kerran viikossa toissa yhdessa baarissa. Suuri osa baarin asiakkaista on ulkomaalaisia kuten allekirjoittanutkin, mutta toki niita unkarilaisiakin riittaa. Olen myos ainoa epa-unkarilainen tyontekija ja sekos vasta on asiakkaille hammentavaa. Ymmarran kylla yksinkertaiset tilaukset unkariksi ja osaan sanoa loppusumman sun muut, mutta valilla tulee niita hetkia kun joudun paljastamaan ulkomaalaisuuteni. Olen havainnut, etta useimmat asiakaskohtaamiset sujuvat aika lailla kahta tiettya kaavaa noudattaen.

Yleensa tilanne kulkee suunnilleen nain:

asiakas: *jotainunkariksi*
Laura: (ottaa jo valmiiksi pahoittelevan hymyn kasvoilleen ja huokaisee sisaisesti) Valitettavasti en puhu unkaria, miten voin auttaa?
asiakas: (noin kolmen sekunnin totaalinen jaatyminen, epauskoinen katse, paniikinomainen palyily ymparille etta eiko taalla tosiaan ole toista tarjoilijaa pelastamassa tilannetta) "epamaaraista muminaa"
Laura: Juu, haen jonkun toisen tahan, pieni hetki.

TAI jos kyseessa on ulkomaalainen tai erityisen rohkea unkarilainen asiakas:

asiakas: *tilaa juomaa unkariksi*
Laura: *vastaa englanniksi*
asiakas: Ahaa et olekaan unkarilainen! Mista olet?
Laura: Suomesta
asiakas: Aa Suomi! (Tahan valiin joku satunnainen hassu tokaisu minka asiakas on oppinut suomeksi (esimerkiksi "perkeleen mukula" on kuultu)/tarina Suomen matkalta 20 vuoden takaa/"Suomessa juodaan paljon viinaa!"/"suomihan on unkarin sisarkieli, onko niilla mitaan yhteisia sanoja?")
asiakas: Jaahas, miten olet Unkariin eksynyt? Opiskeletko taalla?
Laura: No, alunperin olin taalla vaihto-opiskelijana ja sitten tapasin poikaystavani ja tulin takaisin tanne. En opiskele enaa, olen nyt vain taalla baarissa toissa.
asiakas: Heh heh niinpa tietysti ("ymmartavainen hymy"), kauanko olet ollut taalla?
Laura: Tulin kaksi vuotta sitten ensimmaisen kerran mutta olen ollut tassa valissa pitkia aikoja Suomessakin.
asiakas: So, you like Budapest??? (tama vain kun kyseessa on unkarilainen asiakas) (kuvittele tuohon kommenttiin vahva venalais-Borat-aksentti)
Laura: Kylla kylla, tosi paljon! (Ainoa oikea vastaus ks. kysymykseen.)

Onneksi baarissa kay paljon vakioasiakkaita, jotka ovat jo tottuneet tahan hakellyttavaan tosiasiaan etta unkarilaisessa skottibaarissa tosiaan on suomalainen, unkaria osaamaton baarimikko :D No myonnetaan, onhan sen varmaan aika yllattava yhdistelma. Tuntuu vaan etten enaa jaksa yhdellekaan ihmiselle alkaa selittaa kuka olen, mista olen ja mita taalla teen. Seuraavalla kerralla voisin keksia itselleni jonkun toisen tarinan, mahdollisuudet ovat rajattomat :D

---

Mun piti ensin julkaista vain tuo ylempi teksti ja pitaa tama tallaisena hassuttelujuttuna, mutta viime aikoina tuo tyopaikka on tuonut mulle niin paljon stressia ja pahaa mielta, etta jospa tanne avautuminen vahan helpottaisi.

Olen ollut ravintola-alalla aiemmin Suomessa toissa ensin pikkuruisessa ja hiljaisessa kahvilassa seka sitten lentokentalla vahan isommassa ja kiireisemmassa kahvilassa. Kokemusta ei siis ole ihan alyttomasti, mutta uskon silti voivani sanoa etta taalla Unkarissa hoidetaan asiat TAYSIN eri tavalla kuin Suomessa :D eika todellakaan mitenkaan hyvassa mielessa. Toisaalta mita olen ihmisilta kysellyt niin tama nykyinen tyopaikkani saattaa hyvinkin olla poikkeus jopa taalla Budapestissa.. En nyt viitsi ihan hirvean tarkkaan kirjoittaa mita kaikkea siella on meneillaan, mutta kaikki asiat hoidetaan sellaisella "vahan sinnepain" -periaatteella.

Jos lahdetaan nyt vaikka siita, etta mulla ei ollut minkaannakoista koulutusta tai perehdytysta kun tuolla aloitin, vaan samantien vaan hommiin ilman mitaan aiempaa kokemusta baarissa tyoskentelysta. On mielenkiintoista esimerkiksi opetella kassan kayttoa omin pain kun kaikki on kielella jota et ymmarra :D Lentokentalla mulla oli erilaisia koulutuksia varmaan lahemmas kymmenen siina kolmessa kuukaudessa mita siella olin. 

Palkka tulee kateisena ja tuntipalkka on niin mitaton etten edes kehtaa sanoa sita kenellekaan. Jos mietit nyt mielessasi etta mikahan voisi olla pienin mahdollinen tuntipalkka baarimikolle Unkarissa, niin ota siita viela puolet pois ja ollaan varmaan aika lahella :D En oikeasti ymmarra miten nailla palkoilla taalla voi kukaan elaa.

Henkilokunnan vaihtuvuus tuolla on aivan kasittamatonta. Aloitin tosiaan tammikuun lopussa ja siina ajassa tuolta on lahtenyt kolme henkea ja tullut kolme uutta, ja kaikki naista uusistakin ovat lopettamassa. Voin kuvitella kuinka rankkaa on omistaa yritys jonka koko henkilokunta on vaihtumassa viimeistakin tyontekijaa myoten. Toisaalta, jos esimiehen tapa antaa kritiikkia tyontekijoilleen on huutaa heille asiakkaiden ja muiden tyontekijoiden edessa, onko mikaan ihmekaan etta tyosuhteet eivat valttamatta kesta.

Omistajat tuolla ovat tosin melko, hmm, rahaorientoituneita (paremman sanan puutteessa keksin itse uuden). Eli siis tyontekijat ovat heille vain lahinna valine tehda rahaa, taalla ei tunneta mitaan tyohyvinvointia ja esimerkiksi 12-tuntiset paivat ovat ihan normi. Maarattyja taukoja ei ole, niita voi pitaa jos sattuu ehtimaan. Usein vaan sattuu olemaan niin kiire ettei 7-tuntisen paivan aikana ehdi suunnilleen vettakaan horppaamaan. Jotkut Suomen ilta/yo/viikonloppu-lisat ovat taalla vain kaukainen unelma, en ole edes viitsinyt mainita kenellekaan etta hei meilla Suomessa saisi naista 12h sunnuntaivuoroista tuplapalkan.. Ainiin, ja ei saada pitaa tippeja itsellamme.

Etta semmoinen tyopaikka. Noin viikko sitten siella tapahtui niin havyton juttu, joka Suomessa sotisi kaikkia mahdollisia tyontekijan oikeuksia vastaan (taallahan niita ei ole) etta paatin silta seisomalta lopettaa, ja siita syysta kehtasin nain negatiivisen postauksenkin julkaista :D Mainitaan nyt viela etta jos joku jostain selvittaa mika tama kyseinen paikka on, niin asiakkaana siella on varmasti aivan mainiota olla, tyontekijana ei niinkaan. 

Ajattelen taman itse niin etta mulla on aina ollut niin ihania pomoja ja kivoja tyopaikkoja, etta pitihan sita joku hirvityskin matkalle osua. Etsinta siis jatkukoon ja toivottavasti part 2 tulee olemaan hieman positiivisempi. 

maanantai 17. helmikuuta 2014

be my valentine

Ajattelin nyt pitkästä aikaa tehdä päiväni kuvina -postauksen, joten pidemmittä puheitta: tältä näytti mun ystävänpäivä 2014 :)
Aamu alkoi samoin kuin kaikki muutkin aamut eli Loca tuli ystävällisesti herättämään mut noin yhdentoista maissa. Ensin se tuijottaa mun kasvoja noin puolen sentin päästä ja jos en tähän havahdu tai esitän edelleen nukkuvani niin hän alkaa tökkiä mua tassulla tai kiipeää päälle.
Hetken makoilun jälkeen suunnattiin aamukävelylle. Olin yhtenä aamuna tällä viikolla jo seitsemältä liikkeellä ja näin maailman suurimman rotan kipittävän pitkin katuja. Hyiiiii.
En normaalisti nuku meikit naamassa mutta edellisenä yönä pääsin töistä kotiin vasta puoli kahdelta ja olin niin kuolemanväsynyt että kaaduin suoraan sänkyyn.
Oopperatalon laitamilla on hauska kävellä aamuisin koska usein avoimista ikkunoista kuuluu lauluharjoituksia.


Täällä on taas satanut melkein joka päivä, minkä kyllä huomaa tosta kengästäkin.. Ilmat on jo ihan keväisiä, jotenkin hassua kun on vasta helmikuu :D 
Sadan forintin kauppa ja kampaamokauppa, tai siis liike jossa myydään kaikkia kampaamotuotteita.
Turkkilainen (tai "turkkilainen" kuten Hakan sanoisi) ravintola ja hedelmäkauppa. Tolla kadulla on joku paikka mistä kuulemma saa ruokamyrkytyksen, mutta en tietenkään muista mikä ravintola se oli joten siis luonnollisesti välttelen niitä kaikkia.
Kotona kävin suihkussa ja sen jälkeen valmistauduin lähtemään asioille. Tässä kaikessa meni noin kolme tuntia koska tykkään laittautua hitaasti ja samalla katselin Tvkaistalta edellisen illan hyvät ohjelmat. Ennen en oikeasti fyysisesti pystynyt laittautumaan bile-iltaa varten nopeammin kuin kahdessa tunnissa, nykyään se sentään hoituu jo tunnissa (suihkuineen kaikkineen!) ja esim töihin kykenen valmistautumaan kymmenessa minuutissa, edistystä on siis tapahtunut.
Valmis lopputulos ja eikun menoksi
Ekana menin vihdoinkin käymään Samsungilla ja tiedustelin että missäköhän mun tietokone mahtaa olla mutta kukaan ei tiennyt mistään mitään. Tyypillistä. Sain kuitenkin puhelinnumeron sinne paikkaan jossa konetta varsinaisesti huolletaan, pitänee heti huomenna soittaa että mikä tässä nyt oikein kestää.

Seuraavaksi kävin euromarketissa, etsin nimittäin kotiin jättikokoista kynttilää, mutta kaikki mitä olen tähän mennessä löytänyt on olleet ihan törkeän hintaisia. En ihan oikeasti suostu maksamaan yli kymmenen euroa pelkästä kynttilästä :D Euromarketista yleensä löytää mitä tahansa maan ja taivaan välillä mutta tällä kertaa jouduin kuitenkin pettymään :(

Seuraavaksi kävin Nyugatin postissa joka oli mun järkytykseksi uudistunut kokonaan. Nykyään se toimii vuoronumerosysteemillä ja mulla meni vähän pasmat sekasin siinä numerolappuautomaatilla kun vaihtoehtoja oli lähemmäs kymmenen ja kaikki unkariksi tietty. Yritin etsiä sanaa "lasku" (olin siellä siis maksamassa nettilaskua) mutta en nähnyt yhtäkään siihen viittaavaa sanaa, onneksi siihen tuli samaan aikaan joku nuoripari ja sain apua :D täytyy kyllä sanoa että uus järjestelmä toimi oikein tehokkaasti, oikein yllätyin!

Postista menin Westendiin etsimään Hakanille ystävänpäivälahjaa (ajoissa liikkeellä ja silleen) ja löysin vahingossa pari juttua itsellenikin, heh heh.
Ystävänpäivähulinat
Käyn aina H&M Homessa mutta en ikinä osta sieltä mitään vaikka kivoja juttuja siellä usein onkin. Tällä kertaa sattui vielä sellanen mukava asia että kun kävelin kauppaan sisälle niin ilmeisesti joku mun laukussa laukaisi hälytyksen. Sen jälkeen suunnilleen pidätin hengitystä astellessani kaikkiin muihinkin kauppoihin, mutta onneksi aiheutin hälytyksen vain kahdessa muussa paikassa :D mulla on ollut sama ongelma yhden toisenkin laukun kanssa ja voin kertoa että ei oo kovin kivaa pelätä aina kaupoilla että milloin se hälytys mahtaa taas laueta. Kaikki ihmiset tuijottaa ja vartijat tulevat ja nolottaa vaikkei olekaan tehnyt mitään väärää.
Kun lähdin kotoa oli tarkoitus ottaa taas klassinen "päivänasu"kuva hississä, mutta siellä oli samaan aikaan muitakin ihmisiä, joten tässä on tällä kertaa sovituskoppikuva.

 Kävin ekaa kertaa ikinä Springfieldissä (isojen alennusmyyntikylttien houkuttelemana) ja siitä tais saman tien tulla mun uus lempikauppa. Paljon eri takkeja 15 eurolla ja jotenkin pääsi käymään niin että poistuin kaupasta kahden uuden takin ja yhden laukun kera..hups. Puolustuksena sanon että tuo yläkuvassa oleva takki on vuodelta 2004 joten mielestäni ansaitsin jo saada uuden :D
Noi kaks ekaa oli tosi kivoja mutta ei ollut yhtään mun kokoja jäljellä. Toi viimeinen takki (josta ei näy mitään) sen sijaan oli täydellinen lyhyt kellomainen villakangastakki. Se mun oli pakko saada, kuten tuo seuraavan kuvan nahkahihainenkin. Aah materialismionnellisuus!
Westendistä lähdin kohti Andrassya ja Big Fish -ravintolaa jossa tapasin Hakanin. Olimme ilman pöytävarausta liikkeellä ja tottakai koko paikka oli sitten täyteen buukattu, höh. Mulla oli tässä vaiheessa ihan hirveä nälkä joten mentiin vaan läheiseen Cafe Vianiin, joka on tosin kiva paikka sekin :)

Inspiroiduttiin illallisen kanssa juodusta viinistä niin että ravintolasta mentiin vielä kotiin pitämään kahden hengen viininmaistajaiset, joista ei ikävä kyllä ole mitään järkeviä kuvia :D

Oli tosi kiva päivä, vaikkei ystävänpäivä nyt mikään tärkeä juhlapyhä olekaan. Tykkään syödä ulkona ja siihen ystävänpäivä toimii hyvänä tekosyynä :D

Eilen lauantaina oltiin ulkona Hakanin kavereiden kanssa ja törmäsinpä pariin suomalaiseen tuttuunkin, mikä oli mahtavaa koska on aina hauskaa päästä puhumaan suomea :) Mukavan aktiivinen viikonloppu vaihteeksi, vaikka viihdyn kotisohvallakin paremmin kuin hyvin.

---

Sellainen asia vielä että tämä tässä oli mun pikku blogin sadas postaus, wohoo! Oli tarkoitus keksiä sadannen jutun kohdalle jotain erityistä kuten videopostaus, mutta unohdin koko jutun. Ehkä sitten kahdensadan kohdalla :)

maanantai 10. helmikuuta 2014

lately

Heips!

Blogi on ollut kuollut ja pahoittelut sen johdosta, kaikki johtuu siitä että mun läppäri on edelleen huollossa ("reilu viikko menee", sanoi Samsungin tyyppi kolme ja puoli viikkoa sitten), mutta ajattelin nyt tulla kokeilemaan miten onnistuu kännykällä päivitys. Yritin ainakin lisätä tähän tekstiin kuviakin mutta nähtäväksi jää miten ne tähän asettuvat vai asettuvatko ollenkaan.

Anyway, viime aikoina minä olen..

..aloittanut tekemään muutamia vuoroja viikossa eräässä baarissa. Voin varmasti luvata että tulossa on postaus Suomen ja Unkarin työolosuhteiden eroista, voitte varmaan jo kuvitella millaista on olla täällä töissä baarissa :D sanotaan nyt vaikka näin että kunnollisen työpaikan metsästys jatkuu edelleen.

..käynyt treffeillä Vapianossa, oltaisiin haluttu mennä leffaankin mutta meidän vakkarileffateatterissa Westendissa ei oikeasti mene kuin ehkä neljä englanninkielistä elokuvaa ja nekin kaikki toinen toistaan tylsempiä. Argh miten typerää on dubata elokuvia!


..hengannut Locan kanssa Hakanin ollessa reilut pari viikkoa Turkissa
Sinä päivänä kun Hakan lähti Loca oli niin surullinen että nukkui koko illan mun sylissä/olkapäällä :(




Jaettu jäätelöilo on suurempi jäätelöilo

..käppäillyt lempikaduillani Andrassyn alueella


..saanut maailman ihanimmat tuliaiset

..Loca sai oman tuliaisensa :) kaikkien Locan pehmolelujen nimi on ollut Chuck, tässä taitaa olla Chuck VI

..lisääntyneiden menojen vuoksi jouduin (= sain) ostaa itselleni uuden kalenterin, josta paljastui että mulla on täällä Unkarissakin oma nimipäivä! Wohoo

..ollut shokissa päivien tai jopa viikkojen harmauden jälkeisestä ensimmäisestä aurinkoisesta päivästä

..luntakin oli maassa ehkä noin kahden päivän ajan mutta parempi sekin kuin ei mitään! En oikeen tiedä missä vaiheessa musta on tullut tällänen sääintoilija, mutta auringon paistaessa on vaan ihan eri fiilis ja talvi taas ei oo talvi ilman lunta.. Nythän täällä on taas päivisin sellasta +10 astetta.
Loca sai uuden hienon talvitakinkin

..ollut onnellinen pakastepizzasta paljastuneesta ylimääräisestä mozzarellasta. Kun olin yksin kotona ne pari viikkoa niin mun ruokavalio oli kuin mistäkin uusavuttoman yksineläjän oppikirjasta otettu: pizzaa, tonnikalaa, kalapuikkoja ja sipsiä.. No salaattiakin meni kyllä paljon että ei sitä täällä ihan täysin hunningolla oltu.

Noin! Oli muuten varsinainen tuskien taival tää kännykällä postaaminen, huh. Toivottavasti mahdollisimman pian pääsisin taas kunnolla kirjoittelemaan :)