maanantai 31. maaliskuuta 2014

2 - perusmaanantai

AAMU
Mun vuorokausirytmillä aamu on ennemminkin iltapäivä, mutta tässä kuitenkin mun "aamu"pala tältä päivältä. Pitkästä aikaa oon taas alkanut syömään banaania! En tykkää syödä heti herättyäni, mutta noin tunnin jälkeen on yleensä jo hirveä nälkä. Silloinkin kun elin vielä normaalin ihmisen elämää eli lähdin aamuisin kouluun/töihin, en yleensä jättänyt aamupalaa väliin. Tosin jos väsytti hirveästi ja teki mieli nukkua vielä hetki, niin syöminen oli kyllä se mistä ensimmäisenä nipistin lisää nukkuma-aikaa..


NAAMA
Uskaltauduin tänään ulos ilman pitkähihaista, ei olisi kyllä kannattanut.



HIUKSET
En tykkää tästä hiukset-kategoriasta yhtään, ne kun on mun akilleen kantapää joiden olemassaolon yritän lähinnä unohtaa :D voisinkohan vaihtaa tän kohdan mielummin vaikka Päivän asuksi.



RUOKA
Käytiin syömässä yhdessä pizza-pasta-paikassa oopperan vieressä. Tilasin pasta carbonaran josta jaksoin syödä ehkä kolmasosan. En muuten oikeasti syö näin epäterveellisesti kuin eilen ja tänään..



TÄRKEINTÄ
Sain tänään vihdoin mun upouuden unkarilaisen pankkikortin, wohoo!



PÄIVÄ
Matkalla pankkiin harrastin vähän window shoppingia, tai oikeastaan tota Burberryn ikkunaa olen tuijotellut tässä jo useamman viikon. Mulla tulee Burberrystä lähinnä mieleen sellainen perienglantilainen tyyli ruutuhuiveineen ja trensseineen, mutta tässä kuvassa näkyvän asukokonaisuuden voisin ottaa omaan kaappiini ihan milloin vain!



ILTA
Unkarissa ei toimi Netflix (tai Spotify..), mutta sain Suomen Netflixin näkymään täällä, joten ilta menee mukavasti Pukumiehiä katsoessa.



PÄIVÄN KUVA
Mulla olis ollu tähän ihana kuva Hakanista, mutta en kuulemma saa julkaista sitä, joten tässä kuva musta ja Locasta.



KOHOKOHDAT
Kävin vihdoin ruokakaupassa, mikä on suuri saavutus mulle :D Jotenkin on aina niin ylivoimaisen 
rasittavaa lähteä ruokaostoksille, vaikka kotona jääkaappi ammottaisi tyhjyyttään.

Sain tosiaan sen uuden pankkikortin tänään, jota testasin heti ravintolassa. Annoin kortin myyjälle ja valmistauduin näpyttelemään pin-koodin, mutta hän vain näyttikin korttia kortinlukijalle ja kone alkoi heti tulostaa kuittia :o En ollut tiennyt tälläisestä uudesta systeemistä tai siitä että mun kortissa tulee olemaan tälläinen ominaisuus, wau. Tulevaisuuden teknologiaa!

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

1 - laiska sunnuntai

AAMU 
Tänään meillä herättiin myöhään, mistä on kätevä syyttää kesäaikaan siirtymistä. Kaikkien hämmästykseksi se oli tällä kertaa Hakan joka lähti viemään Locaa ulos, joten sain jatkaa unia vielä ihan pikkupikku hetken..

Loca: "herääherääherääherääherääherääherääherää"


NAAMA
Hetken luulin jo että olisin vähän saanut väriä kasvoille näinä aurinkoisina päivinä, mutta totuus on toinen.


HIUKSET
Oon viimeiset vuodet käynyt kamppailua mun hiusten kanssa ja kokeillut suunnilleen kaikkea. Mulla on luonnostaan maailman hennoin hiuslaatu ja vuosien värjäys/pidennykset/tupeeraus eivät todellakaan oo tehneet hyvää. Kesällä päätin luovuttaa ja antaa hiusten vaan olla rauhassa mahdollisimman paljon. Oon viimeksi värjännyt koko pään joskus heinäkuussa, raitoja otin kai lokakuussa ja sen jälkeen en oo käsitellyt hiuksia mitenkään. Siltä ne kyllä näyttävätkin ja jotain toimenpiteitä pitäis varmaan taas tehdä, mutta kun tiedä mitä tässä oikein tekisi :D Siispä annan vain olla. Ehkä kesällä aurinko vaikka vaalentaisi ne täydellisen sävyisiksi? Tässä kuitenkin mun tän päivän awesome kampaus: pesemättömät hiukset & pikkumyynuttura.


 RUOKA
Tämän viikon alku meni ihan järkyttävän vatsataudin kourissa, en siis oo ikinä kokenut mitään tollasta. Puoltoista päivää meni sängyssä maaten kuin kivi, sillä pienin liikahduskin kuten yskäisy tai puhuminen käänsi kaikki sisuskalut ylösalaisin. Vastoin luuloani selvisin siitä silti, ja tänään oli eka päivä kun tuntui taas 100% terveeltä ja siltä että kaikki voimat on vihdoin palautuneet. Sen kunniaksi tilattiin burgerit, kokeiltiin uutta paikkaa nimeltä Burgerland, joka ei kyllä mua ainakaan ihan vakuuttanut. Toi purilainen on ensinnäkin suunnilleen mun pään kokonen, mutta suurin osa on vaan tota leipää. Ranskalaiset oli löllöjä ja juustohampurilaiseksi tossa ei ollut juustoa nimeksikään. Hyvä puoli se että nälkä ainakin lähti!


TÄRKEINTÄ
En keksinyt tähän mitään, joten tän päivän tärkein juttu olkoon se että hengasin koko päivän verkkareissa.



PÄIVÄ
Täällä pidetään viikon kuluttua parlamenttivaalit ja erilaisia mielenosoituksia näkyy jo lähes päivittäin. Oikeastaan sana mielenosoitus on ehkä turhan raju tässä tapauksessa, sillä täällä ihmiset eivät heittele polttopulloja ja riko paikkoja, vaan kyse on enemmänkin marsseista. Osallistujat huutavat iskulauseitaan ja kantavat viirejä ja kylttejä pitkin keskustan katuja, mutta kaikki tapahtuu poliisin valvonnassa ja rauhallisessa ilmapiirissä. Kuten kuvasta näkyy niin lapsiakin on mukana. Tänään ja eilen on ollut taas tosi lämmin, mä en kyllä oo vielä ihan t-paidassa viitsinyt lähteä ulos.



PÄIVÄN KUVA
Hakanilla on sunnuntai-iltaisin menoa, joten saatiin rentoutua ja chillailla ihan tyttöjen kesken. Mulle se tarkoitti blogien lukemista ja toisella silmällä Supernaturalin katsomista, Loca sen sijaan päätti ottaa pienet nokoset.


ILTA
Mentiin Locan kanssa Hakania vastaan ja otin parit kuvat oopperatalolta, joka muuten näyttää iltaisin noin 3498490 kertaa paremmalta kuin päivänvalossa.
KOHOKOHDAT
Kesäinen ilma ja valoisan illan pidentyminen

Vihdoinkin terve olo

Silloin 6-7 vuotta sitten kun aloitin lukemaan blogeja, seurasin pitkään erään naisen blogia, jonka nimeä olen tässä jo päiviä yrittänyt turhaan muistella. Mulla oli ihan selvä mielikuva miltä tämän blogin kirjoittaja näytti ja mistä aiheista hän kirjoitteli, mutta nimi ei vaan millään tullut mieleen. Tänään sitten lueskelin kirjoitusta ekoista suomalaisista muotiblogeista ja sieltähän se nimikin tupsahti: Mangolisa! Aah mikä helpotus kun sain tämän nyt pois ärsyttämästä mieltäni :D

haastoin itse itseni

Heissan!

Jennyn blogista löysin tälläisen haasteen jossa on tarkoituksena viiden päivän ajan ottaa kuva aiheista 
AAMU
NAAMA
HIUKSET
RUOKA
TÄRKEINTÄ
PÄIVÄ
ILTA
PÄIVÄN KUVA
ja lisäksi kertoa päivän kuulumisista muuten vain. Ajattelin tämän nyt toteuttaa sillä kärsin Liian Vapaa-ajan Syndroomasta, jota normaalisti hoidan TVKaistalla, mutta nyt on käynyt niin että koko palvelu on ilmeisesti mennyt konkurssiin ja suljettu. Luin Suomi24:stä jostain, että ks. palvelun toimitusjohtaja on lähtenyt pakomatkalle Aasiaan, joten uskoisin että TVKaistan paluuta on turha odotella. Nyyh.

Joka tapauksessa, huomenna aloitetaan kuvien katselu ja nyt alkuun haaste lähtee käyntiin näillä 20 kysymyksellä, jotka toivon mukaan paljastavat musta jotain mitä ette vielä tienneet. Here we go!


 1. Mikä on sinun horoskooppimerkkisi?
Oon rapu ja rapujen luonnekuvauksessa mainitaan sanat "herkkä, tunteellinen, huolehtivainen ja ailahtelevainen", jotka kyllä kaikki sopivat muhun!

"Vaikeissa tunneilmastoissa Rapukin alkaa voida huonosti ja turvautuu tällöin erilaisiin puolustuskeinoihin, kuten itsensä kuorettamiseen, vetäytymiseen, manipuloivaan käytökseen tai joskus jopa ”Hyökkäys on paras puolustus” -taktiikkaan." Totta nuokin, etenkin vika kohta, josta Hakan vois varmaan kertoa pari sanasta...... Ja hei mahtava termi toi vaikea tunneilmasto!

"Rapu pätee erinomaisesti myös kaupankäynnissä, erityisesti hotelli-, ravintola ja elintarvikealalla. --  Ravulla on myös kyky johtaa muista ja silloin kun hän hallitsee tunteensa, hänessä on realismia, lujuutta ja organisointikykyä." Toihan kuulostaa jo tosi hyvältä, alan kohta uskoa näihin juttuihin.

2. Osaatko valehdella?
Yritän miettiä milloin olisin viimeksi valehdellut, ei kyllä tule edes mieleen. Valkoisia valheita tulee toisinaan kerrottua, mutta niitähän ei lasketa! Vähän aikaa sitten olin lähellä joutua tilanteeseen, jossa olisin joutunut valehtelemaan puolitutulle ihmisille päin naamaa ja koko ajatus ahdisti, onneksi tältä vältyttiin. Sanoisin siis että valehtelen kyllä tarvittaessa, mutta se on tosi epämiellyttävää. (En tosin tiedä millainen psykopaatti pitäisi olla, että valehteleminen olisi miellyttävää..)

3. Pidätkö itseäsi luotettavana?
Pidän, tiedän vuosien varrelta niin monia mehukkaita salaisuuksia, joita en ole koskaan kertonut kenellekään, että niistä voisi vaikka kirjoittaa kirjan. Yritän yleensä kohdella toisia niin kuin toivoisin itseäni kohdeltavan, ja tähän kuuluu oleminen hiljaa muiden salaisuuksista. Juoruthan on sitten asia erikseen!

4. Miksi aloitit bloggaamisen?
Koska lähdin vaihto-opiskelijaksi Unkariin ja ajattelin blogin olevan hyvä kanava välittää kuulumisiani Suomeen.

5. Oletko onnellinen?
Vaihtelevasti, viime aikoina erittäin onnellinen.

6. Kadutko jotain asiaa erittäin paljon?
No toisinaan, mutta minkäs niille kurjille jutuille enää mahtaa. Yritän pitää katseen edessäpäin.

7. Raha vai rakkaus?
Molemmat? 

8. Onni vai terveys?
Terveys ei aina ole ollut mulle itsestäänselvyys, vaan olen sen puolesta joutunut vähän pelkäämään pari kertaa. En usko että ilman terveyttä voisin olla onnellinen.

9. Olet yksin, sinulla on kylmä. Otat puhelimen käteesi, kelle soittaisit sillä hetkellä?
Varmaan Hakanille tai sitten mun siskolle, jonka kanssa harrastettiin ennen just näitä "mul on tylsää ootan bussia mitä teet puhu mun kaa" -puheluita.

10. Mikä on sinun hurjin unelmasi?
Haluaisin olla jonkun alan erikoisasiantuntija, siis tyyliin ihminen joka tietää jostain aiheesta eniten koko maailmassa. Sitten saisin kiertää ympäri ämpäri ja kertoa muille ihmisille tästä aiheesta mistä vain minä tiedän niin paljon. En nyt tiedä kuinka hurjaa tuo on, mutta melko epätodennäköistä ainakin.

11. Etsi netistä tämän päivän ennuste koskien horoskooppiasi.
"Älä tuhlaa aikaa miettimällä valintojasi, jotka ovat johtaneet sinut nykytilanteeseen. Keskity mieluummin edessä oleviin valintoihin ja siihen mihin ne sinut johtavat." (Lähde) Ei hassumpi ohje oikeastaan ja sopii hyvin mun elämäntilanteeseen.

12. Kadehditko ihmisiä?
Jos jostain asiasta oon itsessäni ylpeä, niin siitä että en oikeasti ikinä tunne kateutta. Osaan olla aidosti onnellinen muiden ihmisten saavutuksesta, enkä koe että se olisi multa mitenkään pois. En myöskään kadehdi muiden hienoja autoja tai kenkiä tai työpaikkoja tai rahoja, koska vaikka heiltä noi jutut otettaisiin pois niin ei se tekis mun elämästä yhtään sen parempaa. Toisille tapahtuu "parempia" asioita kuin toisille, mutta jokainen elää omaa elämäänsä.

13. Millainen olisi unelma-sinä?
Unelma-minältä löytyisi terveellisemmät elämäntavat, parempi itsekuri ja säännöllinen urheiluharrastus. Hän myöskin osaisi säästää rahaa ja osaisi tehdä aina oikeita valintoja. Hän ei myöskään joutuisi hetkellisen hulluuden valtaan tai panikoisi turhista.

14. Kuvittele itsesi 10 vuotta eteenpäin. Missä olet ja mitä teet?
Kraah. En ees tiedä mitä teen puolen vuoden päästä! Toivottavasti mitä teenkin ja missä olenkin, niin olen tyytyväinen elämääni. Kymmenen vuoden kuluttua oon 33-vuotias, joten voisin olla jo naimisissa ja ehkä lapsi(a)kin voisi kuulua elämään. Ken tietää.

15. Suurin ensi kesän suunnitelma?
Mulla ei oo kirjaimellisesti yhtäkään suunnitelmaa ensi kesälle.

16. Milloin viimeksi itkit?
En muista milloin olisin kunnolla itkenyt, mutta toissapäivänä tuli tippa linssiin kun näin netissä kuvia delfiinistä, joka oli ajatunut rannalle ja jotkut idiootit ihmiset retuuttivat sitä ympäriinsä ja ottivat kuvia. Oksettavaa. Jos muuttaisin yhden asian maailmassa, se olisi se että hyville ihmisille tapahtuisi hyviä asioita ja pahoille pahoja - eläinten rääkkääjät saisivat joutua kokemaan sen mitä ovat itse tehneet.

17. Miksi ihmiset seurustelevat, vaikka sanovat sen olevan hankalaa?
En tiedä. Voi se yksinolokin olla hankalaa. Ehkä elämä vain on hankalaa?

18. Seurusteletko?
Joo vaikka se onkin niin hankalaa.

19. Haluatko mennä naimisiin?
Jooooooooo. Sain just viime viikolla vision häämekostani! Lisäksi mulla on jo mielikuva vihkipaikasta ja vähän kaikesta muustakin..

20. Mitä mieltä olet tästä haasteesta?
Haastava haaste siinä mielessä, etten ole koskaan julkaissut postauksia näin monena peräkkäisenä päivänä. Wish me luck.

torstai 20. maaliskuuta 2014

laura 2.0

Olin äsken Locan kanssa kävelyllä tuolla jo-melkein-kesäisessä Budapestin illassa ja aloin siinä miettimään että millä kaikilla tavoin nää ulkomailla vietetyt kuukaudet on mua muuttaneet. Oon nyt siis asunut täällä 6kk+5kk+4,5kk eli yhteensä jo melkein puolitoista vuotta ja oon kyllä ainakin omasta mielestäni kehittynyt ihmisenä tänä aikana (kuulostipa kliseiseltä).

Kun tulin tänne ensimmäistä kertaa olin 21-vuotias ja ensimmäistä kertaa yksin ulkomailla. Olen matkustellut suht paljon ihan lapsesta asti ja 17-vuotiaana olin reissussa ekaa kertaa ilman vanhempiani, mutta onhan se nyt jännää kun pitää selviytyä kaikesta ihan oikeesti ypöyksin. En tiennyt Unkarista etukäteen oikeasti MITÄÄN, olin vain lueskellut mun Budapestin Lonely Planetia, etsinyt milloin mitäkin tietoa netistä ja tuijottanut tulevaa kotikatuani Google Mapsista. Muistan sen miten epätoivoisesti yritin oppia että tulenko nyt sitten asumaan Pestin vai Budan puolella :D

Olin kaksi vuotta aiemmin muuttanut Porvooseen opiskelemaan ilman yhtäkään tuttua koko paikassa, enkä tuntenut itse kaupunkiakaan yhtään vaan kävin siellä vain kerran ennen muuttoani ja tämäkin reissu meni lähinnä Haaga-Helian pääsykokeissa neljän seinän sisällä. Olin siis kokenut tämän "muutanpa tästä täysin tuntemattomaan paikkaan täysin tuntemattomien ihmisten keskelle" -kokemuksen jo kerran aiemmin ja selvinnyt siitä kunnialla, joten ajattelin että Unkariin muuttohan on vain sama homma eri kielellä. Ja aina pääsee takaisin Suomeen jos siltä tuntuu! Mua jännitti ihan hirveesti etukäteen se että mitä jos en saakaan yhtään kaveria ja hengailen vain yksinäni koko kevään. Olin tuohon aikaan tosi varautunut ja uusissa tilanteissa hiljainen. Ei siksi että olisin ollut ujo, vaan siksi etten vaan keksinyt mitään sanottavaa. Vihasin soittaa puhelimella ihan mihin tahansa enkä tykännyt muutenkaan puhua tuntemattomien kanssa. Kavereiden kanssa ja tutuissa tilanteissa olin kyllä ihan samanlainen kuin nykyäänkin.

Toi on ehkä se suurin asia mikä on muuttunut, oon niin paljon rohkeempi nykyään. Mulle ei tuota (yleensä) mitään ongelmaa soitella paikkoihin ja hoitaa asioita, kaupassa on ihan normaalia kysyä myyjältä apua jos sitä tarvitsen (tätä ei tosiaan aiemmin tapahtunut..) ja tuntuu muutenkin että ei ole tilannetta josta en selviäisi. Ilmeisesti yksin Unkariin muutto tuottaa sellaisen tietyn itseluottamuksen ja pärjäämisen tunteen ihmiselle :D Toki toi kaikki kuuluu ihan normaaliin aikuistumiseen, mutta luulen että vaihtarikokemus oli mun tapauksessa yksittäinen suuri tekijä.

Tästä oon tainnut aiemminkin kirjoittaa, mutta yksi suuri asia mitä odotin vaihto-opiskelulta oli itsevarmuus englannin kielen puhumisessa. Oon aina ollut hyvä enkussa ja saanut kiitettäviä, mutta mua jännitti aina käyttää englantia, jopa enkuntunneilla koulussa piti aina etukäteen miettiä mitä sanon enkä juuri koskaan viitannut vaikka olisinkin vastauksen tiennyt. Halusin siis saada sen kynnyksen pois ja uskaltaa rohkeasti puhua, ja sehän alkoi kyllä sujumaan heti ekojen päivien aikana kun ei vaan ollut muuta mahdollisuutta kuin avata suunsa :D Kirjoitin tänne blogiinkin silloin miten paljon mua stressasi kun en pystynyt silloisen espanjankielisen kämppikseni ja tämän kavereiden kanssa puhumaan oikein mitään järkevää heidän surkeasta kielitaidostaan johtuen, mutta sitten onneksi tapasin vaihtariaikojeni ylivoimaisesti tärkeimmän ihmisen Sannen joka puhuu englantia kuin brittiläinen professori.. :D Sanne oli muutenkin se joka suunnitteli ja keksi kaikkea ja minä menin perässä, siinä on ihminen joka on oikeasti noin 18 tuntia päivässä liikkeellä joka päivä. Mun piti aina välillä ottaa lepopäiviä ja kieltäytyä kaikesta menosta, koska en oo ihan yhtä aktiivinen elämäntyyliltäni........

Vaihtarikauden lopussa mulla oli jo iso ikävä kotiin ja laskin päiviä paluuseen. Suunniteltiin Sannen kanssa että poltetaan meidän passit eikä enää ikinä poistuta rakkaista kotimaistamme :D Kertoo vähän siitä miten uuvuttavaa Erasmus-aika voi olla! Kaikkea uutta omaksuttavaa vaan on niin paljon ja lisäksi kaikki bileet ja retket ja kaikki pitää tehdä yksin vieraalla kielellä kaukana kotoa. Se oli ihan parasta aikaa ja suosittelen kaikille ehdottomasti lähtemään jos on siihen mahdollisuus, mutta tuo 5 kuukautta oli ainakin mulle ihan tarpeeksi. 

Tämä taas johtaa siihen miten paljon olen oikeasti oppinut arvostamaan Suomea. Ihmiset jotka haukkuvat ja mollaavat Suomea ja toivovat pääsevänsä äkkiä kauas pois ovat mun mielestä äärettömän noloja. Joo, Suomessa on omat ongelmansa kuten kaikissa muissakin maissa, mutta on ihan oikeasti lottovoitto olla suomalainen. Ilmainen koulutus, terveydenhuolto, turvallisuus, korkea elintaso, kaikille yhtäläiset mahdollisuudet elämässä ja lista jatkuu. Ei ole väärin haluta asua jossain muualla, mutta mielestäni tulisi arvostaa sitä mistä on lähtöisin. Viihdyn itsekin täällä 2 miljoonan asukkaan kaupungissa paremmin kuin Porvoossa tai Vantaalla, mutta toivoisin silti että voisin jotenkin yhdistää Suomen olosuhteet tänne. Suomessa ihan normaaleilta tuntuvat asiat kuten vaikka ilmainen kouluruoka tai opintotuki (vaikka se pieni onkin) eivät todellakaan ole itsestäänselviä joka paikassa. Minä esimerkiksi opiskelin AMK-tutkintoni ilman velkaantumista, tosin elin pienellä ja kiitos kuuluu myös vanhemmilleni, mutta verrattuna moniin muunmaalaisiin tuttuihin joilla on kymppitonnin velat tai ovat joutuneet asumaan opintojensa ajan kotona, olen aika onnekas.

Nämä kaikki asiat ovat tarttuneet mukaan jo ihan sieltä ensimmäiseltä puolivuotiselta, jonka täällä vietin. Yritin miettiä että mitäköhän sitten olen oppinut sen jälkeisenä aikana ja ensimmäisenä mieleen tulee tunteiden näyttäminen siinä mielessä, että jos tunnen että minua kohdellaan epäoikeudenmukaisesti niin sanon siitä myös. Nyt viimeisimpänä tämä mun tietokoneenkorjaus-episodi, josta sanoin ihan suoraan Samsungilla että tämä on mielestäni aivan käsittämätöntä ja epäammattimaista toimintaa ja taisin vähän korottaa ääntänikin. Sama siellä ravintolassa jossa työskentelin, minua kohdeltiin työntekijänä niin törkeästi, että koin ansaitsevani parempaa ja otin loparit. Helpompaa olisi ollut niellä kaikki ja jatkaa työskentelyä. Vastaavasti osaan myös kiittää hyvästä palvelusta (tämä pitäisi kaikkien osata, se sanallinen kiitos oikeasti pelastaa asiakaspalvelijan päivän!) ja tuo ravintolatyö opetti myös sen miten tärkeää tippaaminen on oikeasti, kun tuntipalkka täällä on mitä on.

Välillä aina mietin että missäköhän olisin ja mitä tekisin jos en olisi nyt täällä. Luulen että asuisin Vantaalla tai Helsingissä (ellen olisi löytänyt Porvoosta heilaa kuten ERÄILLE kävi) ja olisin varmaan (toivottavasti en) jossain asiakaspalveluhommissa. Tai ehkäpä olisin lähtenyt työharjotteluun vaikka Lontooseen ja jäänytkin sille tielleni? Tai olisin Thaimaassa sukellusoppaana? No tälläisenä merta pienesti kammoavana ihmisenä jälkimmäinen ei ole kovin todennäköinen skenaario :D Koti-ikävän kourissa kuitenkin lohduttaa se, että sitä samaa elämää josta silloin lähdin, ei ole enää olemassakaan. Porvoon opiskelija-kaverit ovat suurimmaksi osaksi lähteneet kuka minnekin suuntaan ja opiskelutkin on Haaga-Heliassa opiskeltu. Vantaalla taas en oo asunut neljään vuoteen muutamia kuukausia lukuunottamatta, ja sikäläisilläkin kavereilla on jo ihan uudet kuviot. Vaikka heitä kaikkia on aina ihana nähdä, ei sielläkään odota mulle mitään valmista elämää mihin voisin palata.

Toinen asia mitä olen tässä työnhaun ja yleisen tulevaisuuden pohdinnan lomassa kovasti miettinyt on että millainen minä olen, missä oon hyvä ja missä taas huono. Yksi tuttava kysyi että mitä haluaisin tehdä työkseni ja kun vastasin että sepä tässä onkin ongelma, hän ehdotti miettimään harrastuksiani ja mitä tykkään vapaa-ajallani tehdä. Eli voisin olla ammatiltani internetissä surffaaja, tv-sarjojen katselija, koiran kanssa leikkijä tai matkustelija? Ei paha ollenkaan! No ehkä sekin vielä tässä matkan varrella selviää.



Tälläinen ajatuksenvirta tällä kertaa, kiitokset kaikille jotka jaksoivat loppuun asti! Oon miettinyt että tahtoisin tehdä blogiin sellaisen kysymys&vastaus -postauksen, mutta ensin pitäisi tietää onko teillä lukijoilla (joita on kertynyt jo hämmästyttävän paljon!) ylipäänsä mitään kysyttävää? :)

maanantai 17. maaliskuuta 2014

happy happy joy joy

Viime päivinä mulla on ollut tosi superonnellinen olo. Ei sillä että muutenkaan mitenkään onneton olisin, nyt hyväntuulisuus on vaan kasvanut potenssiin sata. En tiedä mistä mahtaa moinen johtua, Hakan epäili että aurinkoisista päivistä kun se päivänvalo on meille suomalaisille niin tärkeä asia :D Oonkohan kertonut täällä sitä tarinaa, kun Hakanin yksi kaveri kuuli että Hakanilla on suomalainen tyttöystävä ja totesi että "älä ota suomalaista, ne pitää päivisin ikkunanverhot auki!!", ilmeisesti tämä on turkkilaisille ehdoton no-no? Ainakin Hakanin kanssa verhoja vedetään kiinni ja auki vuoron perään joka päivä.. No joka tapauksessa, muutama viikko tuon kommentin jälkeen minä tulin sitten Suomesta tänne kylään ja Hakanin tullessa luennolta kotiin hän näki ne kauhistuttavat avonaiset verhot ja repesi ihan täysin :D Mä olin tietysti ihan kysymysmerkkinä et mitä hauskaa tossa nyt on ja kuulin koko tarinan, siitä oli pakko sitten ihan ottaa kuva ja lähettää tälle kyseiselle kaverille että oikeassa oli!

Tänne on siis saapunut jo kevät, tosin perjantain +20 ja pilvetön taivas on viikonlopun aikana muuttunut sadekuuroiksi ja noin 300 metriä sekunnissa puhaltavaksi tuuleksi (oma henkilökohtainen arvioni). Lämmintä silti on ja optimistisesti pakkasin jo pipot ja talvikaulahuivitkin kaappiin piiloon.

Muutama viikko sitten joku oli jättänyt pizzanpaloja meidän ovelle. Täällä on muutenkin ollut vähän epämiellyttävää asua viime aikoina, sisäpihan portti on ollut epäkunnossa minkä johdosta täällä hengailee iltaisin/öisin kaiken maailman tyyppejä. Rappukäytävästä ja alaoven edustalta on löytynyt vuorotellen kaikki mahdolliset ihmisen eritteet ja jokapäiväinen näky sisäpihalla on tyhjät pullot, tupakantumpit ja muut roskat sekä pissa. Ei kiva.

Tässä oli tarkoitus kuvata uutta takkia mutta rakkaan hissini valaistus ei ole ikävä kyllä maagisesti parantunut..olisikohan aika ostaa kunnon peili kotiin? Tämä ja seuraavakin kuva taitaa olla helmikuun puolelta kun ilmat oli vielä vilpoiset.


Vuoden ihkaensimmäinen oikeasti lämmin päivä noin viikko sitten

Naistenpäivän kukkanen jonka sain Lidlistä..........

Ite tein! Manikyyrin siis.

Tätä teemme puistossa: mä istun penkillä kuvaamassa kynsiäni ja Loca viipottaa ympäriinsä pää kolmantena jalkana :D

Fish and chipsiä pitkästä aikaa :)

Tuolla The Big Fishissä olisi tarjolla vaikka mitä merenherkkuja, joita en tosin ikinä uskalla tilata.

Nyugatin juna-asema, jonka on suunnitellut itse Gustave Eiffelin taustatiimi :) ei siis itse Eiffel kuten täällä Unkarissa usein tykätään kertoa!

kuumakuumakuuma

kuumakuumakuuma

En käy kauhean usein joenvarressa kävelemässä, mutta silloin kun sinne menen niin tulee poikkeuksetta sellainen "täällä mä oikeesti asun" -olotila. Välillä sitä vaan ottaa niin itsestäänselvyytenä ulkomailla asumisen ja Budapestin (jota on turhankin helppo vihata toisinaan), kun pitäisi muistaa ettei tää oo kaikille sitä ihan jokapäiväistä elämää.. :) Ei sillä että Budski nyt mikään unelmien kotikaupunki olisi, mutta tiedän että monet haaveilevat ulkomailla asumisesta.

Melkein meinasin tärkein unohtua, eli sain vihdoin ja viimein rakkaan läppärini takaisin! Viivästys oli kuulemma johtunut siitä, että Samsungilta olivat ensin yrittäneet tavoittaa mua 7 viikon ajan (huolimatta siitä että heillä oli mun "toimimattoman" puhelinnumeron lisäksi sähköpostiosoite ja ihan katuosoitekin, plus että kävin tuona aikana myös paikan päällä kyselemässä tilannetta..) jonka jälkeen he sitten vihdoin saivat mut kiinni ja korjasivat koneen viikossa :) ai että, välillä sitä vaan miettii että miten tää valtio pysyy ees minkään näkösessä toiminnassa kun jengi täällä on tällästä :D

Kaupunginpuistossa. Toi koko tyhjä alue on kesäisin tekolampi, tuona päivänä sitä oltiin jo täyttämässä kuten tuolta kuvan vasemmasta reunasta näkeekin. Haluisin joku kuuma päivä vuokrata polkuveneen ja mennä tuonne eväiden kanssa veneilemään :)

Täällä on huhtikuun alussa parlamenttivaalit ja näitä katumainoksia näkyy joka puolella, tämä kaveri ei taida olla kaikkien suosiossa :D Mullakin olisi ilmeisesti EU-kansalaisena mahdollisuus äänestää, mutta taitaa jäädä tällä kertaa väliin.

Olin perjantaina työhaastattelussa, joka sattui sijaitsemaan kätevästi Vaci-kadun vieressä.. Pyörähdin siis vähän kaupoilla ja tässä mun melko epävirallinen työhaastatteluasu. Aamulla ennen työhaastattelua mulle tuli täys paniikki että mitä oikeen laitan päälle, en ollut yhtään miettinyt sitä etukäteen. Onneksi multa kuitenkin löytyi tuollainen siisti "jakkutakki", olisi muuten varmasti hävettänyt kun haastattelijatkin oli tosi siististi pukeutuneita, vaikka itse työ tulisikin melko rentoa olemaan. (Muistan miten hassua musta oli kun olin koulussa täällä ja esitelmäpäivinä kaikilla oli jakkupuvut päällä, en todellakaan ollut siihen Haaga-Heliassa tottunut vaikka muualla Euroopassa se on ihan tavallista.)
No kuitenkin, oli niin virallinen olo että kävin saman tien vihdoin ja viimein avaamassa unkarilaisen pankkitilin! Se oli odotettua yksinkertaisempi juttu, tosin tajusin just etten oo Suomessa avannut ikinä tiliä itselleni joten vertailupohjaakaan ei löydy :D Jouduin allekirjottamaan paperin jossa lupaan etten oo julkkis tai politiikko, hahah! Toinen erikoinen juttu oli se miten sillä virkailijalla jonka kanssa asioin, ei ilmeisesti ollut valtuuksia tehdä kaikkia tarvittavia toimenpiteitä, vaan tämän esimiehen piti tulla toistuvasti naputtelemaan joku koodi tietokoneelle jotta homma eteni :D Sama juttu täällä kun jos palauttaa esimerkiksi jonkun tuotteen vaatekauppaan, yleensä liikkeessä on vain yksi myyjä jolla on valtuudet tehdä palautuksia. Voi Unkari.

Illemmalla mentiin vielä syömään ja juomaan ensin Liszt Ferenc -aukiolle ja sieltä basilikalle. Tultiin tosin jo joskus seitsemältä kotiin kun alkoi olla vähän turhan kylmä ulkona istumiseen ilman auringon lämpöä.

Hakan: "ota kuva meistä!"

Pikku sylihauva

Semmoista kuuluu tänne Budapestiin siis. Kolmen viikon kuluttua menen Suomeen pariksi viikoksi ja en malttaisi millään odottaa!