sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

finn vagyok

Hei vaan,

huijasin teitä ja tulin sittenkin postailemaan täältä Vantaalta käsin, en vain malttanut säästää tätä postausta ensi viikolle kun nyt kerran innostuin kirjoittelemaan!

Viimeksi listasin täällä tyypillisiä unkarilaisia juttuja ja tapoja. Nyt voisin kertoa mitkä ovat niitä suomalaisia piirteitä jotka tunnistan itsessäni ja jotka ehkä erottavat mut ainakin unkarilaisista (joissain tapauksissa vertauskohteena voi myös olla eräs turkkilainen henkilö).

[kuvituksena kuvia parilta viime päivältä]
Ensinnäkin, en mielelläni roskaa. Yritin miettiä milloin olisin viimeksi heittänyt maahan roskia, enkä edes muista. Oltiin joku aika sitten Hakanin kanssa ulkona ja kun kipaisin tien toiselle puolelle ihan vaan laittamaan jonkun pikkuroskan roskakoriin, hän totesi että oot niin eurooppalainen. Meillä kotona Suomessa kierrätetään ja mielelläni tekisin sitä myös Budapestissa, mutta se olisi vähän hyödytöntä koska taloyhtiön roskakatoksessa on vain sekajäteastioita joihin ne kaikki roskat pitäisi kuitenkin heittää sekaisin. Budapestin kaduilla on roskakoreja, joissa on omat lokerot paperille ja sekajätteelle jne, mutta muuten kierrätys ei ole ilmeisesti kovin suosittua. Mun mielestä Budapest on tosin aika siisti kaupunki, roskiksia löytyy oikeasti varmaan 20 metrin välein ja kadut lakaistaan useita kertoja viikossa.
Olen jotenkin tietyllä tapaa ehkä hieman naiivi tai sinisilmäinen ja haluaisin aina uskoa ihmisistä parasta. Mielestäni suomalaiset ovat oikeasti rehellisiä ihmisiä ja yleisesti ottaen luotettavia. Jos esimerkiksi Suomessa teen ostoksia tai hoidan muita asioita, ei mulla käy mielessäkään että mahtaakohan tuo tyyppi nyt huijata tai vetää välistä. Unkarissa taas liikkuu kaikenmaailman huijareita ja kannattaa olla varuillaan vieraiden ihmisten kanssa. 
Meille kävi kerran niin että oltiin lähdössä kotibileistä baariin ja odoteltiin taksia talon ulkopuolella, kun meille tuli puhumaan n. 35-vuotias ulkomaalainen mies. Hän selitti itkien olevansa turisti Kroatiasta (tai jostain muualta, saatan muistaa väärin) ja hänellä ei ole yhtään rahaa eikä mitään yöpaikkaa ja olisi pyytänyt meiltä 3000 forinttia (10€). Mielestäni mies oli tosi siistin näköinen, puhui hyvää englantia ja rinkkakin löytyi selästä tarinan tueksi. Olin siis valmis auttamaan, koska toivoisin että minua autettaisiin samassa tilanteessa, mutta Hakan ehti sanoa ettei meillä ole yhtään käteistä. Mies sitten lähti siitä kohti läheistä hostellia kysymään jospa siellä voitaisiin auttaa, ja hetken kuluttua meidän taksi tuli ja lähdettiin keskustaa kohti. Taksin ikkunasta nähtiin tää sama mies kävelemässä ihan väärään suuntaan kuin missä tämä hostelli oli, eikä mistään itkusta tai muistakaan huolista näkynyt merkkiäkään vaan oikein tyytyväisenä tallusteli menemään. Taisi olla kyseessä siis joku ihan paikallinen tyyppi joka oli vain keksinyt hyvän tavan tienata rahaa. Täytyy vielä sanoa, että tämä tapahtui kaupungin "pahamaineisella" alueella eli 8. kaupunginosan lähiössä, jossa en ole tuota kyseistä iltaa lukuunottamatta käynyt.

Tämä on vähän samaa sarjaa edellisen kohdan kanssa, eli oletan ihmisten pitävän lupauksensa. Jos Suomessa luvataan jonkun asian olevan valmis viikossa, se myös on valmis viikossa. Unkarissa taas yllätyn edelleen joka kerta kun unkarilaiset eivät pidä sanaansa, vaikka siihen pitäisi varmaan jo tässä vaiheessa olla tottunut. Esimerkiksi kun olin viime vuonna hostellissa työharjoittelussa, siellä lupailtiin mulle vaikka minkälaisia asioita ja työtehtäviä, joista yksikään ei viiden kuukauden aikana toteutunut. Samaa olen huomannut usein, kaikenmaailman juttuja lupaillaan mutta mitään ei tapahdu. Ongelmahan on tässä siis ihan mun puolella, kun otan kaiken edelleen niin kirjaimellisesti vaikka ei kannattaisi, kyseessä kun on lähinnä small talkiin rinnastettava tyhjänpäiväinen jutustelu. Täällä ei myöskään ole ihan niin justiinsa aikataulujen kanssa, itse taas kun en myöhästele (tärkeistä jutuista!). Tulee mieleen esimerkiksi eräs kerta kun oltiin Hakanin kanssa just tutustuttu ja oltiin sovittu tapaaminen paikkaan X, jossa sitten sainkin odotella arvon herraa mukavat 20 minuuttia mikä oli (ja on edelleen) musta ihan törkeyden huippu! Ja kyllä, tästä puhutaan meillä vielä tänäkin päivänä :D
Kaipaan luontoa ympärilleni ja puistot on mun lempipaikkoja Budapestissa. Pelkkä asfaltti ja talot joka puolella alkavat aina jossain vaiheessa ahdistaa. Niin ja joskus kun poistun kotoa niin toivoisin etten näkisi missään yhtäkään ihmistä. Älkää ymmärtäkö väärin, koen olevani kaupunki-ihminen ja olen täälläkin useaan otteeseen maininnut että yksi lempiasiani Budapestissa on sen suurkaupunkimaisuus ja ihmisvilinä, mutta joskus olisi kivaa vain mennä keskelle metsää yksin ihan hetkeksi.

En kävele punaisia päin (no ehkä joskus harvoin), vaan odotan vihreää valoa vaikka ketään ei näkyisi missään. Tähän on tosin syynä sekin että unkarilainen liikenne saattaa olla toisinaan hieman arvaamatonta, eräs entinen opettaja luonnehti sitä niin että "unkarilaiset ajavat kuin italialaiset, sillä erotuksella etteivät osaa ajaa".
Karkinsyönti on mun käsittääkseni aika suomalainen juttu, ainakaan muiden maiden (Unkari mukaanlukien) karkkivalikoimat eivät yllä lähimaillekaan Suomen tasoa. Jotain Hariboa löytyy, ja parista paikkaa minimaalinen Candy King -valikoima, mutta siinäpä se onkin. Ostan niitä pahoja karkkeja joskus pahimpaan sokerihampaan kolotukseen, mutta haaveilen aina ihanista loputtomista Cittarin irtokarkkihyllyistä.. Puhuttiin tästä joskus Hakanin kanssa ja hän oli sitä mieltä että karkit on lähinnä lasten juttu (!!!). Suklaahan on sitten toki asia erikseen, mutta sitä mä en oikeastaan syö ollenkaan. 
Maksaisin mielelläni kaiken mahdollisen kortilla ja käteisen nostaminen unohtuukin usein. Budapestissapa ei vain kortti edes käy joka paikassa, tai sitten korttimaksuun vaaditaan jokin minimisumma. Muutenkin mua aina hävettää maksaa kortilla jotain muutaman euron arvoisia ostoksia, vaikka Suomessa se on ihan normaalia.

Jaksan edelleenkin ihmetellä miten Unkarissa on niin halpaa (ja vastaavasti miten Suomessa on niin kallista). Silti etsin aina sen halvimmista halvimman tuotteen ja tunnen suurta voitonriemua kun onnistun säästämään ostoksissani. Tässä ollaan Hakanin kanssa tosi erilaisia; kun mä tulen kotiin ja esittelen onnellisena jotain ostosta ja kysyn arvaa paljon maksoi, se tarkottaa sitä että olen löytänyt jotain tosi edullisesti. En voisi ikinä kuvitella Hakanin puhuvan kavereidensa kanssa miten halvalla sai jotain, vaan kaiken pitää aina olla jotain merkkiä. Sen verran Hakanin tavat on muhun vaikuttaneet, että ruokakaupassa koriin ei enää hyppää se ihan kaikista halvin tuote, mikä on toki eettisyyden ja ruoan laadun kannalta ihan vaan hyvä asia.
(Nyt aloin miettiä onko tämä edes mikään "suomalainen piirre", vai pelkästään minä vain..)
Tahtoisin hoitaa kaikki mahdolliset asiat netissä, mm. tarkistaa julkisen liikenteen aikataulut, katsoa jonkun ravintolan menun tai vaikka selailla vaateliikkeiden nettikauppatarjontaa. Tämän tekee vain hieman hankalaksi se, ettei Budapestin julkiselle liikenteelle ole olemassa Google Mapsin lisäksi sujuvasti toimivaa nettisivua/sovellusta (? kertokaa jos olen väärässä), kaikilla ravintoloilla ei ole kunnollista nettisivua ja läheskään kaikilla isoilla vaateketjuilla ei edes ole toimitusta Unkariin. Nyt olen sentään saanut nettipankin käyttööni, en tosin osannut maksaa laskuja vaikka se englanniksi onkin :D
No se small talk.. Olen siinä petrannut tosi hyvin ja lyhyet keskustelut uusien tuttavuuksien kanssa sujuu ihan luonnostaan, mutta pidemmän päälle mä vain jotenkin jäädyn täysin. Sitten kun loppuu sanottava, olen tosiaankin hiljaa. Hakanin kavereillakin meni aiiika pitkä aika että tottuivat mun suomalaiseen jähmeyteen ja ymmärsivät että mulla ei ole mitään ketään vastaan (enkä myöskään ole sairaalloisen ujo), vaan tälläinen mä vaan olen. Jos mulla on jotain asiaa niin sanon sen sitten kyllä, en vain yleensä hirveästi höpöttele niitänäitä. Mua ei myöskään häiritse hiljaisuus enkä yleensä koe sitä kiusalliseksi.



Listasta varmasti unohtui vielä jotain, mua kiinnostaisikin tietää mitkä suomalaiset tavat tai piirteet muissa ihmisissä korostuvat ulkomailla asuessa tai käydessä? :)

torstai 10. huhtikuuta 2014

update

Heips!

Tulin tiistaina Suomeen parin viikon lomalle, jota olikin jo odotettu. Se matkustuspäivä oli täynnä vastaiskuja, mm. unohdin kokonaan ottaa mun suomalaisen puhelimen mukaan. Sen lisäksi unohdin myös tehdä check-inin netissä (se ei aluksi toiminut ja unohdin sitten kokonaan kokeilla uudestaan..) ja tän muistin vasta bussissa noin 5 minuuttia ennen kuin saavuin kentälle. 
Eihän siinä muuten mitään, mutta kun mulla ei tosiaan ollut ruumaan menevää laukkua niin olin suunnitellut saapumiseni kentälle niin etten varmastikaan joutuisi odottelemaan siellä yhtään ylimääräistä :D No, juoksin sitten äkkiä lähtöselvitystiskille (Budapestin kentällä ei ole niitä automaatteja kuin ihan vain muutamalle suurimmalle lentoyhtiölle) missä ei onneksi ollut muita ihmisiä. Siitä sitten turvatarkastukseen, jossa oli huimat kaksi jonoa käytössä. Olin ajatellut käydä vähän shoppailemassa tax-freessä, mutta turvan jälkeen huomasin että kone olikin jo aloittanu boardauksen 20 minuuttia etuajassa. Joooh. Koneessa istuin käytäväpaikalla, vaikka check-in-tiskin virkailija erikseen kysyi haluanko ikkunapaikan ja vastasin kyllä kiitos :( JA mikä pahinta, tässä kyseisessä koneessa ei ollut wifiä koska kone oli niin uusi ettei sitä oltu ehditty asentaa. 
Talk about first world problems.

Olen näiden parin päivän aikana päässyt jo tekemään niitä asioita, joita oli ikävä eli ajamaan autoa, syömään irtokarkkeja ja käymään kunnollisessa ruokakaupassa (Unkarissahan ei tosiaan punnita vihanneksia ollenkaan, ja se eipä sitten täälläkään tullut mieleenkään ennen kuin kassalla vasta :D fail). Ei pidä myöskään unohtaa mun pikku koiravauvan (joka on jo tosin 11-vuotias) rapsuttelua, ja olihan noita ihmis-perheenjäseniäkin tietenkin ihan kiva taas nähdä.

Tää blogi keskittyy pääasiassa mun elämään Unkarissa ja ulkosuomalaisuuteen yleensäkin, joten mulla ei ole ollut yleensä tapana päivittää tänne mitään silloin kun olen Suomessa. Useammin päivittyy Instagram, josta mut löytää nimimerkillä @lauravei :)



lauantai 5. huhtikuuta 2014

20 signs you're a Hungarian

..Eli 20 merkkiä joista tiedät olevasi unkarilainen.

1. Legginsit ovat housut.

2. Ulos lähtiessä päältäsi löytyy todennäköisimmin a. musta jakku b. musta toppi c. mustat pillihousut tai d. musta minimekko. 

3. Hiuksesi ovat 95% ajasta tiukalla ja korkealla ponnarilla.

4. Jos olet mies, hiuksesi ovat sivuilta lyhyiksi ajellut ja päältä pidemmät.

5. Vaatekaapistasi löytyy kolme väriä: musta, valkoinen ja harmaa.

6. Olit sitten mies tai nainen, tehtäväsi on näyttää on paremmalta kuin muut. Elämä on yksi suuri muotinäytös.


7. Paprikamauste kuuluu ruokapöytään yhtä olennaisena osana kuin suola tai pippuri.

8. Burger Kingistä voit ostaa olutta.

9. Langosta parempaa pikaruokaa ei ole.

10. Ruoanlaitossa et säästele rasvaa tai suolaa.

11. Jokaisen aterian olennainen osa on liha, mielellään mahdollisimman rasvainen ja suolainen.

12. Ulkomaalaisille vieraille on aina yhtä hauskaa juottaa palinkaa ja sen jälkeen nauraa heidän reaktioilleen.

13. Valkoviini jatketaan soodalla jolloin siitä tulee fröccs.


14. Otat henkilökohtaisena loukkauksena jos joku väittää Unkarin pääkaupungin olevan Bukarest.

15. Julkisen liikenteen matkalippusi on paperia, ei elektroninen.

16. Poskipusut.

17. Tunnet vähintään yhden henkilön, jonka sukunimi on Kiss, Nagy, Varga tai Toth.

18. Tiedät että Rubikin kuutio on unkarilainen keksintö.

19. Kesä ei ole kesä ilman Balatonia.

20. Vihaat maan nykytilannetta ja haaveilet poispääsystä, mutta samaan aikaan olet ylpeä unkarilaisuudestasi ja rakastat maatasi sekä eritoten eksoottista kieltäsi.


kuvat weheartit.com

torstai 3. huhtikuuta 2014

5 - helpottunut torstai

AAMU 

Heräsin siihen kun Loca oksensi sänkyyn. Taas.
Siitä en tajunnut kuvaa ottaa, mutta tässä tän päivän aamupala.


NAAMA 
Näytän ihan tismalleen samalta kuin eilenkin joten en usko että ketään kiinnostaa nähdä kuvaa mun naamasta.. Ajattelin nyt siis näyttää teille mitä meikkejä käytän tälleen arkipäivisin. TOSIN tämä päivä oli siitä poikkeus etten yleensä 
käytä meikkivoidetta muuta kuin erikoistapauksissa, tänään vaan iho näytti jotenkin siltä että pelkkä puuteri ei riitä. Jos olen lähdössä ulos (=baariin) niin lisäksi tohon tulee vielä eyeliner, tummemmat luomivärit ja tosiaan normaalisti käytän meikkivoidetta vaan "iltameikissä", kirkkaassa valossa se tuntuu jotenkin niin raskaalta. Niin ja kesäisin käytän myös aurinkopuuteria poskipunan tilalla/lisäksi. Noin, siinä oli varmaan enemmän infoa mun meikkirutiineista kuin kenenkään on tarpeellista tietää :D


HIUKSET 
Sama homma hiusten kanssa, tässä tuotteita joita käytän eniten. Vasemmalta oikealle:
 - TRESemmen seerumi joka lupaa ehkäistä latvojen haaroittumista, käytän aina suihkun jälkeen
- Naked Stylen tuuheuttava vaahto, tätä käytän yleensä jos on jotain erityistä luvassa ja pitää yrittää näyttää tosi hyvältä :D
- Wellan peruslakka, tosin epäilen että tää kuivattaa päänahkaa, pitäisi varmaan laittaa vaihtoon
- Inecton Pure Coconut hiuksiinjätettävä hoitoaine jota käytän myöskin aina suihkun jälkeen yhdessä ton TRESemmen seerumin kanssa.
- Syossin lämpösuoja, kuivaan harvoin hiuksia föönillä koska ne kuivuu itsestäänkin niin nopeasti, mutta jos joudun föönaamaan niin käytän tätä
- Label.m:än (miten toi nimi taipuuu) kuivashampoo, en tiiä enkö osaa käyttää tota vai onks toi kaikista kehuista huolimatta surkea tuote mutta mulla se ei vaan toimi :(


RUOKA 
Joo.. en ala ees puolustelemaan itseäni :D


TÄRKEINTÄ 
Tässä se rannekoru josta eilen puhuin! 


PÄIVÄ
Uusi hame päällä. En oo muistaakseni ennen omistanutkaan tollasta kokopitkää hametta, mutta nyt voisin ostaa vaikka kymmenen lisää. Niiin mukava ja kuitenkin mielestäni ihan tyylikäs.


ILTA
Kävelin Liszt Ferenc -aukion läpi illalla, toi on kanssa tosi kiva paikka syömiselle ja juomiselle. Ravintoloita on monta vieri vieressä joten kaikille löytyy varmasti kaikkea, mä käyn useimmiten Cafe Vianissa. Noi ravintolat on ehkä vähän kalliimpia kuin Budapestin perushintataso, mutta ei tuolla silti konkurssiin joudu.


PÄIVÄN KUVA


KOHOKOHDAT
Tänään on vain yksi kohokohta ja se on tän haasteen loppu! Oli yllättävän hankalaa löytää sopivat kuvat jokaisen otsikon alle, tuli monta kertaa ihan stressi että mitä oikeen keksin nyt sitten päivän kuvaksi. En tosin itsekään uskonut että olisin saanut tätä tehtyä loppuun, mutta tässä sitä kuitenkin ollaan :D Tosin näitä postauksia tehdessä ei kulunut puoliakaan siitä ajasta mitä normaalisti käytän postauksen tekoon. Mulle sopii kuitenkin paremmin bloggaaminen ihan oman pääni mukaan ja siihen onkin kiva taas palata.




keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

4 - keskiviikkoshoppailua

AAMU
Aamulla käytiin hattuostoksilla. Yritin ehdottaa et Hakan ois ostanut ton Superman-lippiksen, mutta ei se suostunut. Jos jotakuta kiinnostaa niin toi kyseinen kauppa on nimeltään BP Shop, liikkeitä löytyy ainakin Westendistä ja osoitteesta Wesselényi utca 24.


PÄIVÄ
Hattukaupoilta lähdettiin eri teille, Hakan meni kirjastoon opiskelemaan ja mä päätin käydä vähän kaupoilla pitkästä aikaa, ihan vain katselemassa.. :D Tykkään kaikista eniten shoppailla yksikseni koska saan mennä omassa tahdissani ja pohtia ostoksiani just niin kauan kuin huvittaa.

Deichmannista meinasin ostaa nämä korkkarit, mutta totesin sitten etten kyllä välttämättä just nyt tarvii yhtäkään uutta kenkäparia :D


NAAMA
Tässä oikein reaaliaikainen naamakuva jonka otin noin viisi minuuttia sitten.


HIUKSET
Samalla tavalla hiukset kuin eilenkin, tän monimutkasemmiks mun "kampaukset" ei sitten meekkään :D Oon vuonna 2014 suoristanut hiukset tasan kerran, edellisistä kiharoista ei ole mitään muistikuvaa. Wash&go -meininki on mun juttu!


RUOKA
Kanaa ja riisiä, tosi minämäinen ateria. Oon ihan rakastunut turkkilaiseen riisiin ja ruinaan aina Hakania tekemään sitä. Tai no toi itse riisihän on ihan tavallista, mutta supersalainen valmistusmetodi tulee Turkista.


TÄRKEINTÄ
Ostin maxihameen! Toi on kokoa S ja sain hilata sen melkein kainaloihin asti että sain sen sopivan pituiseksi, en tiedä onko mulla sitten jotenkin tosi lyhyet jalat kun muuten oon kyllä ihan normaalipituinen :D Tai sitten näille unkarilaisille hujopeille valmistetaan vaatteet jossain ihan omassa mittakaavassaan. En malta oottaa kunnon kesäilmoja että pääsen pitämään kaikkia ihania hameita ja sandaaleja! Tän kuun lopussa täällä saattaa ihan hyvinkin olla jo 30 asteen helle, ainakin mitä paria edellistä vuotta muistelee.


ILTA
Olen lähdössä tiistaina Suomeen ja matkustan pelkillä käsimatkatavaroilla, joten illemmalla kävin DM:ssä ostamassa matkakokoisia rasvoja ja muita tarpeellisia juttuja. DM on suunnilleen mun lempikauppa täällä, en ikinä pääse sieltä ulos ostamatta jotain ylimääräistä :D Tällä kertaa noiden matkajuttujen lisäksi jotenkin päädyin ostamaan myös kasvoveden ja päivävoiteen, niistä kun oli niin hyvä tarjous......


PÄIVÄN KUVA
Kävelin päivällä tän Dohany-kadun synagogan ohi, kyseessähän on siis maailman toiseksi suurin synagoga (suurin on New Yorkissa).


KOHOKOHDAT
Kuuntelen aina musiikkia puhelimesta kun olen Locan kanssa ulkona, tai jos matkustan tai olen muuten vain yksin kävelemässä paikasta A paikkaan B. Eilen sitten mun kuulokkeet meni rikki, mikä ärsytti tosi paljon koska en oo käyttänyt niitä kuin reilut puol vuotta. Tänään kysyin Hakanilta et voidaanko mennä Mediamarktiin kuulokeostoksille, koska oikeasti tarvitsen niitä päivittäin, mutta sainkin Hakanilta ihkauudet kaapissa lojuneet Applen kuulokkeet tilalle, jee!
Kävin tänään läpi suunnilleen kaikki vaatekaupat, mutta mistään ei oikein löytynyt mitään kivaa, mikä on aina lompakon kannalta hyvä asia :D Ainoa juttu mikä jäi kaihertamaan mieltä on yksi Guccin hajuvesi, josta mulla on kotona sellainen pieni näytepaketti. Harmi vaan että se on ihan liian kallis mun budjetille yhyy.
Ostin ton hameen ja niiden DM:n juttujen lisäksi muutamat korvikset ja ihanan rannekorun ja hiusnipsuja ja uuden luomivärin! Ihan pikkujuttuja mutta etenkin tosta rannekorusta oon tosi onnellinen.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

3 - väsähtänyt tiistai

AAMU
Tänään oli vaikea nousta ylös. Oon aika herkkäuninen ja herään yleensä aina kun Hakan valmistautuu luennolle lähtöön ja kolistelee ympäriinsä, mutta tänään en havahtunut kertaakaan edes silloin kun hän tuli jo takaisin kotiin.


NAAMA
Naamakuvaa ei tältä päivältä heru koska näytin joka kuvassa niin kalpealta, väsyneeltä ja kaikinpuolin nahistuneelta.

HIUKSET
Tämän kampauksen nimi on "Nousin sängystä ja laitoin pari pinniä".


RUOKA
Unohdin ottaa ruoasta kuvan, mutta jälkiruoaksi maistoin Hakanilta tälläistä Nutellan snack-juttua. En tykkää Nutellasta itsessään joten eipä tämäkään oikein uponnut :D


TÄRKEINTÄ
Kuulin huhua että Erszebet-aukio on muutaman kuukauden remontin jälkeen avattu ja oli pakko mennä heti katsomaan miltä se nyt sitten näyttää! Ei kovin erilaiselta kuin ennen, mutta kaikki penkit sun muut oli uusittu ja näytti kovin viihtyisältä. Toi on mun lempipaikka kesäisin täällä Budapestissa, siellä on aina paljon ihmisiä ja se on itse asiassa the paikka jossa tapasin Hakanin ensimmäistä kertaa. Oon tästä ennenkin selittänyt, mutta siis tuossa vesialtaan alapuolella on Akvarium-niminen klubi, joka on muuten surkea mutta kesäisin siellä on iiiiso ja kiva terassi, suosittelen!


PÄIVÄ
Jostain syystä tykkään tästä kadunpätkästä hirveästi, vaikka se vähän ghetolta näyttääkin.


ILTA
Hakanin yksi kaveri on ollut meillä viime päivinä Hakanin seurana opiskelemassa, ja heillä on venynyt opiskelut usein aamuun asti. Loca pikku reppana ei tietenkään voi nukahtaa kunnolla jos täällä on yöllä joku hereillä, joten sen päivä on tänään mennyt suureksi osaksi nukkuen.


PÄIVÄN KUVA
Mun mielestä on mahtavaa, että näitä vanhoja Budapestin taloja entisöidään. Ton rakennustelineiden alla olevan kohdan molemmin puolin näkyy (jotenkuten) hyvät ennen & jälkeen -esimerkit, tuo valkoinen osuus on siis juuri pari kuukautta sitten valmistunut remontista ja tummanruskea seinä taas vilauttaa vähän sitä mistä ollaan lähdetty liikkeelle. (Oli pakko vähän rikkoa haasteen sääntöjä ja laittaa kaksi kuvaa tähän, sori!)



KOHOKOHDAT
Tämän päivän kohokohta (tai ainakin suurin yllätys) oli se kun Hakan saapui kotiin ilman hiuksia. Hän puhui jo viime viikolla että aikoo leikata siilin, mutta en uskonut koska Hakan rakastaa hiuksiaan niin paljon. No, oli pakko alkaa uskoa siinä vaiheessa kun sisään kävelee tollainen armeijapojan/pankkirosvon näköinen tyyppi. Hakan skypetti äitinsä kanssa joka oli ensin kysynyt vain "miksi?" ja sen jälkeen suositellut hatun ostoa :D hahah. Ei toi uus look oikeasti niin paha ole, menee ehkä vain hetki tottua.
Tämä oli oikeastaan eilisen kohokohta, mutta se tuli tietouteeni vasta kun olin jo julkaissut postauksen. Hakanilla on yksi suomalainen luokkakaveri, jonka olen myös tavannut ja hän kutsui meidät perjantaina kotibileisiin! Jee juhlat, jee suomalaisia!