maanantai 26. toukokuuta 2014

uusia tuulia

Heips täältä helteisestä Unkarista!

Tässä kevään aikana Budapestissa on tapahtunut muutamia pieniä ja vähän isompiakin uudistuksia, joista olen jo jonkun aikaa ajatellut kirjoittaa. Kaksi näistä uusista jutuista koskettavat suoraan mun jokapäiväistä elämää, nimittäin alakertaan tullut uusi kuppila ja -TADAA- meidän taloyhtiön uudet kierrätyssysteemit! Just viime kuussa kirjoitin tänne että olen kotona Suomessa tottunut kierrättämään roskat, mutta täällä Budapestin kotona siihen ei ole ollut mahdollisuutta ja että se harmittaa. No, sillä aikaa kun olin Suomessa lomalla niin taloyhtiö oli pistänyt hulinaksi ja tuonut roskakatokseen omat säiliöt paperille/pahville ja muoville, wohoo! Kuulostaa varmaan tosi laimeelta, mutta mä ilahduin suuresti kun tämän huomasin. Hakan tietty pitää kierrätystä ihan hömppänä, mutta tekee silti niin kuin käsketään pyydetään ja vie kiltisti pahvit omaan lootaansa :D Niin ja sen lisäksi tänne asennettiin vihdoin uusi kunnollinen alaovi joka lukkiutuu joka ilta kuudelta, joten kaikenmaailman hiipparit ja pussikaljoittelijat joutuvat nyt etsimään uuden hengauspaikan meidän sisäpihan tilalle. Jes.

Tosin heti kun päästiin eroon näistä hengailijoista niin saatiin uusi pain in the ass.. Nimittäin se alakerran uusi pubi ei sitten olekaan niin kiva juttu kuin ensin ajattelin. Siinä samassa liiketilassa oli aiemminkin kahvila, sellainen kivannäköinen ja rauhallinen, jossa kävin kerran syömässä (mutta ruoka oli niin pahaa etten toiste mennyt). Muutama viikko sitten siellä vaihtuivat omistajat ja koko paikka pistettiin uusiksi imagoa myöten, ja täytyy kyllä myöntää että asiakkaita näkyy olevan selvästi enemmän kuin aiemmin. Harmillista tässä on se, että tämä uusi kuppila on siirtänyt kaiuttimet ja screenit terassille ja koittaa ilmeisesti houkutella asiakkaita luukuttamalla bilebiisejä niin kovaa kuin kajareista lähtee, mikä ei ole meille yläkerrassa asuville ihmisille kovin miellyttävää. Viimeiset 3-4 viikkoa ollaan "saatu" lähes joka ilta kuunnella tuntitolkulla musiikkia (tai fudispelien selostusta), joka soi oikeasti niin kovalla ettei siltä pääse karkuun vaikka menisi asunnon perimmäiseen huoneeseen suljettujen ovien taakse piiloon korvatulpat korvissaan.

Monet asukkaat ovat käyneet tästä valittamassa ja poliisitkin on soitettu jo viitisen kertaa, mutta mikään ei tunnu menevän perille, vaan nämä kuppilan omistajat vain toteavat että "mitäs asutte täällä jos kerran melu haittaa, onhan tuossa viereiselläkin kadulla vaikka kuinka monta baaria". Onhan siellä baareja juu, mutta ne kaikki soittavat musiikkia sisätiloissa, eivät ulkona kadulla meidän ikkunoiden ja parvekkeiden alla. Seuraavaksi kokeillaan jospa saataisiin kerättyä adressi täyteen nimiä ja sillä jotain muutosta aikaan, saa nähdä. Tuntuu että mulla on aina jotain valitettavaa tästä meidän asuinpaikasta, mutta oikeasti jos joudun koko kesän elämään kuin alakerrassa olisi jotkut festarit menossa niin saatan tulla hulluksi.

Suurin uusi asia, joka vaikuttaa muidenkin kuin vain mun henkilökohtaiseen elämään, on parlamentin alueen (lähes) valmistunut remontti. Sitä on tosiaan tässä ainakin viimeisen vuoden ajan laitettu uuteen uskoon, mutta mä olin oikeastaan unohtanut koko homman kun en siellä liiku kovinkaan usein. Jokin aika sitten oltiin kuitenkin menossa Locan kanssa Margit-saarelle ja ajattelin huvikseni mennä sinne eri reittiä kuin yleensä ja kävellä tällä kertaa parlamentin ohi. Ja onneksi menin! Koko se alue oli työmaata kun sen viimeksi näin, ja olin oikeasti tosi vaikuttunut tästä lopputuloksesta. Unkarin parlamenttitalo on yksi maailman suurimmista parlamenttitaloista (en ole varma mutta olisiko ollut peräti toiseksi suurin Lontoon parlamentin jälkeen?), lisäksi se on myös yksi Budapestin suurimmista nähtävyyksistä, esiintyy lähes aina Budapestista kertovien juttujen kuvituksessa ja toimii käytännössä Budapestin symbolina. Aiemmin parlamenttitalon ympäristö autoteineen kaikkineen ei ollut kovin turisti-ystävällinen, mutta nyt koko alue oli rauhoitettu vain jalankulkijoille ja ratikalle. Tästä paljon plussaa! Lisäksi talon edessä ja sivulla on kivoja nurmikkoalueita ja vesiallas, jotka lisäävät viihtyvyyttä ja ovat tietenkin paljon kuvauksellisemmat kuin se niiden paikoilla aiemmin sijainnut autotie.




Koko suuri aukio on vain ja ainoastaan jalankulkijoille, lukuunottamatta noita kaksia ratikkakiskoja. Ennen tuossa kuvan etualalla oli iso ja vilkas autotie.

Vähän on vielä kesken, tähän tulee ilmeisesti jokin muistomerkki.



Lisäksi uutena juttuna mun henkkoht lemppari: jalankulkuyhteys joenvarrelle. Budapest on rakennettu sillä tavalla tyhmästi, että suoraan Tonavan varrelle ei pääse kuljeskelemaan kuin pienellä pätkällä kaupungin keskustan kohdalla (muuten parhaat näköalareitit on varattu vain autoille). Kaiken lisäksi tällä jalankulkijoiden pikku kaistaleella oli se huono puoli, että jos jokivarrelle lähtee kävelemään Szechenyi-sillan kohdalta Margit-saarelle päin, niin saa joko tosiaan kävellä sinne saarelle asti (no ei nyt ehkä ihan), kääntyä jossain vaiheessa takaisin, tai suosittuna vaihtoehtona oli poukkoilla luvattomasti ja vähän vaarallisestikin aitojen ja autotien yli parlamenttitalon kohdalla. Nyt siis tähän samaiseen kohtaan oli laitettu suojatie ja liikennevalot, jee jee jee :)



Mut tekee jotenkin tosi onnelliseksi kun täällä nähdään vaivaa paikkojen uudistamiseen ja yleisen ilmeen kohentamiseen. Parlamentin ja Erszébet terin kunnostus saa multa täydet pisteet ja sanoinkin Hakanille että onpa oikeesti tosi kiva että kun lähdetään uudistamaan jotain, niin se lopputulos tosiaan on parempi kuin entinen. Täällä kun käy vuosi vuodelta enemmän matkailijoita niin on mahtavaa, että kaupunki pyrkii vastaamaan ihmisten tarpeisiin. Vielä kun se ihana jokiranta saataisiin jalankulkijoille sopivaksi! Täällä tehdään myös koko ajan paljon julkisivuremontteja, esimerkiksi meitä vastapäätä on yksi rakennus joka on ollut jo vuosia tyhjillään ja sitä on nyt tällä viikolla alettu remontoimaan hurjalla vauhdilla. Tää rakennus on ilmeisesti ennen toiminut poliisiasemana, saa nähdä tuleeko siihen nyt asuntoja vai jotain ihan muuta.

Toiseksi viimeinen uutuus josta halusin teille kertoa on Budapestin uudet Bubi-pyörät. Eli siis tässä kevään aikana keskustaan alkoi tupsahdella ympäriinsä vihreiden pyörien rykelmiä, joiden näkemiseltä ei varmasti ole voinut välttyä jos on täällä käynyt. Kyseessä on Budapestin kaupungin kauan suunnittelema kaupunkipyörä-hanke. (Muistan miten Helsingissä kokeiltiin samaa jokunen vuosi sitten ja se taisi päättyä siihen kun kaikki pyörät yksitellen varastettiin, hah.) Näitä Budapestin pyöriä voi vuokrata joko muutamaksi tunniksi, pariksi päiväksi tai sitten vaikkapa puoleksi vuodeksi.

Olisin halunnut kirjoittaa näistä sellaisen omiin kokemuksiini perustuvan raportin, mutta pyörät on vielä toistaiseksi testaamatta (koska ensin ei saatu aikaiseksi ja sitten tuli liian kuuma). En siis ihan tarkkaan tiedä kuinka tuo vuokraussysteemi toimii, mutta katselin noita hintoja yksi päivä ja esimerkiksi kahden tunnin vuokraus maksaa 1500 forinttia eli viitisen euroa. Toisaalta mietin miten pyöräily täällä mahtaa oikein onnistua, kun vaihtoehtona on joko autojen seassa tai sitten kapeilla yksisuuntaisilla kujilla pyöräileminen.. Mä kun oon tälläinen tyyppi, joka jatkuvasti kolhii itseään ja on aina mustelmilla joka paikasta, niin olisi varmaan parasta lähteä testaamaan pyöräilyä vähintään kypärän kanssa :D

Kuva täältä
Noniin, sitten se vika ja samalla tärkein uusi uutinen! Viikon kuluttua meille saapuu uusi pieni perheenjäsen nimeltänsä Teddy (*pidätämme oikeuden mahdolliseen nimenmuutokseen*). Vähän jännittää miten Loca suhtautuu uuteen tulokkaaseen ja muutenkin millaista se koiranpennun kanssa elo onkaan, omista kokemuksista kun on se 11 vuotta aikaa.. Mutta tästä kaikesta varrrmasti lisää jatkossa :)


Teddy 4 vko 

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

wadap

Heipä hei taas,

on tullut aika kertoa vähän kuulumisia taas täältä Budskista, niin kuin viime postauksessa lupasin. Kuvia riittää taas vaikka muille jakaa, joten siirrytään suoraan asiaan.


Mulla oli puhelimessa kahdelta viime viikolta n. 150 kuvaa, joista varmaan ainakin puolet on Locasta :D se on vaan niin söpö... Joskus puolisen vuotta sitten kirjoitin että Hakan tahtoisi ottaa toisen koiran ja mäkin oon tässä lämmennyt asialle sen verran jo, että otettiin yhteyttä Locan kasvattajaan ja odotellaan nyt tietoa jospa saataisiin sieltä Localle pikkuinen velipoika! Jännittää aika paljon ja itse asiassa vielä tänä iltana kasvattajan olisi tarkoitus lähettää meille kuvia pennuista. Lupaan että tästä aiheesta kirjoitan enemmän vielä kunhan saadaan nyt lyötyä asioita lukkoon.


Törmäsin yksi päivä tälläseen miniambulanssiin ja heti sen perään näin myös moottoripyörä-ambulanssin.. kaikenlaista.


 Ollaan käyty taas kaupunginpuistossa "urheilemassa". Siellä oltiin samaan aikaan pystyttämässä jotain festaritelttoja ja -lavoja ja esiintyjät tekemässä sound-checkejä, mistä syystä meteli oli korvia huumaava ja varsinkaan Loca ei ollut kovin innoissaan.



Näpsäisin kuvan noista kukista ja irroitin katseeni Locasta ehkä viideksi sekunniksi. Kun käännyin ympäri niin näin erään koirahenkilön ketarat ojossa piehtaroimassa tien toisella puolella olevissa istutuksissa. Tossa kuvassa hänet on jo komennettu pois sieltä.



Mun Suomen-reissulla oli aika hyvä ajoitus ilmojen kannalta; sinä aikana kun olin siellä niin saatiin pääsiäiseksi tosi hyvä sää, kun taas täällä oli ollut kylmää ja sateista. Sitten kun palasin tänne niin toin ilmeisesti auringon mukanani, sillä täällä on nyt ollut taas ihan kesäisen lämmin (mitä nyt ollaan saatu muutamia ukkoskuuroja ja rankkasateita) ja Suomessa taas on satanut rakeita sun muuta. Heheh.

Tuli tosta mun takana näkyvästä pyöräilijästä mieleen, että tuolla puistossa suhailee ympäriinsä jonkinlaisia kilpapyöräilijöitä, jotka viilettävät menemään varmaan 100km/h eli suosittelen olemaan varovainen :D itse aina kannan Locan kaikkien teiden yli, vaikkei tuolla pahemmin autoliikennettä olekaan.


Vappuna en tehnyt mitään, tuntui jotenki tosi kaukaiselta koko ajatus vapusta ja kavereiden Facebook-intoilutkin vaikutti jotenkin tosi hassulta. Laskeskelin että tää oli eka kerta ainakin 8 vuoteen kun en juhlinut vappua mitenkään. Kahtena viime vuonna olen tosiaan ollut täällä, mutta silti onnistunut junailemaan itseni jonkinlaisiin vappubileisiin :D

Toukokuun ensimmäinen on tosiaan juhlapäivä täälläkin ja silloin täällä järjestettiin ensin ilmailushow ja myöhemmin päivällä autoshow, jonka tosin missasin. Noista lentokoneista oli käytännössä mahdotonta saada hyvää kuvaa pelkällä kännykän kameralla, ainakaan noin kaukaa, mutta tässä nyt pari yritystä.



Joku päivä "kokkasin" pakastettua köfteä ja Hakan käski ottamaan kuvan blogiin mun ensimmäisestä köftestä, hän on siis ilmeisesti ymmärtänyt bloggaamisen perimmäisen tarkoituksen :D Köftehän on siis turkkilaisten versio lihapullasta.


Vapun jälkeen alkoivatkin sitten ne sateet ja ukkoset, harmi vaan että koiran on pakko päästä ulos vaikka mikä olis.. Onneks mulla on mun ihana pinkki ulkoilutakki ja söpöt kumpparit! Mietin joskus, että eipä olisi Laura 14v. uskonut että kymmenen vuoden kuluttua tuun olemaan innoissani sateesta, koska se tarkottaa että pääsen käyttämään mun kumisaappaita :D 

Jos sataa ihan kunnolla niin ollaan laitettu Localle tollanen vedenpitävä takki, joka on muuten tosi hyvä mutta se on vaan näille lämpötiloille ihan liian paksu. Oon yrittänyt etsiä nettikaupoista (Ebay, Amazon) sille sellasta ihmisten sadetakin tyyppistä takkia, jossa vois olla vaan ihan ohut vuori, mutta en oo ainakaan vielä löytänyt hyvää. Vinkkejä otetaan vastaan!


Olisin halunnut ottaa meistä yhteiskuvan kun oltiin molemmat huput päässä, mutta Loca ei ollut kovin yhteistyöhaluinen :D


Etenkin nyt kun tulin takaisin Suomesta niin Loca ei jätä mua silmistään hetkeksikään. Jos käyn suihkussa niin se odottaa aina oven takana (tai jos ovi unohtuu raolleen niin hänet löytää odottelemasta siitä kylpyhuoneen matolta..) ja kun laitoin pyykkejä kuivumaan niin toinen oli taas siinä vieressä kyttäämässä :D Mun pitää varmaan kohta alkaa kirjottaa Locasta omaa blogia..


Olen myös löytänyt snapchatin ihmeellisen maailman.


Viime kesänä Locaa ei yhtään kiinnostanut noi vesisuihkut, mutta nyt sen on aina pakko päästä lähietäisyydelle tutkimaan asiaa (ja sitten se nyrpistelee nenäänsä kun kylmä vesi kastelee). Tuolla taustalla näkyy tollainen "ilmoitustaulu", jossa on kaiken maailman lappuja. Se jatkuu tuonne vasemmalle päin ja siellä on kaikenlaisia tavaroitakin mukana, mutta en oikein tiedä onko kyseessä jokin taidejuttu vai kenties muistomerkki tms.. Tuolla on myös nykyään ainakin 3 poliisipartiota koko ajan. Käyn tuolla puistossa joka päivä anyway, niin ens kerralla voisin toki mennä lähemmäs tutkimaan asiaa ettei tarvitse vain arvailla :D 


Viikonloppuna käytiin Hakanin kanssa syömässä ja täällä oli näinkin hehkeä ilma.


Kävin samalla siellä yhdessä ihanassa kenkäkaupassa (Cin Cin Amica) ja löysin tämmöset kivat. Tuolla kaupassa on muuten ollut ihan joka kerta suomalaisia samaan aikaan kun oon siellä käynyt, mikä on musta hassua koska en todellakaan kuule suomea täällä edes viikottain.


Mua ärsyttää tässä Unkarin työnhaku-systeemissä (muun muassa) se, että monet suuret firmat käyttää apunaan rekrytointifirmoja, jotka ovat sitten niitä jotka kutsuvat hakijan ensimmäiseen haastatteluun. Mun mielestä olis paljon motivoivampaa olla haastateltavana suoraan sille mahdolliselle tulevalla työnantajalle, vaikka ymmärrän toki että tämä rekryfirmojen käyttö säästää varmasti paljon aikaa ja rahaa. Niistä jää mulle vaan sellainen kuva, että aluksi ne yrittävät "tarjota mua" yhdelle tai kahdelle yritykselle, jonka jälkeen jään lähinnä vain nimeksi arkistoon. Mun CV ei ehkä ole maailman hohdokkain, mutta uskoisin että jos vain pääsisin haastatteluun suoraan näille yrityksille niin saisin kyllä myytyä itseni :D Plaah.

Kävin eilen siis työhaastattelussa ja sen jälkeen vähän Westendissä pyörimässä. Tässä mun työhaastattelu-asu, josta oikeastaan tykkäsin itse tosi paljon. 
Huomenna on taas yksi haastattelu, ei auta siis kuin yrittää parhaansa vain!


Tämä kuva onkin sitten jo tältä päivältä, mulla on menossa epätoivoinen rusketu-edes-vähän-projekti. Ostin jopa itseruskettavaa ensimmäistä kertaa yläasteen kokeilujen jälkeen, en tosin oo vielä uskaltanut käyttää sitä. Tuossa ylemmässä kuvassa näkyy vilaukselta sovittamani valkoiset housut, joiden käyttöä oon nyt alkanut harkitsemaan myöskin ekaa kertaa yläasteen jälkeen :D se oli traumatisoivaa aikaa tyylin kannalta.


Sellaista siis kuuluu tänne Budapestiin, arkista elämää vain. Onneksi Hakanin pari kaveria Turkista tulee kaupunkiin huomenna, joten saadaan vähän vaihtelua tähän meininkiin!

perjantai 2. toukokuuta 2014

arkistojen aarteita

Heelloouu,

oon nyt reilu viikon ollut takaisin täällä Budapestissa, en vaan oo ehtinyt blogin ääreen kunnolla. Kuulumisia kirjoittelen viikonloppuna, mutta nyt ensin vähän erilainen postaus tähän väliin.

Päädyin yksi ilta lueskelemaan mun vanhoja Facebook-päivityksiä, ja itseasiassa innostuinkin muistelemaan menneitä niin paljon että selasin koko aikajanan loppuun asti eli joulukuuhun 2008.
Naureskelin monille jutuille ihan vedet silmissä, menneisyyden Laura on ollut hauska tyyppi! Oon viime aikoina vähän pohtinut koko Facebookista eroamista, mutta nyt kun löysin nuo kaikki muistot mm. opiskeluajoilta niin en voi missään nimessä poistaa tiliäni :D 

Suurin osa noista vanhoista päivityksistä tosin sisältää melko julkaisukelvotonta materiaalia tai sitten inside-huumoria, joten ne jääköön sinne Facebookin kätköihin, mutta täällä ajattelin julkaista päivityksiä liittyen vaihto-opiskeluaikoihin, alkaen siitä kun sain ekaa kertaa kuulla että mut on hyväksytty tänne Unkariin :)

Keväällä 2011 kun tiedot vaihtokohteista saapuivat olin itse lomalla Ateenassa. Olin tosi helpottunut saadessani tietää että pääsen edes johonkin, vaikkei Budapest ykköstoiveeni ollutkaan (ykkösenä oli Dublin).



Ennen syksyä en oikeastaan tehnyt juuri mitään vaihtoon liittyviä juttuja, paitsi tutkin tietysti tulevaa asuinkaupunkia Googlen avulla. Syksyllä sitten alkoivat kaikki paperihommat ja lukujärjestyksen teko, mikä vei hirveästi aikaa ja oli täysin turhaa, sillä vaihtokoulussani oli kahden ekan viikon aikana mahdollisuus vierailla kaikilla kiinnostavilla kursseilla ja sitten valita niistä itselleen sopivat. Tässä vaiheessa olin aika pettynyt ja turhautunut oman kouluni tarjoamaan apuun kaikissa hakemuksien täytöissä ja muissa käytännön asioissa, sillä ilmeisesti minua ennen kukaan Porvoon Haaga-Heliasta ei ollut ollut tuolla Budapest Business Schoolissa vaihdossa. Tästä syystä vaihtokoordinaattori oli käytännössä yhtä pihalla kaikesta kuin minäkin ja sain ratkoa itse kaikki ongelmani.

Asunnon Budapestissa löysin paikallisen yliopistoni vaihtokoordinaattorin kautta, joka lähetti meille kaikille tuleville vaihtareille sähköpostilla muutamia luotettavien asunnonvälittäjien yhteystietoja. Katsoin sitten netistä noita tarjolla olevia kämppiä/huoneita, ja taisin valita omani halvimman vuokran perusteella, ellen väärin muista :D Tässä kohtaa ehkä vähän hötkyilin, mutta toisaalta en halunnut jäädä tyhjän päällekään tai joutua paniikissa viime hetkinä ottamaan vastaan vaan jonkun vapaan kämpän. Ei siinä asunnossa tosin sinänsä mitään vikaa ollut (paitsi kämppikset haha), sijainti oli täydellinen ja hintakaan ei tosiaan päätä huimannut. Jälkeenpäin olen tosin tajunnut että paikallisessa hintatasossa maksoin kyllä pikku huoneestani iiiiiihan liikaa, mutta niin meitä ulkomaalaisia täällä helposti huijataan :D Toisaalta vuokraemäntäni olivat hurjan ystävällisiä ja avuliaita, lähtöpäivänäni toinen heistä tuli vielä kämpille hyvästelemään mut ja sanoi että olin ollut ihan super nice to deal with :)

Pahoittelut tuosta sensuroidusta kirosanasta, toi kommentti oli vaan niin hauska etten voinut jättää sitä pois!

Pian koittikin jo tammikuu ja oli aika lähteä matkaan, tässä vaiheessa tuntui että aika oli kulkenut ihan älytöntä vauhtia siitä kun sain silloin Ateenassa kuulla päässeeni Budapestiin. Mua jännitti niin paljon etten nukkunut kuin tunnin lähtöä edeltävänä yönä ja olin koko ekan päivän aika sekaisin täällä.


Tuosta päivityksestä eteenpäin Facebookin arkistoista löytyykin sitten lähinnä kuvia bileistä, bileistä ja bileistä. Päivitysten kieli myös muuttui englanniksi.


Blogia pitkään lukeneet tietävätkin jo että vaihtariaikoina oltiin erottamattomia hollantilaisen Sannen kanssa, jonka kanssa päätettiin lähteä tulevalla kevätlomalla jonnekkin reissuun, ja kohteeksi valikoitui Madrid. Mukaan lähtivät myös saksalaiset Erika ja Thomas ja neliosainen Madrid-postausten sarja alkaa tästä. Ollaan Sannen kanssa vieläkin yhteyksissä, mutta jutellaan toooosi harvoin enää.Thomas oli Sannen jälkeen mun tokaks paras ystävä täällä ja hänenkin kanssaan ollaan vielä tekemisissä toisinaan, mutta suurimpaan osaan vaihtarikavereista yhteydet ovat katkenneet kokonaan.


Sitten tulikin jo kuukausi Budapestissa täyteen. Noi 5 kuukautta jotka täällä silloin vietin menivät oikeastaan tosi hitaasti, vaikka toisin voisi luulla :D Sitä tekemistä varmaan oli vaan niin paljon, että koko kokemus tuntui lähinnä kymmeneltä vuodelta. Olin ennen lähtöä lukenut ulkomaille muutosta kaikenlaisia juttuja, ja koko ajan odotin että milloin se kuherruskuukausi-vaihe loppuu ja kylmä arki alkaa, mutta sitä hetkeä ei oikeastaan koskaan tullutkaan. Ehkä viisi kuukautta on sitten kuitenkin niin lyhyt aika, ja myöskin Unkarin kulttuuri on mun mielestä samankaltainen kuin Suomessakin. Paluushokki oli tosin aika rankka, sain ihan fyysisiä oireitakin yli kuukaudeksi iho-ongelmien muodossa (kasvoihin, tottakai).


Juhlimassa jaksettiin käydä edelleen..



Varsinainen syy miksi tänne tulin oli kuitenkin opiskelu, vaikkei sitä olisi mun elämää katsoessa varmaan helposti uskonut. Toi koulu BBS on vaan ehkä maailman rennoin (ainakin vaihtareille), en kokenut joutuneeni tekemään käytännössä yhtään töitä (yhtä 20-sivuista esseetä lukuunottamatta), ja silti sain parhaita arvosanoja kaikista kurssistani. Loppukokeita ei oikeastaan ollut, paitsi unkarin ja maantiedon kurssilla, muuten arvosana määräytyi juurikin esseen tai esitelmän perusteella (tai sen oletko ollut tarpeeksi usein paikalla). Opintopisteitäkin kertyi enemmän kuin normaalisti Suomessa yhdessä lukukaudessa. Ainoastaan haastavaa oli selviytyä tiistai-aamuisin unkarin tunnille, sillä maanantai-iltahan oli Morrison's 2 -ilta.. :D Harmaita hiuksia aiheutti myös koulun tapa hoitaa käytännön asioita, tunteja peruttiin tuosta noin vain ilman mitään ilmoituksia ja kukaan ei ikinä tiennyt mistään mitään.


Toukokuussa suuntasin Milanoon ja Roomaan Millan kanssa. Italia-postaukset löytyvät täältä ja täältä


Ehkä yksi mieleenpainuvimmista reissuista ikinä oli Romanian matka, odotin sitä paljon ja se oli kaikinpuolin tosi erilainen matka kuin mikään muu. Romania-jutskat löytyypi täältä. Mulle kolme ulkomaanmatkaa viidessä kuukaudessa on aika paljon, mutta sen mahdollisti ennen kaikkea Unkarin sijainti täällä melkein-Keski-Euroopassa ja Unkarin hintataso, jonka vuoksi pystyi opiskelubudjetistakin säästämään rahaa matkailuun. 
En ole muuten tainnut täällä ennen Erasmus-vaihtareiden saamista opintotuista ja muista puhuakaan.. Eli siis tuen määrä riippuu kohdemaasta ja mä sain silloin suunnilleen saman opintotuen kuin Suomessakin, eli vajaat 500e/kk ja lisäksi Erasmus-raha joka oli tonnin könttäsumma. Tosta siis tulee kuukaudelle n.700e, jolla kyllä täällä ainakin eleli oikein mainiosti. Joissain maissa Erasmus-tuen saa kahdessa osassa, jonkun osan ennen vaihtoa ja sitten loput vaihdon jälkeen opintopisteitä vastaan, mikä on kyllä hyvä systeemi sekin.

(Ei muuten löydetty niitä vampyyreja, nyyh.)

Kesäkuun alussa koulu loppui ja mulla oli täällä vielä kuukausi aikaa ennen kotiinpaluuta. Se viimeinen kuukausi sujui lähinnä juhlien ja hengaillen, ja sitten loppukuusta mentiin Sannen ja parin muun kanssa Balatonille rentoutumaan ja karkuun kaupungin tunkkaisuutta.


Oli tosiaan helle. Se tunne kun astut ovesta ulos ja kuuma ilma lyö naamaan kuin pesäpallomaila, ah. En malta odottaa tätä kesää, kaksi viimeistähän olen oikeastaan välttynyt niiltä ihan pahimmilta helteiltä koska olen ollut heinä- ja elokuun Suomessa.


Viimeinen kuukausi meni aika nopeasti, olin viimeisiä vaihtareita jotka Budapestista lähtivät joten sain sanoa monen monet hyvästit. Jäähyväisbileitäkin riitti ihan kiitettävästi..

Pian löysinkin itseni taas Suomesta, ja muistan että viiden kuukauden poissaolon jälkeen oudointa oli kun ymmärsin mitä ympärillä olevat ihmiset puhuvat ja jäin jossain ruokakaupassakin koko ajan kuuntelemaan muiden keskusteluja. Tuntui myös että joka puolella on niin VIHREÄÄ ja puhdasta :D


Paljon on muuttunut noiden aikojen jälkeen, ja onhan kaksi vuotta nyt muutenkin aika pitkä aika. En kyllä enää lähtisi vaihtoon uudestaan, vaikka mahdollisuus tulisikin, vaan yksi kerta riitti ihan mainiosti :D