maanantai 25. elokuuta 2014

mjaanantai

Heips!

Olen aiemmin kirjoittanut muutamia "Päiväni kuvina" -tyyppisiä postauksia, joita on mun mielestä ensinnäkin kiva tehdä ja toisekseen tykkään lukea niitä muidenkin blogeista. Olen viime aikoina nähnyt muissa blogeissa muutamia tälläisiä samalla idealla toimivia "Päiväni tekstinä" -postauksia, joita on myös ollut hauskaa lukea. Ajattelin tehdä näistä oman kombinaation, eli pidemmittä puhetta, tältä näytti mun maanantai!

8.23
Nukuin tosi huonosti, sillä Teddyn kurkkuun oli eilen ilmeisesti tarttunut jotain ja heräsin yöllä vähintään tunnin välein sen köhimiseen, kakomiseen ja oksentamiseen. Kuudelta aamulla se vihdoin sai kurkustaan kakistettua pari sentin kokoisen muovinpalasen, mistä lie peräisin ja ihmettelen myös miten Teddy pystyi sellainen sisuksissaan edes hengittämään kunnolla.. Joka tapauksessa, herään siis (tunnin torkutuksen jälkeen) vähän ennen puoli yhdeksää ja hyppään suihkuun.

8.35
Tulen suihkusta, jonka jälkeen puen, meikkaan ja kuivaan hiukset sekä vien koirat ulos ja annan niille ruokaa. Herätän Hakanin.

9.11
Lähden kotoa. Mun työaika on "n. kello 9 - n. kello 17", ja täytyy myöntää että useimmiten maanantaisin en selviä toimistolle ennen puoli kymmentä.. Se on siis ihan sallittua, mutta mitä myöhemmin tulen töihin, sitä myöhemmin pääsen kotiin.

9.20
Saavun työpaikalle. Työmatkani on suunnilleen kilometrin mittainen ja menen töihin kävellen. Yhtenä aamuna viime viikolla satoi vettä kaatamalla, joten menin ensimmäistä kertaa töihin metrolla, ja matkassa kesti kauemmin kuin jos olisin kävellyt. Alussa kuljin töihin pyörällä, mutta pyörän kantaminen ulos ja itse matka olivat vähän liian raskasta hommaa sellaisessa +35 asteen helteessä.. Nyt pyöräilyä voisi taas harkita, kun ilmatkin ovat viilenneet.

Mulla on nyt menossa sellainen vaateprojekti, että erottelin omaan kasaansa kaikki vaatteet joita en ole pitkään aikaan käyttänyt tai joita olen ylipäätään pitänyt tosi vähän, ja mulla pitää olla joka päivä joku tälläinen vaatekappale päällä siihen asti kunnes koko pino on käyty läpi. Tänään käyttöön pääsi pitkästä aikaa tuo valkoinen neuletakki.

9.25
Tietokone on auki ja työaika virallisesti alkaa.

Esimerkkejä siitä mitä kaikkea työpäivän aikana tapahtuu:

-  Luen sähköpostit ja selaan uutiset.
- Teen käännösjuttuja.
Kirjaan ylös tämän kuun työtunnit ja palautan ne esimiehelle, muistutan häntä samalla että perjantaina mulla on vapaapäivä (saan nimittäin vieraan Suomesta, huraa!).
-  Maanantaisin toimistolle tuodaan hedelmäkori josta nappaan banaanin ja mandariinin, en kirjaimellisesti ikinä ehdi syödä aamupalaa kotona.
Syön aamupalani minkä jälkeen huomaan pöydällä pienen toukan, mietin että olikohan toukkia enemmänkin ja söinkö ne.
          - Teen markkinointijuttuja.
Kuuntelen työn lomassa aina Spotifytä, mun tämänhetkinen suosikki on Ariana Grande (etenkin kappale nimeltä Best Mistake) ja huomaan että Arianan uusi albumi on tänään julkaistu Spotifyssä. Katson myös vähän videoita eilisestä Video Music Awards -gaalasta, voihan Beyonce.
-  Kollega opettaa mut käyttämään uutta ohjelmaa, joka on ehkä maailman hitain ja mun lyhyellä pinnalla on kestämistä.

13.05
Lounas.
Vietän lounastauon milloin mitenkin - välillä tilataan ruokaa toimistolle, välillä käyn alakerran ruokakaupasta hakemassa vain jotain pientä syötävää, välillä käyn jossain herkuttelupaikassa ja välillä tuon eväät kotoota. Tänään on eväs-päivä.


13.30
Lounaan jälkeen uuden ohjelman opettelu jatkuu, samalla jutustelen hetken kavereiden kanssa netissä. Olen koittanut etsiä täältä sellaisia housuille ja hameille tarkoitettuja henkareita, joissa on nipsut päissä ja olin jo tullut siihen tulokseen että joudun lähtemään Ikeaan asti ihan vain niiden takia. Mutta, iloiseksi yllätyksekseni bongaankin Facebookin kirppariryhmästä myynnistä juurikin tarvitsemani henkarit, joten lähetän myyjälle viestin ja neuvottelemme hinnasta ja tapaamispaikasta.

14.10
Turkkilainen kollega on palannut lomalta ja syödään kaikki vähän baklavaa. En pahemmin tykkää siitä, mutta pieni pala menee.

17.30
Tietokone kiinni ja kotia kohti. Ennen lähtöä käyn vielä vessassa ja olen pesemässä käsiä kun eräs toinen Agodan työntekijä tulee puhumaan mulle suomeksi. Olen vähän puulla päähän lyöty, mutta jutellaan hetki ja käy ilmi että tämä nainen on kotoisin Venäjältä, opiskellut koulussa suomea ja hänellä myöskin sukua Helsingissä. Hassua.

17.40
Tapaan kirppariryhmän myyjän metroasemalla ja tehdään kaupat. Päätän huvikseni mennä kotiin metrolla kun kerran olen jo asemalla. Metrossa on sata astetta lämmintä ja liikaa ihmisiä.

17.50
Omalla asemalla, käyn vielä kaupassa hakemassa Hakanille jalkapallonkatselu-sipsejä.


18.05
Kotona on vastassa innokkaat, supernopeudella liikkuvat hauvelit. Teddykin voi jo paljon paremmin, vaikka vielä vähän köhiikin.


18.20
Päivän paras hetki: farkut on vaihdettu kotihousuihin ja saan istua alas sohvalle, aah. Luen vähän kirjaa, syön jäätelön ja alan kirjoittaa tätä postausta. Hakan katsoo Galatasaray-Fenerbahce -ottelua. 

19.57
Jatkan eilen aloittamaani Orange is the New Blackin katsomista. Jäin tuohon sarjaan heti koukkuun ja olen koko päivän odottanut hetkeä kun voin jatkaa sitä.

20.37
Laitan ohjelman pauselle ja lähden koirien kanssa kävelylle. Ulkona on jo pilkkopimeää mutta ihan lämmintä kuitenkin. Maanantai-iltaisin täällä meilläpäin on ihanan rauhallista, mutta mua raivostuttaa ihmisten tapa heittää ruoantähteitä maahan, tällä kertaa sain kaivaa koirien suusta mm. kanankoipia ja leipää. Niitä roskiksia on joka kulmassa ihan tarkoituksella, miten voi olla niin vaikeaa viedä ne omat jätteensä sinne eikä viskoa pitkin katuja?


21.05
Takaisin kotona, annan koirille iltaruoan. Lueskelen vähän blogeja ja jatkan tätä omaa postaustani.

21.54
Siirryn läppärin kanssa sänkyyn ja alan valmistautua nukkumaanmenoon. Mietin minkä laiminlyödyistä vaatteistani puen huomenna päälle, on luvattu samanlaista säätä kuin tänäänkin eli noin +25 päiväsaikaan. Koirat nukkuvat sohvalla ja Hakanin peli jatkuu edelleen.

Kaiken kaikkiaan oli ihan ok perusmaanantai, sellainen mjaa.

t. Laura

lauantai 23. elokuuta 2014

teddy-päivitys

Ajattelin vähän kirjata ylös Teddyn kuulumisia - enimmäkseen mua itseäni varten (näitä on kiva lukea aina jälkeenpäin), mutta ehkä tämä saattaa jotakuta muutakin kiinnostaa. Jos koirajutut on ihan evvk niin voin jo nyt varoittaa, että tässä postauksessa ei muuta sisältöä tule olemaan.

Teddy on nyt siis reilun 4 kuukauden ikäinen (synt. 11.04.2014) ja on kasvanut ihan hirveästi siitä pikkuriiviöstä joka meille muutti toukokuun lopussa. Riiviö hän se on edelleenkin, mutta onneksi astetta rauhallisempi ja hitusen paremmin käyttäytyvä. Kooltaan Teddy on jo Locaa korkeampi ja painokin on jo 6kg eli tuplat siitä mitä se oli meille tullessa. Tähän väliin sellainen tietoisku, että jackrussellinterriereitä on siis kahta tyyppiä; 1. jackrussell (Loca) 2. parsonrussell, joilla yleensä on pitkä karva mutta lyhytkarvaisia versioita eli Teddyjä on olemassa. Tästä syystä Teddyllä ja Localla on ihan eri ruumiinrakenteet jos joku on sitä pohtinut.

Teddy 2 kk & 4 kk


Ei olla hirveästi opetettu sille mitään "temppuja", vaan enemmänkin sellasia jokapäiväisessä elämässä tarvittavia taitoja. Teddy osaa lenkiltä tultaessa jäädä ovelle odottamaan tassujen puhdistusta ja ruoka-aikana pyydettäessä istuu ja odottaa lupaa syömiseen. Treeniä tarvitaan vielä ulkona liikkuessa, vieraat koirat kun olisi aina ihan pakko päästä tapaamaan. Loca on tässä ehkä maailman surkein esimerkki ja kovasti yritän saada Teddystä vähän sosiaalisemman tapauksen :D Puistossa vapaana ollessa Teddy saa vapaasti tutustua kaikenlaisiin koiriin, tosin koirat joilla säkäkorkeus on metrin ja yli aiheuttavat Teddyssä kauhunsekaista hepulointia ja päätäpahkaa karkuun juoksemisen.

Sellainen jatkuva joka paikan tuhoaminen, kuten verhojen ja sohvan syöminen on pääosin jäänyt (thankgod), mutta edelleen tilaisuuden saadessaan repii kyllä riekaleiksi kaiken mahdollisen. Teddyn käsittelyssä on tässä parin kuukauden aikana käynyt näin esimerkkinä tietokoneen laturi, kuulokkeet, pari meikkikynää ja tavallista kynää, Hakanin veljen passi (jep..), yksi kenkäpari ja monen monet puhdistusliinat ja muovipussit. Kaikki syötävä katoaa pöydiltä salamannopeasti jos Teddylle erehtyy kääntämään selän, mutta valvonnan alla se ei onneksi (enää aina) yritä päästä osingoille. Aika hyvin tässä on kyllä itse kukin oppinut huoneesta poistuessaan nostelemaan kaikki irtoesineet korkealle Teddyn ulottumattomiin.

Nyt viimeisen viikon aikana Teddy on alkanut nostaa jalkaa kuin isot koirat konsanaan, tosin kolmella jalalla seisominen on vielä sen verran huterannäköistä touhua ettei sitä aikuiseksi voisi kyllä luulla mitenkään :D Sisäsiisteystreeni sujuu mun mielestä ihan hyvin, vuorokaudessa se tekee ehkä kahdet pissat paperille ja muuten jaksaa jo pidättää lenkkiin asti. Nythän Hakan on kesälomalla eli päivisin kotona, mutta parin viikon päästä jatkuu luennot ja koirat joutuvat sitten olemaan täällä keskenään.




Teddy ja Loca ovat kuin paita ja peppu. Luulen että Locaan iski pieni alkushokki silloin kuin Teddy tuli meille, ainakin yksi näkyvä reaktio minkä Locassa silloin huomasin oli se ettei se halunnut pariin ensimmäiseen viikkoon leikkiä ihmisten kanssa enää ollenkaan, vaan pelkästään Teddyn. Sekin siis meni parin viikon jälkeen ohi ja Loca alkoi taas pyytämään meitä ihmisiäkin leikkimään kanssaan ja alkoi entiseen tapaansa kantamaan meidän eteen milloin mitäkin lelua heitettäväksi ja revittäväksi.

Pääasiallinen tarkoitus toisen koiran ottamisessa oli saada Localle kaveri, ja tää meni kyllä niin nappiin. Jos vien koiria erikseen ulos, niin niiden jälleennäkeminen on aina oikein riemullinen vaikka kyse on jostain muutaman kymmenen minuutin erossaolosta :D Luulen että Teddy ja Loca tykkäävät toisistaan enemmän kuin musta tai Hakanista.. 

Loca ei ikinä ole hirveästi tykännyt leikkiä muiden koirien kanssa, vaan puistossakin mielummin tekee omia juttujaan ja nuuskuttelee yksinään, mutta Teddyn kanssa Loca rakastaa riehua. Niillä on kaksi eri leikkiä; joko ”leikkitappelevat” eli näykkivät toisiaan kauhean kovaäänisen murinan saattelemana ja jahtaavat toisiaan huoneesta toiseen, tai sitten ne nyhjäävät kylki kyljessä sohvalla ja mussuttavat toistensa leukoja, korvia tai jotain yhteistä lelua.



Loca on myös suurena apuna meille Teddyn koulutuksessa. Jos Teddy tekee jotain kyseenalaista, kuten varastaa vaikka jonkun vaatekappaleen, Loca katsoo ja odottaa torutaanko Teddyä, ja jos torutaan niin Loca juoksee sen luokse ja vetää korvasta tai jalasta :D Jos taas Teddy tekee jotain selvästi kiellettyä, kuten repii sohvaa, ei Loca edes odota ihmisten reaktiota vaan menee suoraan Teddyn luokse keskeyttämään sen touhut. Loca ei ole juurikaan yhtään mustasukkainen Teddyn saamasta huomiosta tai ole menettänyt kärsivällisyyttään sen kanssa, ainoastaan nukkumaan mentäessä jos Teddy tunkee Locan kylkeen, niin saa kyllä lähtöpassit nopeasti. 

Alussa Teddy ei ollut ollenkaan tervetullut Locan omaan petiin, mutta nykyään hänelle on myönnetty pääsy sinne. Lisäksi vielä ihan muutama viikko sitten Loca ei antanut Teddyn syödä luita ollenkaan, vaan hyökkäsi aika rajustikin Teddyn kimppuun, mutta ainakin toistaiseksi tämäkin on mennyt ohi. Teddy-raukka on tosin niin traumatisoitunut, ettei uskalla syödä luuta jos Loca on samassa huoneessa vaan tiputtaa luun maahan ja juoksee jo valmiiksi pakoon :D Teddyn hampaat vaihtuvat nyt ja järsimisen tarve hänellä on melko kova, joten luut ovat kyllä tarpeen ja yleensä vien Teddyn ja luun toiseen huoneeseen turvaan Localta.

Muuten Teddy on yllättävän samankaltainen kuin Loca, johtuneeko sitten (melkein) samasta rodusta, Locan vaikutuksesta vai onko ihan sattumaa. Molemmat ovat hirveän ihmisrakkaita ja tykkäävät olla sylissä ja vieressä ja ylipäätään mukana kaikessa mitä täällä tapahtuu. Molemmat myös rakastavat makoilla parvekkeella auringossa ja nukkua peiton alla pimeässä ja lämpimässä. Ikävä kyllä Teddyyn on tarttunut Localta myös huonot puolet, kuten käytävältä kuuluville äänille räksytys ja vastapäisen talon parvekkeilla hengaileville naapureille haukkuminen. Teddy kyllä rakastaa kaikkia uusia ihmisiä ja saamaansa huomiota, ei yleensä ulkona päästä suunnilleen kotikatua pidemmälle ilman että joku tulee silittämään ja lepertelemään. Ennen Teddyä Loca ei välittänyt yhtään vieraista ihmisistä, jotka tulivat kadulla silittämään, mutta nykyään senkin on saatava osansa tästä kaikesta :D

Teddy on ulkona hirveän kiinnostunut lapsista, linnuista ja busseista ja kaikesta mahdollisesta syötävästä. Loca pelkää kaikkia kovia ääniä, kuten äkillisiä pamahduksia ja kovaäänistä musiikkia, mutta Teddy ei ilmeisesti edes huomaa moisia. Ainoa mitä Teddy on ainakaan mun nähden ikinä pelästynyt, oli katua lakaiseva mies (tai siis lähinnä sitä luutaa se säikähti), mutta nykyään nekin ovat Teddylle lähinnä vain potentiaalisia leikkikavereita (ne luudat, siis). Lisäksi Teddyä pelottaa kotona mun jättikokoinen nallekarhu, Teddy pelkää teddyä, hehheh.. Imuri, ilotulitukset ja ukkonen eivät myöskään Teddyä pahemmin hetkauta. Kaikesta (uhka)rohkeudestaan huolimatta Teddylle ei ole ihme kyllä naaman osunutta ampiaisen pistoa lukuunottamatta sattunut mitään..

Ollaan treenattu myös metrolla ajelua ja siinäkään ei ole Teddylle muuta ongelmaa, kuin että ei millään jaksaisi pysyä paikallaan niin kauaa (puhutaan siis jostain 5-10min metromatkasta..). Loca taas mielellään menee metroon, koska tietää että matkan loppupäässä odottaa puisto, mutta varsinaisen matkan aikana se stressaantuu, läähättää ja yrittää juosta ulos jokaisella pysäkillä. Oon ajatellut että jos kerta selviän metromatkasta näiden kahden kanssa, niin selviän mistä vain :D

Teddyn ensimmäinen uimis-kokemus


Tähän väliin tuli mieleen, että en olekaan tainnut täällä mainita mistä Teddyn nimi oikein tuli. Siinä vaiheessa kun oltiin päätetty ottaa koiranpentu, aloin tietysti heti pohtia mahdollisia nimiä tulevalle hauvalle. Mietin niitä oikeasti päivät pitkät, ensin tyttökoirien nimiä ja sitten suunnitelman muututtua poikien nimiä, ja aina hyvän keksittyäni esitin sen Hakanille jolle ei ikinä kelvannut mikään :D Jos oltaisiin otettu tyttökoira niin olisin varmaan halunnut sen nimeksi Mini.

En muista enää yhtäkään pojannimen ehdotusta, mutta Teddy tuli siitä kun pohdittiin asiaa mun serkun kanssa, joka ehdotti nimeksi Barney (How I Met Your Motherin mukaan, tietenkin). En oikein Barneysta innostunut, mutta siitä tuli mieleen Ted josta taas hoksasin Teddyn. Kysyin Hakanin mielipidettä ja Teddy oli kirjaimellisesti ensimmäinen nimi josta me molemmat tykättiin, joten se sitten jäi :D Jätin vielä muutosvaraa siihen kun varsinaisesti tavattiin uusi pentu, koska mitä jos se ei näytäkkään yhtään Teddyltä.. Mutta Teddy oli Teddy ja piste. Sittemmin tosin tajusin että olisi pitänyt antaa Teddylle joku H:lla alkava nimi, niin oltaisiin L&H ja L&H eli Laura&Hakan ja Loca&H-----, mihin Hakan ehdotti Teddylle uutta nimeä Hummus. Vaikka idea olikin kovin houkutteleva niin eiköhän Teddy pysy ihan vaan alkuperäisessä nimessään :D

Loppuun vielä pari videota jotka voisi otsikoida vaikka että "This is what I'm dealing with".




t. Crazy Dog Lady

sunnuntai 3. elokuuta 2014

työnhaku Unkarissa

Ajattelin koota yhteenvedon mun työnhakuprosessista täällä Unkarissa. Mä en ainakaan löytänyt hirveästi mitään tähän liittyvää netistä suomeksi, joten ehkä nää mun kokemukset saattaa auttaa jotakuta toista samassa tilanteessa olevaa.

Tulin tänne siis viime marraskuun alussa ja periaatteessa aloitin työnhaun heti. Googlailin työpaikkoja vähän milloin milläkin hakusanoilla (englanniksi) ja liityin Facebookissa ryhmiin Jobs in Budapest ja Budapest Jobs, jotka molemmat toimivat melko aktiivisesti. En tosin ikinä kirjoittanut omaa ilmoitustani kumpaankaan ryhmään, vaan seurasin niitä siltä varalta että joku sattumalta tarjoaisi siellä minulle sopivaa työtä, ja pidin oman ilmoitukseni kirjoittamista sellaisena viimeisenä hätäkeinona. Kuitenkin tossa vaiheessa kun olin just tullut tänne, mulla oli vähän sellainen loma-mode päällä ja rahaakin oli hyvin säästössä, eli ei ollut vielä sellainen pakkolöytäätöitäNYT -olo. Käytännössä lähetin työhakemuksen aina kun löysin työpaikkailmoituksen, jossa etsittiin suomen kielen puhujaa, työnkuvasta riippumatta :D jostain syystä tuohon aikaan löysin lähestulkoon ainoastaan asiantuntija-aseman töitä, eli sellaisia mihin mulla ei oikeasti ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä, mutta kokeilin aina onneani kuitenkin sillä suomi on niin harvinainen kieli että eihän sitä koskaan tiedä.

kuva
Mun ajatuksena oli, että joulun ja uuden vuoden jälkeen aloitan työnhaun tosissani. Joskus joulukuussa kun olin Locan kanssa kävelyllä, kävelin yhden pubin ohi, jonka ikkunassa oli englanninkielinen ilmoitus avoimesta tarjoilijan/baarimikon paikasta. Otin ilmoituksen sähköpostiosoitteen ylös ja lähetin sinne hakemuksen heti kun pääsin kotiin. Tuo tapahtui ikävä kyllä just kun olin lähdössä Suomeen joulunviettoon, ja sovittiin pubin omistajan kanssa että palataan asiaan uuden vuoden jälkeen. Näin tehtiin, kävin "haastattelussa" eli vähän jutustelemassa niitä näitä ja aloitin työni seuraavana päivänä. Vaikka itse työ ei ollut ihan suoraan mun unelmista, niin olin tuossa vaiheessa tosi onnellinen että olen nyt saanut jonkun työn ja jonkinlaiset tulot. 

Blogia seuranneet tietävätkin että se työ oli ihan suoraan helvetistä. En siis todellakaan odottanut mitään Suomen työolosuhteita, mutta mulle oli kuitenkin vähän liikaa 10h vuorot ilman taukoja, olematon perehdytys ja silti odotettiin että osaan ja tiedän heti kaiken, ja lisäksi mun molemmat pomot oli ihan kamalia eivätkä tienneet johtamisesta yhtään mitään :D Olin siellä töissä kai kuutisen viikkoa, minä aikana baarin koko henkilökunta vaihtui yhtä tyyppiä lukuunottamatta, mikä kertonee paikasta jotain. Viimeinen tippa mulle oli palkkaan liittyvä huijausyritys/"väärinkäsitys", minkä jälkeen käytännössä otin tavarani ja en enää ikinä palannut koko paikkaan, mikä oli ehkä elämäni suurin helpotus. Siitä koko hommasta ei oikeasti jäänyt mitään positiivista sanottavaa, huh.

Pubissa lopetettuani vannoin etten enää ikinä tee tarjoilijan töitä ja voisin sanoa, että silloin vasta tosissani aloitin työnhaun. Googlen ja muutamien vinkkien avulla (kiitos Eeva!) löysin uusia nettisivuja työnhakijoille, joista eniten käytin ensimmäisenä mainittua:


Lisäksi vilkuilin aina toiveikkaasti Suomen mol.fi -sivuston ulkomaiden työpaikkailmoituksia ja tätä sivua, johon on kerätty englanniksi yleisiä vinkkejä työnhakuun Unkarissa.

Noilta sivuilta hain lähinnä suomenkielisille hakijoille tarkoitettuja paikkoja, sillä se on kuitenkin vahvuus jota kannattaa käyttää. Olisin toki ollut myös valmis työskentelemään pelkästään englanniksikin. Suomenkielisiä haetaan täällä lähinnä call centereihin eli erilaisiin asiakaspalvelukeskuksiin tai sitten näihin jo mainitsemiini asiantuntija-tason tehtäviin. Jatkoin hakemusten lähettelyä niin, että tällä kertaa tarjonnan laajentumisesta johtuen jätin ne insinöörien ja talouspäälliköiden paikat hakematta ja yritin lähinnä tähdätä niihin joihin mulla olisi realistinen mahdollisuus päästä :D Noiden lisäksi täällä on jonkun verran tarjolla englanninkielisiä "entry level" -työpaikkoja ja palkallisia työharjoittelupaikkoja, joihin ei tarvitse aiempaa työkokemusta, mutta noissa yleensä vaaditaan että opiskelut ovat vielä kesken eli eivät olleet mulle sopivia.

kuva
En osaa sanoa tarkkaan montako hakemusta kokonaisuudessaan lähetin kevään aikana, mutta arvioisin että noin 30, joista haastattelukutsun sain kuuteen paikkaan. Näistä 4 oli rekrytointiyrityksiä ja juurikin näitä call center -tehtäviä, eli käytännössä puhelimitse tapahtuvaa asiakaspalvelua. Viides paikka jossa kävin haastattelussa oli pieni yritys, joka hoitaa television peliohjelmien tekstiviestiliikennettä, mutta en itse asiassa muista enää miksi he olisivat tarvinneet suomen kielen puhujaa :D Mulla lukee selkeästi CV:ssä että puhun unkarin alkeet, ja tuossa työssä olisi pitänyt puhua sujuvaa unkaria, joten en ihan ymmärrä miksi mut kutsuttiin edes haastatteluun. Kuudes paikka olikin sitten Agoda.

Olen täällä ennenkin kritisoinut noiden rekryfirmojen käyttöä työnhaussa monestakin syystä, mm. siksi että usein työpaikkailmoituksessa ei edes lue että haastatteluun ei kutsuta suoraan ks. yritykseen ja että asiaa hoitaakin rekrytointiyritys. Lisäksi nämä firmat auttavat ehkä sen yhden paikan hakemisessa ja sen jälkeen ei useimmiten kuulu enää koko paikasta yhtään mitään. Sain myöskin useammassakin paikassa noottia siitä, että olen jo aiemmin hakenut paikkaa jota he minulle tarjosivat, mutta haloo - jos nään netissä ilmoituksen paikasta joka ehkä sopisi mulle, niin tottakai laitan heti itse hakemuksen sinne enkä jää odottelemaan että jospa joku rekrytointifirmoista sitä mulle tarjoaa. Nämä yritykset eivät myöskään tietenkään tykkää siitä, että en ollut ainoastaan heidän listoillaan vaan myös muiden rekryfirmojen, mikä oli hieman typerää koska työnhakijana en tietenkään kieltäydy yhdestäkään haastattelukutsusta tai mahdollisuudesta. Isoin miinus näissä mulle oli se että olisin paljon mielummin käynyt haastatteluissa siinä yrityksessä, johon mut mahdollisesti palkattais, kuin jossain rekrytointipaikassa jossa päädyn olemaan vain yksi tuhansista nimistä arkistossa.

Mulle sanottiin jokaisessa haastattelussa että hyvältä vaikuttaa ja he laittavat mun hakemuksen eteenpäin, minkä jälkeen asia ei enää edennyt mihinkään. En osaa yhtään sanoa missä meni pieleen, mutta veikkaisin että mun työkokemus ei ollut riittävä tai kyseiseen työpaikkaan sopiva. Olen siis koulutukseltani matkailualan restonomi ja aiemmin työskennellyt myyjänä ja tarjoilijana, jos jotakuta kiinnostaa. Tästäkin syystä olisin halunnut mielummin olla sen varsinaisen työnantajan haastateltavana, koska olen varmasti vakuuttavampi luonnossa kuin paperilla.

kuva

Joka tapauksessa, toukokuussa sain soiton rekrytointifirmasta nimeltä Exact Solutions, jossa olin ollut ihan ensimmäisessä haastattelussani joskus maaliskuussa ja olin ajatellut jo että sieltä nyt ei ainakaan enää kuulu mitään. Heillä oli tarjolla paikka Agodalla ja loput tiedättekin :) Tuon puhelun jälkeen kävin itse asiassa vielä yhdessä toisessa haastattelussa, joka oli täydellistä ajanhukkausta kaikille osapuolille, sillä heillä ei ollut tarjota mulle yhtäkään paikkaa jota en olisi jo hakenut. Lisäksi tuota samaa Agodan paikkaa tarjottiin myös 2 viikkoa myöhemmin eräästä toisesta rekryfirmasta, mutta nopeat syö hitaat jne. Mua kyllä kovasti kiinnostaa tietää että minkätasoisen provikan nämä yritykset saavat per jokainen palkattu hakija, jos jollain on jotain tietoa niin let me know.

kuva

Muita vinkkejä työnhakuun on tietysti CV:n päivitys, omani uudistin ihan kokonaan. Mulle kävi sellainen hauska juttu että siellä Exact Solutionsin haastattelussa mulla oli vielä käytössä vanha CV jossa oli mukana mun blogin osoite, jonka sitten otin uudesta CV:stäni pois. Ajattelin, että koska kirjoitan blogia suomeksi niin se on täkäläisille ihmisille aika yhdentekevä. Kuitenkin yksi syy miksi Agoda kiinnostui musta (sen lisäksi että oon suomalainen), oli se fakta että kirjoitan harrastuksekseni blogia, nimittäin työnkuvaani kuuluu mm. lehdistötiedotteiden kirjoittaminen ja HTML-koodailu, joka oli myös blogin kautta tullut jotenkuten tutuksi ulkoasua säätäessä. Eli onneksi maininta blogista osoitteineen sattui olemaan vielä mukana just siinä CV:ssä jonka Agoda sai.

Lisäksi kuvallinen CV on täällä ehdoton, käsittääkseni Suomessa se ei ole niinkään tärkeä? Toinen iso ja varmaan aika itsestäänselvä juttu on kohdistettujen hakemusten lähettäminen, eli ei kannata lähettää sitä samaa hakemusta sellaisenaan jokaiseen paikkaan. Mulle uutena tuli se miten tärkeää täällä on olla LindedInissä joten sinnekin tuli liityttyä vaikken sitä juurikaan edes osaa käyttää :D Sitäkin kautta olen saanut myös pari yhteydenottoa työpaikkoja koskien, mutta ne ovat tulleet vasta sen jälkeen kun olin jo Agodan hakuprosessissa mukana. 

Mitäs vielä. Taas yksi itsestäänselvyys, eli työhaastatteluihin kannattaa aina pukeutua siististi ja "bisnestyyliin", vaikka kyse olisikin jostain rennosta työstä. Unkarissa kuitenkin laitetaan jakkupuvut päälle jopa koulun esitelmiin. Mulla oli yleensä suht rento, ohut jakku ja hame tai suorat housut. Meille töihin etsitään nyt paljon uusia työntekijöitä ja näen työhaastatteluun tulevia ihmisiä monta kertaa viikossa, ja miehillä on poikkeuksetta päällään puku tai vähintään puvuntakki ja naiset ovat usein pukeutuneet suoriin housuihin tai siistiin mekkoon. Tämä siis vaikka meillä ei olekaan olemassa mitään pukukoodia ja ihmiset tulevat töihin ihan vaan farkuissa ja t-paidoissa.


Valmistauduin työhaastatteluihin käymällä vielä ajatuksella läpi kyseisen paikan työpaikkailmoituksen (hakemuksia kun tulee lähetettyä monta kerralla niin ainakin mulla menee helposti sekaisin että mihin paikkoihin sitä on edes hakenut) ja lukemalla tietoja yrityksestä heidän nettisivuiltaan. Usein ensimmäisiä kysymyksiä haastatteluissa olikin "mitä tiedät meistä", jolloin on hyvä osata tosiaan vastatakin jotain. Yhdessä haastattelussa jostain ihmeen syystä heitin hatusta että eikös teillä ole toimisto Suomessakin vaikken ollut yhtään varma asiasta, onneksi en ollut väärässä :D Lisäksi ennen haastattelua tein yleensä vähän mielikuvaharjoittelua ja mietin vastauksia kysymyksiin, joita mulle mahdollisesti tultaisiin esittämään.

Itse työhaastattelut on mun mielestä olleet suht samantyylisiä kuin Suomessakin; ensin haastattelija on kertonut omasta yrityksestään eli mun tapauksessa usein näistä rekrytointifirmoista, sitten kertonut hakemastani paikasta ja sen työkuvasta ja esitellyt ehkä myös muita mahdollisia avoimia paikkoja. Mua on aina ensin pyydetty kertomaan itsestäni, mitä kaikki haastateltavat varmaan aina niin suuresti rakastavat. Oon yleensä vaan kertonut lyhyesti koulutuksestani, työhistoriastani ja siitä miten oon päätynyt Unkariin ja mitä nyt seuraavaksi haluan tehdä. Lisäksi kaikissa muissa paitsi Agodan haastattelussa oon vastannut näihin kliseisiin haastattelukysymyksiin kuten "mitkä ovat heikkoutesi" ja "mitä haluat tehdä viiden vuoden päästä", mitkä on mun mielestä typeriä ja turhia kysymyksiä, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa tulenko olemaan hyvä juuri tässä työssä. Agodan haastattelu oli paljon järkevämpi ja koostui lähinnä siitä, että he kertoivat mulle työnkuvasta, tiimistä ja Agodasta yleensä ja sitten kyselivät multa paljon mun blogista ja suomalaisten matkavaraustottumuksista. Musta olisi hirveän mielenkiintoista päästä jossain vaiheessa itse rekrytoimaan ihmisiä ja tutustumaan siihen prosessiin työnantajan näkökulmasta.

kuva
Mua ei parin elämäni ensimmäisen työhaastattelun jälkeen ole enää jännittänyt haastattelutilanteessa - haastattelua ennen ehkä joo mutta itse tilanteessa se on aina hälvennyt - mutta tuolla Agodan haastattelussa olin oikeasti niin hermoraunio että suunnilleen tärisin vielä puoli tuntia sen jälkeenkin :D Jos en olisi saanut tuota paikkaa niin mulla ei oikeastaan ollut olemassa mitään B-suunnitelmaa ja säästötkin oli siinä pisteessä että työpaikka olis kiva löytää heti eikä huomenna. 

Mulla on tän viikon perjantaina eka palkkapäivä ja voin kertoa että sitä on odotettu, oon viimeksi saanut oikean palkan viime vuoden marraskuussa. Yllättävän pitkään kuitenkin pärjäsin säästöilläni, tosin se kamala pubityö toi sen verran hilusia että niinä viikkoina kun olin siellä en käyttänyt pankkitiliäni ollenkaan vaan sain palkkaa just sen verran kuin mitä kulutinkin.

Palkkataso täällä on alhainen, pubityössäni sain n. neljänneksen siitä mitä samasta työstä maksetaan Suomessa. Ilta-/yölisiä täällä ei pahemmin harrasteta, mutta nykyisessä työssä meillä on kuitenkin olemassa ylityölisät. Omaan palkkaani en mene sen tarkemmin kuin että se on tarpeeksi ja sillä kyllä pärjää. Unkarin minimipalkka on 101 500 forinttia eli 324 euroa/kk (2014), keskipalkka 151 085 forinttia eli 482 euroa/kk (2012), työtunteja täällä tehdään keskimäärin 40 viikossa. (Wikipedia)



Yhteenvetona: työnhakuprosessi Unkarissa (= Budapestissa) oli pitkä, stressaava, turhauttava, hankala ja päättyi uskomattomaan onnenpotkuun. Jos unohdin mainita jotain tai jäi muuten vaan kysyttävää niin vastaan kyllä mielelläni tietämykseni mukaan! :)