torstai 25. syyskuuta 2014

pikkuhiljaa

Heipähei täältä Suomesta.


Huomenna tulee viikko täyteen täällä mun vanhempien luona eli kotikotona ja olen tässä jo monena päivänä suunnitellut kirjoittavani blogiin vähän kuulumisia, ja tänään nyt sitten päätin tarttua toimeen. 

[Kirjoitin tämän postauksen tiistaina, mutta silloin tuntui ettei tässä oo mitään päätä eikä häntää ja päätin palata asiaan myöhemmin. Nyt keskiviikkoiltana luen tätä tekstiä uudestaan, enkä kyllä saa tähän oikein mitään tolkkua tai rakennetta edelleenkään, joten koettakaa kestää!]

 
Matkalla lentokentälle, Teddy todella tyytyväisenä kantokassissa..tässä vaiheessa mielessä liikkui ajatuksia kuten "mitähän tästä tulee", "olisi pitänyt vuokrata auto ja ajaa Suomeen" ja "voinkohan vielä kääntyä takaisin ja perua koko jutun".

Viimeiset päivät Budapestissa oli superkiireisiä, vaikka olinkin jo edellisellä viikolla lähettänyt paljon tavaraa Suomeen ja hoitanut asioitani kuntoon. Yritin hirveästi miettiä että mitä tulen ikävöimään Budapestista eli missä paikoissa pitäisi vielä käydä, mutta pää löi jotenkin niin pahasti tyhjää etten sitten tehnyt oikestaan muuta kuin pakkasin ja hengailin kotona. Vielä matkustuspäivänä eli keskiviikkona jouduin käydä ostamassa yhden matkalaukun lisää ja pankkitiliäni en kahdesta pankissa käynnistä huolimatta saanut ikinä suljettua. Onpahan ainakin hyvä syy palata Budapestiin!

Olin etukäteen paniikissa ja stressissä siitä ajatuksesta että joudun matkustamaan neljän matkalaukun ja Teddyn kanssa, ja eihän se matka nyt ihan putkeen mennytkään. Lähdin kotoa hyvissä ajoin (itse asiassa jopa itselaatimaani aikataulua edellä), mutta ensin jouduttiin odottamaan taksia 20 minuuttia (normaalisti taksin saa aina muutamassa minuutissa..) ja sen jälkeen juutuin ensimmäistä kertaa ikinä Budapestin ruuhkaan. Lentokentälle saavuttiin puoli tuntia suunniteltua myöhemmin, mutta tuossa vaiheessa ei silti ollut mitään hätää, sillä lennon lähtöön oli vielä tunti ja 15min. Budapestin lentokentän lähtevien terminaalissa ei jostain ihmeen syystä ole ollenkaan tarjolla matkalaukkukärryjä (only in Bp), joten päästiin lähtöselvitystiskille tyylikkäästi niin että kannoin reppua selässä, Teddyn laukkua olalla, vedin molemmilla käsillä vetolaukkuja ja yhtä laukkua potkin maassa eteenpäin. Lähtöselvitystiskillä alkoivatkin sitten varsinaiset ongelmat mun ylimääräisen laukun kanssa, ja seuraavat 50 minuuttia kuluivat siihen kun virkailijat soittelivat pomoilleen ja minä ravasin kolmen eri tiskin väliä. Ensin mua yritettiin saada maksamaan 150 euroa yhdestä ylimääräisestä laukusta, mutta kun totesin tyrmistyneenä että are you kidding me ja not going to happen, niin jännästi summa putosikin 60 euroon. Joka tapauksessa, puoli tuntia ennen koneen lähtöä päästiin vihdoin turvatarkastukseen, josta juoksinkin sitten suoraan koneeseen jossa muut matkustajat jo odottivat paikoillaan. Olin ollut jo ihan varma etten ehdi koko lennolle, joten eipä tuossa vaiheessa paljoa kiinnostanut mitä muut musta mahdollisesti ajattelevat.

Teddyn kanssa matkustaminen sujui onneksi ongelmitta, lentokentällä se vain lähinnä katseli kaikkia ihmisiä ja seurasi kiltisti mun perässä. Yksi mun suurimmista hermoilunaiheista oli se etten ollut ihan varma paljonko Teddyn ja kantolaukun yhteenlaskettu paino on, sillä Teddy painaa 6,8kg ja koira+laukku saavat yhteensä painaa max 8kg. Tuo ei onneksi osoittautunut ongelmaksi, sillä Teddyä ei edes punnittu kentällä, heh. Turvatarkastuksessa se kulki mun sylissä ja sai osakseen paljon rapsutuksia henkilökunnalta ja eräs turvatarkastaja jopa lauloi sille laulun nimeltä "Pitbull Terrier" :D Siinä vaiheessa kun Teddyn oli aika siirtyä kantolaukun kyytiin se vähän protestoi ja yritti päästä karkuun, mutta heti lentokoneen lähdettyä liikkeelle Teddy alkoi ensin syödä luuta ja sen jälkeen nukkui koko matkan.


Lentokone oli onneksi puolityhjä ja saatiin koko takarivi itsellemme. Teddy nukkui sikeästi koko matkan, välillä se vain havahtui tarkistamaan että olenhan minä vielä vieressä ja välillä mä tarkistin että hengittäähän Ted kun kassi oli pitkiä aikoja ihan hievahtamatta. Mutta nou hätä, siellä se kuorsasi ihan tyytyväisenä! Olin myös miettinyt että mahtaakohan Teddylle tulla kylmä tuolla lattianrajassa (mulla on aina kylmä lentokoneessa), mutta tuo laukku piti verkkoseinistään huolimatta sen verran lämpöä, että Teddy itse sopivasti lämmitti kassin sisäilman. Sen verran hyvin se tuolla viihtyi, ettei Helsinki-Vantaan päässä olisi malttanut tulla kassista pois ollenkaan ja täällä meilläkin se meni kassiinsa nukkumaan ekana iltana. Vaikka koiran kanssa matkustaminen sujui lopulta paremmin kuin hyvin, en sen kaiken stressin ja sähläyksen takia halua ikinä kokea sitä uudestaan.





Oltiin Suomessa myöhään keskiviikkoiltana ja ensimmäiset fiilikset oli että 1. täällä on pimeää ja 2. ihan sairaan kylmä!! Budapestissa oli silloin keskiviikkona vielä sopivasti t-paitailma, enkä ollut yhtään varautunut tähän kylmyyteen. Teddyllä oli aika paljon ihmettelemistä ensimmäisinä päivinä täällä, sitä pelotti (ja pelottaa edelleen) käydä ulkona pilkkopimeässä ja kaikki muukin oli tietysti kaupunkilaiskoiralle aika outoa. Meidän vanhempi koira Dolla sietää Teddyä mutta ei kyllä varsinaisesti siitä tykkää, Teddyn kovasta yrityksestä huolimatta.. Päivä päivältä se kyllä päästää Teddyn lähemmäksi, mun suuri haave on että jonain päivänä ne voisi vaikka nukkua vierekkäin. [Tänään keskiviikkona Dolla näytti jopa ilahtuneelta kun näki Teddyn, edistystä!] Lisäksi Teddy haluaisi koko ajan olla mun kyljessä kiinni ja hätääntyy jos lähden jonnekin, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää kun mä oon se ainoa tuttu asia sen elämässä. Päivä päivältä se tosin rentoutuu enemmän ja alkaa selvästi tuntea olonsa kotoisammaksi. Muuten Teddy on oma reipas itsensä eikä sen käytöksessä ainakaan päälle päin näy mitään muutoksia tai traumatisoitumista.


Tutustumista.





Musta itsestäni taas tuntui aluksi siltä että olen täällä vain käymässä ja palaan pian Budapestiin, mutta pikkuhiljaa tässä on alkanut mennä jakeluun että täällä sitä nyt ollaan ja pysytään. Kun olin vielä Budapestissa yritin miettiä Suomen hyviä puolia ja keskittyä niihin, mutta nyt kun täällä varsinaisesti on niin eipä ne ruokakaupat ja puhdas luonto niin kauhean paljon lohduta. VAIKKAKIN oli ihanaa kun sukunimeni ymmärrettiin kerralla ilman että mun piti tavata tai kirjoittaa sitä, tai se kun voin mennä suoraan sängystä nousseena kävelyttämään koiraa ja en törmää yhteenkään ihmiseen, ja irtokarkkejakin tässä on uponnut jo ihan hyvä määrä. Muutenkin olen omasta mielestäni sujahtanut tähän suomielämään ihan hyvin, mitä nyt edelleen hämmennyn kun ymmärränkin mitä ohikulkijat juttelevat keskenään, mutta eiköhän siihenkin pian totu. Mä oon tosin muutenkin sentyyppinen ihminen, että uuteen tilanteeseen joutuessani sopeudun hyvin ja nopeasti, ja kriiseilen usein vasta jälkeenpäin. Tai toisena vaihtoehtona kuvittelen että mulla menee tosi hyvin ja no problemo, ja jälkeenpäin vasta tajuan miten sekaisin ja hajalla olenkaan tosiasiassa ollut :D Saa nähdä miten tällä kertaa käy.

Mentiin ostamaan Teddylle uudet valjaat ja sadetakki - molemmat Rukalta (Rukka-merkiltä siis, ei Lapista) ja rrrrrrrakastan niitä!




Kaikki varmasti helpottuu kun saan työn ja asunnon, mutta niitä kun ei harmi vaan ihan sormia napsauttamalla löydy. Mulla on jotenkin nyt päällä tälläinen tosi passiivinen mode, tekisi lähinnä mieli vain maata sängyssä ja tuijottaa How I Met Your Motheria aamusta iltaan. En ole tehnyt täällä oikeastaan mitään, ei ole jotenkin tehnyt mieli nähdä ketään ja jauhaa tästä kaikesta, en ole edes ylipäätään maininnut paluustani kuin muutamalle kaverille (tosin en tiedä kuinka moni tuttu lukee tätä blogia mun tietämättä?!). On hyviä hetkiä ja on huonoja hetkiä, pääsääntöisesti yritän olla ajattelematta negatiivisia asioita, ja keskittyä nyt vain siihen että olen täällä ja siinä se. Pahemminkin voisi asiat olla - koska siis ihan mielelläni olen Suomessa taas asustelemassa, tuo tapa miten kaikki tapahtui oli vaan aika kurja. Ja tietysti paras olisi jos Hakan voisi olla täällä myös.

Lauantaina käytiin Mäntsälässä Dollan kasvattajan järjestämässä kokoontumisessa, jossa oli paikalla varmaan 50 lapinkoiraa ja Teddy. (No oli siellä yksi toinenkin "väärärotuinen", kuten Dollan emon omistaja Teddystä kauniisti totesi.)



Perus.


Hirveästi vielä kiitoksia kaikille tsempistä ja ihanista viesteistä, olen lueskellut niitä suunnilleen tippa linssissä. Viime aikoina olen todennut sekä itselleni että tutuille lukemattomia kertoja että "eiköhän tämä tästä", joten lopetetaan tämä postauskin siihen; eiköhän tämä tästä.

6 kommenttia:

  1. Tarkoitus oli kirjoittaa viime postaukseen, mutta se nyt vain jotenkin jäi.
    Supermukavaa että päätit jatkaa blogia ainankin jossain määrin. Sulla on sellainen tyyli kirjoittaa mitä on todella mukava lukea.
    Eiköhän se suomessa olokin ala pikkuhiljaa sujumaan vaikka ei varmasti helpolta tunnu.
    Oli kyllä mainiot kelit viime viikolla Budapestissä ja täällä tuntuu vaan et tahon takas sinne, kylmä! Vaikken edes tiedä oisko sielläkin viilennyt jo :D
    Ja täytyy vielä sanoa että luulin että kahden vierailun jälkeen Budapestiin ei olisi niin hinku mutta taas kerra mietiskelen ja haaveilen että voisin palata. Mahtava kaupunki!
    Mutta ei muuta kun tsemppiä. :)Suomeen tottumisessa ja hakanista erossa olosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ainakaan vielä oo ikävä Budapestia, mutta eiköhän sekin vielä jossain vaiheessa tule. Onneks sinne pääsee helposti käymään sitten kun siltä tuntuu :) kiitos tsempistä!

      Poista
  2. Se toinen ulkosuomalainen/kaukosuhteessa oleva30. syyskuuta 2014 klo 13.27

    Moi!

    Ihana kuulla kuulumisiasi Suomesta. Kyllä se siitä, päivä päivältä kaikki muuttuu helpommaksi. Itsekin elelen eräänlaisessa välivaiheessa elämässä, odottelen työuutisia ulkomailta ja sitä, että pääsisin taas oman poikaystäväni luokse. Mutta kyllä se siitä! Kyllä nämä jutut aina tavalla tai toisella ratkeaa paremmin päin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, uskon että asiat järjestyy aikanaan mutta tämä tietämättömyys tulevasta ei ole sitä kivointa aikaa :/ olis kiva siirtyä jo ajassa eteenpäin siihen kun kaikki on taas kunnossa :D

      Poista
  3. Mitenkäs Teddy on Suomessa viihtynyt tähän mennessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä hyvin! Tosiaan sillon alussa sitä pelotti kun oli niin pimeetä ja ihan erilainen ympäristö kun Budapestin keskusta, mutta nyt se on kyllä ihan kotiutunut tänne :) ne on ystävystyneet hitaasti meidän vanhemman koiran kanssa (mikä ei alussa näyttäny kovin todennäköiseltä, Dolla kun on koko 11-vuotiaan elämänsä tottunut olemaan ainoa koira ja sen kyllä huomas) ja Teddy on ottanut mun vanhemmat ja siskon osaksi perhettään :D eli kaikki hyvin!

      Poista