lauantai 8. marraskuuta 2014

Istanbul osa 2

Ja tässä toinen ja viimeinen Istanbul-postaus. Mulla oli matkalta yhteensä 300 kuvaa, joista koitin kovasti karsia, mutta silti niistä varmaan 100kpl päätyi tähän postaukseen.. Enjoy!

Torstaina päästiin vihdoin niiden nähtävyyksien ja turistijuttujen pariin. Edellisenä päivänä ilma oli ollut harmaa mutta ihan lämmin, torstaina sitten satoikin kaatamalla vettä aamusta iltaan. Olisi siis ollut parempi tutkia kaupunkia keskiviikkona ja shoppailla sitten torstaina, mutta minkäs teet. 

Lähdettiin joskus kymmenen maissa Hakanin kanssa taksilla kohti Suurta basaaria, jossa olisin näin jälkikäteen ajateltuna voinut viettää paljon enemmänkin aikaa. Se oli koko matkalta eniten sellainen istanbulmainen juttu mitä olin etukäteen ajatellut näkeväni. Meillä oli kuitenkin monta paikkaa nähtävänä ja rajallisesti aikaa, joten jatkettiin matkaa sieltä aika pian. Seuraava etappi oli Sininen moskeija, jossa oli tietenkin just silloin rukousaika menossa, joten käytiin sitten Hagia Sofiassa ensin. Sinne oli piitkä jono, joka tosin onneksi eteni nopeasti. 









Taustalla Hagia Sofia






Hagia Sofiasta tultuamme Sininen moskeija avasi sopivasti ovensa vierailijoille. En ollut etukäteen selvittänyt kyseisistä paikoista juurikaan mitään, enkä osaa niistä oikein nytkään sanoa mitään järkevää, mutta olivathan ne vaikuttavan näköisiä. 


Sininen moskeija aka Sultanahmetin moskeija







Mulle tulee aina jotenkin vähän epäkorrekti olo jos käyn turistina jossain kirkossa/moskeijassa, jossa on ihan tavallisia ihmisiä oikeasti rukoilemassa. Tässä kuvassa näkyy moskeijan keskellä oleva ryhmä pikkupoikia, oletan että he olivat ehkä koraanikoulussa?


Tässä vaiheessa mulla oli molemmat kengät ihan litimärät, sairaan kylmä ja hermo mennyt totaalisesti mua päin koko ajan törmäileviin ihmisiin. Taas näin jälkeenpäin ajateltuna tässä vaiheessa olisi ollut hyvä käydä vaikka jossain kahvilla vähän lämmittelemässä ja keräämässä energiaa, mutta jatkettiin kuitenkin matkaa Topkapin palatsille. Siellä oli pahimmat turistiryysät mitä koko matkan aikana näin, ja yhdistettynä mun omaan kurjaan olotilaan halusin sieltä oikeastaan vain pois mahdollisimman nopeasti :D Kierreltiin siellä kuitenkin varmaan tunnin verran ja sitten pitikin taas jatkaa matkaa. Meidän aikaraja johtui siis siitä, että neljän maissa iltapäivällä alkaa hurjat liikenneruuhkat, joiden aikana oli ilmeisesti turha kuvitella saavansa kyytiä takaisin Ataköyhin. Eli tähdättiin siis siihen, että neljän maissa ollaan valmiita lähtemään takaisin kotia kohti, mikä oli musta vähän kurjaa sillä se tarkoitti että monta hyvää tuntia jäi käyttämättä Istanbulin tutkimiseen. Mutta ei mahtanut mitään, ei toki haluttu jäädä keskustaan jumiinkaan.




Topkapin palatsin sisäpihaa. Tuolla oli jokaisessa huoneessa esillä kaikkea mielenkiintosta, kuten vanhoja aseita ja pukuja ja timantteja. Mun surkimus-kamera ei vaan mitenkään riittänyt ottamaan kunnon kuvia huoneiden hämärässä valaistuksessa, joten tässä olivat nyt kaikki Topkapin kuvat.

Mä olin koko ajan vinkunut että tahdon matkustaa julkisella liikenteellä ja nähdä oikeaa istanbulilaista elämää, sillä taksin tai auton kyydistä mä ainakaan en jotenkin saa mitään käsitystä paikoista. Tämä harras toiveeni onneksi toteutui, sillä Topkapilta siirryttiin Taksim-aukiolle ratikan ja sellaisen tunnelijunan (funicular) avulla. Taksimilla tuuli ihan jumalattomasti ja mainitaan nyt vielä, että sade ei tosiaan ollut sekunniksikaan lakannut koko päivänä :D Tsempattiin kuitenkin vielä sen verran, että käveltiin Istiklal-katua pitkin ja etsiskeltiin jotain kivaa istuskelupaikkaa. Ostin pari pikkujuttua Gratis-nimisestä kaupasta, joita on joka kulmassa ja joissa myydään kaikenlaista kauneus&terveys&hygienia-juttua, samantyylinen siis kuin Budapestin lempikauppani D&M. Tuolla kyseisessä Gratiksessa oli eräs henkilökunnan jäsen, jonka työ oli ilmeisesti huutaa ovelta kadulle että "meillä monia tuotteita -50%" uudestaan ja uudestaan, raukka parka :D

Ratikkalippu olikin tuollainen poletti


Taksim-aukio


Istiklal-katu


Kello alkoi olla tässä vaiheessa jo niin paljon, että päätettiin suosiolla lähteä kotiin ja syödä ja lämmitellä sitten siellä. Mun julkiseen liikenteeseen tutustuminen sai jatkoa, sillä matkattiin Istiköy-kaupunginosaan dolmus-bussilla. Ne ovat siis yksityisiä minibusseja, jotka kulkevat kahden pisteen väliä ja matkustajat voivat matkan varrella jäädä pois missä vain. Mietin miten tuollainen konsepti toimisi Suomessa, kaikki matkustajat joutuisivat varmaan aina istumaan kyydissä päätepysäkille asti kun kukaan ei kehtaisi alkaa huutelemaan että tahtoisi jäädä nyt pois :D Tuohon mennessä olin nähnyt Istanbulista vain lähinnä nähtävyyksiä ympäröivät alueet ja perus kerrostalolähiön, jossa majoituimme, mutta paikka johon dolmus meidät jätti Istiköyssa oli tosi kivanoloinen pikkukeskusta. Pääsin myös käymään Migroksessa eli paikallisessa ruokakaupassa, mikä oli mun toinen toive julkisen liikenteen testaamisen jälkeen :D Istiköysta hurautettiin vielä taksilla kämpille.


Maisemia dolmuksen kyydistä

Illalla oli tarkoitus lähteä vielä ulos syömään, mutta mä nukahdin vahingossa ja kun heräsin niin muut taas olivat väsyneitä ja oli taas jo niin myöhä, että tilattiin vaan ruokaa kotiin.

Turkkilainen pizza eli pide

Perjantaina aamulla mentiin Hakanin kanssa satamaan, josta otettiin lautta Bosporinsalmen yli Bostonciin. (Bostonci kuuluisi kirjoittaa oikeasti "turkkilaisella iillä", joka on mulle ihan mahdoton äänne lausua jostain syystä :D) Etukäteen olin nähnyt mielessäni kuinka olen siellä laivan kannella ja ihastelen Istanbulia, mutta ensinnäkään koko lautalta ei päässyt ulos ja toisekseen vettähän siellä edelleen satoi. Tyydyin sitten katselemaan maisemia vesipisaroiden välistä ikkunan läpi :D Ihan siitä Bostoncin lauttasataman vierestä alkaa (tai päättyy) kuuluisa Bağdat-katu, joka oli meidän perjantaipäivän kohde. Siellä oli vieri vieressä kaikenmaailman merkkiliikkeitä ja muutamia vähän edullisempiakin. Tuo alue on nimeltään Kadiköy ja se oli mun mielestä ilmapiiriltään jotenkin tosi eurooppalainen (vaikka Aasian puolella onkin hehheh) ja aika fancy.

Syötiin satamassa aamupalaksi gözlemet. Siellä myös hengaili muutama kissa ihan muina miehinä.









Käveltiin Bağdat-katua pitkin ja pysähdyttiin monissa kaupoissa - kotiin tosin palattiin tyhjin käsin. Käytiin syömässä ja vesisadekin lakkasi jossain vaiheessa. Käveltiin Istanbulin hammaslääketieteelliselle asti, josta käännyttiin merelle päin ja käveltiin rantaa pitkin takaisin. Ehdittiin sopivasti satamaan lautan lähtiessä ja taidettiin molemmat torkahtaa suunnilleen heti kun lautta lähti liikkeelle.









Ravintolassa mun selän takana oli tuollaisia puuhalkoja, joihin ihmiset olivat kirjoittaneet nimiään. Mekin kirjoitettiin omamme, papukaijamerkki sille joka ne tuolta bongaa!








Istanbulissa oli aika paljon kulkukoiria- ja kissoja, mutta ne eivät olleet yhtään sellaisia nälkiintyneitä reppanoita kuin jossain Kreikassa tai Espanjassa.

Maissa otettiin taksi läheiseen Ataköy Plus -ostoskeskukseen, jossa käytiin taas supermarketissa tutkimassa turkkilaisia tuotteita (en tiedä miksi musta on niin hauska käydä ulkomailla ruokakaupassa) jonka jälkeen lähdettiin syömään. Ravintolassa tavattiin A, joka oli tulossa suoraan töistä.


Tiesin tietenkin, ettei Turkissa tarjoilla possua vaan nakit ja makkaratkin on tehty naudasta, ja olin niitä aiemmin maistanutkin, mutta silti unohdin sen kun tuon hotdogin tilasin :D

 Lähdettiin kaikki yhdessä siitä sitten kotiin, missä mä menin suoraan sänkyyn päiväunille jotta jaksaisin illan riennot. Heräsin joskus iltayhdeksän maissa ja pikkuhiljaa alettiin valmistautua uloslähtöön, tässä vaiheessa mua harmitti hirveästi etten ollut yhtään tajunnut ottaa mukaan mitään Halloween-asusteita :D

Joskus yhden maissa lähdettiin Taksimille päin ja tavattiin A:n ystäviä Kloster-nimisellä klubilla. Se paikka ei kyllä mua ainakaan vakuuttanut, musiikki oli ihan hirveän kovalla (bassot jumputti niin että oikeasti kuvittelen saavani rytmihäiriön), paikka oli pieni ja ahdas ja live-esiintyjät lauloi jotain tosi kummallista musiikkia. Tunnelma onneksi kohosi ja mulla ainakin oli ihan hauska ilta loppujen lopuksi. Illalta mulla ei onneksi ikävä kyllä ole yhtään kuvaa tämän selfien lisäksi.


Joskus viiden maissa tuumattiin että mun lennon lähtöön on kolmisen tuntia, joten voisi olla hyvä aika lähteä kotiin ja näin tehtiin. Kävin vain vaihtamassa vaatteet ja hakemassa matkatavarat ja lähdettiin siitä suoraan lentokentälle Hakanin kanssa. Olin taas jostain syystä kuvitellut että passintarkastuksessa ja muissa turvatarkastuksissa kestäisi jotenkin tosi kauan ja tästä syystä mulla oli kentällä ihan hirveästi luppoaikaa, mikä ei siinä väsymyksen tilassa ollut mikään positiivinen juttu :D Onneksi sitten loppujen lopuksi pääsin koneeseen istumaan (menin pokkana vaan business classin mukana koneeseen, koska en kertakaikkiaan pysynyt enää hereillä) ja nukahdin heti kun pääsin omalle paikalleni.

Oli kaiken kaikkiaan tosi kiva reissu, vaikkakaan ei jotenkin yhtään sellainen kuin olin odottanut. Tosiaan se Istanbulin koko löi mut ihan ällikällä, ensi kerralla haluan ehdottomasti majoittua jossain lähempänä kaikkia pääkallopaikkoja. Matkan kesto olisi myös voinut olla noin kymmenen kertaa pidempi, tuntuu että näin nyt ihan vain pikkiriikkisen pintaraapaisun koko kaupungista. Myös se hitsin sade olisi voinut valita jonkun toisen päivän tullakseen! Huomasin, että heti mun lähdön jälkeen Istanbuliin tuli aurinkoiset kelit, niinpä tietenkin.. Joka tapauksessa sain nyt toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja pääsin Istanbuliin, lisäksi oli tietenkin ihanaa nähdä Hakan :) Tekee kyllä ehdottomasti mieli matkustaa Istanbuliin vielä uudestaan!

4 kommenttia:

  1. Kivat postaukset ja hyvia kuvia, musta on kiva lukea milta Istanbul tai Turkki yleensakin nayttaa matkailijan nakökulmasta, iso se on tosiaan! Harmi, etta sulle sattui huonot kelit mutta paljon ehditte tehda lyhyessa ajassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli kyllä jo korkea aikakin käydä Turkissa, ja toivottavasti pääsen pian uudestaan :)

      Poista
  2. Tosi kivat postaukset, näitä odotinkin! Nauroin niin paljon tolle dolmus jutulle, kelasin joskus ihan samaa kun ekoja kertoja matkustin dolmuksella ja piti huutaa haluavansa pois.. Oli ihan kamalaa :D nyt on jo tottunut haha. Harmi tosiaan et sattu surkeet kelit, paikka kun paikka on tietty aina parempi auringonpaisteessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep eipä olis kyllä paljoo surkeemmat kelit voinut sattua, puhuttiin just että kotona ei mentäis edes kaupassa käymään tuollaisessa kaatosateessa, mutta turisteja kun oltiin niin pakkohan sitä oli rämpiä pitkin kaupunkia :D haluan ehdottomasti käydä uudestaan Istanbulissa, mielellään ehkä kuitenkin keväällä tai kesällä....

      Poista